Kerrotteko te puolisoina toisillenne ihan kaikesta?

jos ei pysty puhumaan kaikesta puolison kanssa, tai ei halua. Itse pidän kyllä ihan itsestään selvänä, että ihan mistä tahansa voi miehen kanssa puhua ja puhutaankin. En olisi naimisiin mennyt, jos näin ei olisi. Ainoastaan ystävien minulle luottamuksella kertomat salaisuudet jätän miehelle kertomatta, mutta ne ovatkin ystävien asioita eivätkä minun.



Kaikki tunteet, arjen pienet asiat ja muut voidaan keskustella täysin avoimesti. Myös häiritsevät unet. :) Rahat meillä on täysin yhteiset ja kaikistä vähänkin isommista hankinnoista (50 e?) keskustellaan etukäteen. Meillä tosin budjetti on jo lähtökohtaisesti melko pieni.

etäisyyttä mieheeni, vaikka ollaan tosi läheisiä, ja mieheni on siitä harvinainen mies, että hänen kanssaan voi puhua ihan mistä vaan!! Hän on todella sivistynyt, seurallinen, sosiaalinen ja lämmin, kiltti ihminen. Koen välillä huonoa omaatuntoa, kun en aina jaksa jakaa kaikkea hänen kanssaan, vaan vaivun henkisesti sinne omaan "luolaani" hetkesi ja haluan olla rauhassa ja etäinen rentoutuakseni.



Olen kova shoppailemaan, teen itse kaikki perheemme vaatehankinnat, mies tulee vain sovittamaan pyynnöstäni hänelle varaamiani kenkiä, farkkuja ja työpuseroita (koska vaikea hänelle ostaa koon mukaan välillä). Tämä ihan siksikin kun tiedän hyvät ostospaikat Helsingissä, osaan ajoittaa ostokset silloin kun se on edullista, ja haluan aina laatua ja kestävyyttä vaatteissa yms. Mies varmaan ryntäisi Tarjoustaloon ja ostaisi jonkun rytkyn kun nyt sattui sopivasti mahtumaan...



Miehelle en tee kaikista ostoksistani tiliä. Oma äitini oli kuin joku musliminainen, täysin alistettu isäni päätäntävallan alle, ja joutui tekemään tiliä joka pennistä minkä oli kuluttanut. Päätin jo nuorena, että samanlaiseen parisuhteeseen en alistu, jos itse kovalla työllä hankin palkkani, en ole siitä kenelekään tilivelvollinen, niin kauan kuin yhteiset maksut (asuminen, sähkö, vakuutukset, ruoka, bensa, auto jne) hoidetaan yhteisvoimin. Mieheni itseasiassa maksaa suurimman osan juoksevista kuluista, mm. asunnon, bensat, sähkön jne. Minä maksan autolainan, nettiyhteydet, puhelimet, ja televisilupamaksut, ja kaikki perheen vaatehankinnat, joka lasten kohdalla on kuukaisittaista, eli ei vähäistä.



Olen omilla rahoillani ostanut timanttikorvakorut huutokaupasta (sain ne alle puoleenhintaan kultakaupan vastaavista), ja miehelleni ilmoitin vain jälkikäteen, että tämmöiset olen hankkinut. Ja joskus mieheni on tehnyt samat minulle, kertoi vain että osti tällaisen taulutelevision mökille, kun oli niin hyvä tarjous ;)

Olen esim. korviani myöten ihastunut kollegaan ja uskon että miehelläkin näitä ihastuksia tulee ja menee, mutta en näe mitään iloa siinä että niistä puhuttaisiin.



Mä en myöskään jaksaisi kuunnella aina kun miehellä on vähän päänsärkyä tai orastavaa nuhaa tai vatsa löysänä, enkä myöskään itse puhu tuollaisista asioista miehelleni ellei ole jotain erityistä syytä.



Suurista hankinnoista kuten remontit (taloudellisesti ja ajallisesti suuria) tai vaikka uusi sohva (visuaalisesti suuri elementti kodissa) keskustelemme, mutta suurimman osan hankinnoista jompi kumpi tekee ihan itsekseen. Joskus mies saattaa kysyä mun mielipidettäni vaikka autoihinsa liittyvistä asioista, mutta ei mulla oikein ole mitään sanomista kun autot eivät kiinnosta mua yhtään enkä tiedä niistä mitään. Mistä mä voisin sanoa onko ostos silloin hyvä vai huono idea.

työasioista en voi puhua mieheni kanssa, ne jäävät työpaikalle. Toki jotain yleistä voi sanoa.

Ystävien asioita en puhu ellei ole selkeästi selvää, että voi puhua. Joskus risoo kun jotkut jakavat ystävien asiat sekä puolison että jotkut jopa lastenpa kanssa.

Enkä mä nyt joka ajatusta jaa joka päässä käy. Esimerkiksi pikku ärsytyksia ei nyt läheskään aina kannata ottaa puheeksi. Ainakaan juuri sillä hetkellä.



Raha-asiat on meillä helppoja. Ei ole tarvinnut riidella.

Ostan yleensä vain tarpeeseen. Mutta koska en ole töissä ja mies "elättää" meitä niin en edes kehtaisi ostella mitään kallista tai ylellistä. Minä yleensä motkotan jos mies ostaa jotain elektroniikkaa tms. jota pidän turhana.



Olen kuitenkin ostanut kaikkea mitä tarvitsen enkä koe itseäni alistetuksi. Eipä miehellä ole myöskään tapana levitellä rahojaan. Isot asuntolainat meillä niskassa ja koitetaan elää suht järkevästi ja taloudellisesti.

Että en sanoisi miehelle koskaan sellaisia ajatuksia jotka loukkaisivat häntä esim. ulkonäöstä tai muista ominaisuuksista. Enkä myöskään niistä unista tai ihastuksista.

Lisäänkin myös että en ole sanonut miehelle mitään, jos esim. seisokki on ollut vähän huono, se söisi miestä, mieheni on jo lähes viisikymppinen, ja se yhdistettynä esim. työstressiin, tekee välillä sitä että seisokki ei ole niin kova kuin kymmenenvuotta sitten. Olemme kyllä puhuneet yleisellä tasolla, että vanhemmitemmiten miehelle ei ole ollenkaan häpeällistä ottaa avuksi erektiolääkettä (tuli puheeksi jossakin muussa asiayhteydessä).



Miehelleni en ole maininnut, että kyllähän se mukavammalta, se seksi tuntuu jos on oikein kova, kuin jos on puolikova. Kaikkea ei pidä mennä sanomaan suoraan. Ei se mieskään varmaan aina niin kauniina ja hoikkana minuakaan pidä, ja synnytysten jälkeen paikatkin on hetken kyllä löysemmät, ja aina on kauniisti puhunut, sanonut mm. kun olen kysynyt, niin että eikös anneta paikkojen rauhassa palautua ennalleen, eikä hätiköidä, aina ne on palautunut omiin mittoihnsa.



Miehetkin saisivat näin yleisesti pitää välillä suutasoukemmalla, eikä esim. ennen juhliin lähtöä arvostella omaa puolisoaan, joka kysyy miltä näytän. Näin ei ole meillä käynyt, mutta esim. omien vanhempieni kohdalla kyllä.

kaikesta. Ihan kaikesta. Lähtien tyyliin siitä minkälainen vessakäynti oli :P

Ostokset tehdään yhdessä suurimmaksi osaksi, ja jos erikseen ostellaan jotain niin usein niistä puhutaan etukäteen, tai heräteostokset kerrotaan heti, ei siksi, että PITÄÄ tilittää kaikki tekemisensä, vaan siksi, että me puhutaan niin paljon kaikesta ja koko ajan.



Ollaan todella avoimia toisillemme kaikissa asioissa, eikä todellakaan ole mitään kyttäämistä kummankaan puolelta, ollaan vaan niin tiiviisti yhdessä. Toki erikseen on menoja joskus, mutta pääasiassa yhdessä. Tämä sopii meille erittäin hyvin ja ollaan onnellisia :)

mutta isommat hankinnat kyllä keskustellaan

Mutta käytännössä jää kyllä paljon kertomattakin, mutta ei mitään millä on merkitystä. Isot hankinnat sovitaan ilman muuta yhdessä.

Tai neuvotella kaikesta, mutta kyllä isommat ostokset, tyyliin yli 500e.

taas niin täydellisiä vastauksia. Tyyliin teemme kaiken yhdessä ja olemme läheisriippuvaisia.

Muistakin kun raha-asioista.

Muutenkin jutellaan jatkuvasti kaikesta, kysellään ja kerrotaan. Tietysti siinä samalla tulee juteltua myös raha-asioista, ja se nyt on itsestään selvää että isommista hankinnoista puhutaan aina.

taas niin täydellisiä vastauksia. Tyyliin teemme kaiken yhdessä ja olemme läheisriippuvaisia.

Oletko sä katkera siitä että joillain on hyvä parisuhde?

taas niin täydellisiä vastauksia. Tyyliin teemme kaiken yhdessä ja olemme läheisriippuvaisia.

... silleen niinku joo.....

Mutta usein en jaksa tai viitsi. Jotkin asiat myös haluan pitää itselläni esim. miten paha joskus on olla. Voisin kyllä puhua tästäkin, mutta kun tuntuu ettei saa täysin aitoa sympatiaa niin jätän kertomatta. Mieheni on vaikea ilmaista tunteitaan tai puhua niistä.



Hankinnoista ollaan sovittu niin, että yli 100€ ostoksista täytyy ensin neuvotella toisen kanssa. Meillä on yhteiset rahat. Silloin kun oli enemmän rahaa, molemmat työelämässä eikä ollut lapsia, saatoin jättää kertomatta joitain kalliimpia hankintoja tai hieman pyöristää alaspäin todellista hintaa.

kuin kukaan muu, muttei kaikkea. Joitain juttuja en sano kenellekään ääneen. Uskoisin, että mies tekee samoin.



Meillä on osin yhteiset menot, kuten ruoka, asuminen, lasten menot ym. jotka rahoitetaan yhdessä. Pienistä jutuista ei keskustella, mutta esim. sohvan hankintaa mietittiin yhdessä.



Omat menot, kuten vaatteet, auto ja harrastukset, kumpikin rahoittaa itse. Niistä ei edes tarvitsisi keskustella, mutta autoa vaihtaessani pohdin asiaa miehen kanssa. Itse inhoan vaateostoksilla käyntiä ja ostankin sitten kerralla lähes koko vuoden tarpeen. Niistä en miehen kanssa puhu ennen enkä jälkeen ostamista.

kaikesta, kaikki asiat eivät kuulu parisuhteeseen millään lailla.



Enkä juuri juttele hankinnoista tai ostoksista, elleivät ne ole todella suuria tai useista isommista ostoksista synny suurempaa menoerää, joka poikkeaisi kovasti normaalikulutuksesta.

Esim. unesta, jossa oltiin intiimisti työkaverin kanssa ja oikeesti pari viikkoa sen jälkeen luulin olevani tähän ihmiseen rakastunut : D ?