Vinkkejä, miten saada lapsiperhearki rullaamaan täysin ilman tukiverkkoja?

- palkkaa siivooja

- hanki hyvä lapsenvahti

- jaatte vastuun kotihommista ym. miehen kanssa joustavasti omien töidenne mukaan

- ei liikaa harrastuksia lapsille eikä vanhemmille

Eihän siinä mitään muuta vaihtoehtoa ole kuin vaan pärjätä. Voithan kysellä apuja ystäviltä mikäli mahdollista. Tai palkata jonkun lapsenlikan joskus. Mutta ollaan pärjätty 9 vuotta ilmankin. Aikansa kutakin.

- palkkaa siivooja - hanki hyvä lapsenvahti - jaatte vastuun kotihommista ym. miehen kanssa joustavasti omien töidenne mukaan - ei liikaa harrastuksia lapsille eikä vanhemmille

eli meilla kay siivooja useamman kerran viikossa, au pair on etenkin lastenhoitoon myos hyva vaihtoehto, ja molempien vanhempien pitaa osallistua kotihommiin, eika odotuksia asettaa liian korkealle... Kylla se siita.

T: lapsiperhearkea ilman tukiverkkoa jo yhdeksatta vuotta

on ongelmia niin annetaan vinkkejä;)

ööö, tota. En osaa sanoa muuta, kuin sopeudu.



Arki menee kyllä ihan omalla painollaan.

- palkkaa siivooja - hanki hyvä lapsenvahti - jaatte vastuun kotihommista ym. miehen kanssa joustavasti omien töidenne mukaan - ei liikaa harrastuksia lapsille eikä vanhemmille

eli meilla kay siivooja useamman kerran viikossa, au pair on etenkin lastenhoitoon myos hyva vaihtoehto, ja molempien vanhempien pitaa osallistua kotihommiin, eika odotuksia asettaa liian korkealle... Kylla se siita. T: lapsiperhearkea ilman tukiverkkoa jo yhdeksatta vuotta

Siivoojat ja lastenvahdit ovat kyllä osa tukiverkostoa.

Meidän arki rullaa puolet ajasta kokoonpanolla äiti + pienet lapset ja toinen puoli sitten isinkin kanssa, ja mukavasti vieläpä. Tukiverkkoja ei ole sillä tavoin että lapsenhoitoapua saisi, mutta kavereita ja ystäviä, siis seuraa, kylläkin. Kodin siisteysvaatimukset eivät ole huippukorkealla, mutta kyllä meille vieraita kehtaa ottaa hyvinkin käymään. Olemme paljon menossa, kotonahan ei ole kuin kotitöitä... lapsetkin (2 ja 4) tuohon tottuneet vauvasta saakka.

Yksi siivoaa ja toinen vie lapset ulos. Toinen viettää yksin vapaailtaa ja toinen hoitaa lapset ja kodin.



Vähempikin koko perheen yhteinen aika saa siis riittää, kun jostain on tingittävä.

Sopeudu siihen, että puolison kanssa kahdestaan et pääse mihinkään ilman maksettua lastenhoitoapua. Lastenhoitoapu taas ei aina täytä odotuksiasi esim maksettu hoitaja tekeekin lastesi kanssa oman mielensä mukaan, eikä noudata antamiasi ohjeita > etsi uusi hoitaja tai hoitakaa edelleen itse ilman turvaverkkoa. Älä luovu omasta ajastasi kokonaan.

Minä teen lyhennettyä pvää, joten arki ei niin uuvuta. Ei ole palkattu siivoojia tai lastenvahteja.

Ollaan "vanhuksia", joten iltamenoille ei tarvetta tunnu olevan. Mies tykkää käydä joskus ja minä olen kotona tietysti silloin. Mies ei välitä urheilusta, joten minä kuntoilen lähes päivittäin, kun hän kotona.



Lapset on varhain opetettu mm. ajamaan pyörällä, niin lenkille olen aina päässyt, vaikka ukko reissaakin. Kampaajalla, lääkärissäkin on tullut käytyä lapsikatraan kanssa. Olen pahoitellut asiaa ja sanonut, etten nyt viitsinyt ketään palkata moisen takia.



Lapsemme ovat suht kilttejä, eipä tuo joka paikkaan mukaanotto muuten sujuisi. Siivous ja suihkussa käynti onnistuu hyvin vauvojen ja taaperoiden kera, kun vaan hoitaa ne mahd. nopeasti. Ja ehkä "hyvä käytös" ja asioiden sujuminen tulee myös siitä, kun on vaan pakko.



Harrastusrumba on melkoinen tällä porukalla, mutta asumme onneksi pk-seudulla ja kouluun lapset pääsevät hienosti itse ja harrastuspaikat olen valinnut tietysti mahd. läheltä kotia.



En ole kokenut asiaa kauheaksi riesaksi enkä koe ansaitsevani sädekehää. Tämä meidän elämä nyt on vaan tämmöistä. Jos joku ihmettelee, että mikseivät kaverit auta, jos suku on muualla, niin valitettavasti kaverimme tällä hetkellä erilaisten elämäntilanteiden vuoksi asuvat myös kaukana.

Ei ole vaihtoehtoja pärjäämiselle. Voi itku miten joskus kaipaanki tukiverkkoa mutta ei auta, näillä mennään

Ymmärrän tukiverkon piiriksi, johon kuuluu ystäviä, naapureita, sukulaisiakin, joista jotkut (ikätoverit) ovat samassa elämäntilanteessa kuin itse on. Piirin kanssa toimitaan yhteistyössä, hoidetaan lapsia ja autetaan monissa muissakin arjen asioissa. Seurustellaan muutenkin, eli ystävyys tai kaveruus on perustana.

Jos ei ole mitään aikuiskontakteja ja asuu niin pöpelikössä, ettei ole edes naapureita, lapset ovat kotihoidossa, niin ettei ole tarhakavereiden vanhempia joiden kanssa rakentaa tukiverkkoa, niin silloin ostetaan palveluja kodin ulkopuolelta. MLL, siivooja, marketin seinästä lukiolainen lapsenvahdiksi, kunnan sivuilta lumenaurusapua ... Ja vähennykset veroehdotukseen.

Eikö se ole tarkoituskin pyörittää ilman tukiverkkoja? Ei niitä lapsia tukiverkoille tehdä, vaan itselle.

- palkkaa siivooja - hanki hyvä lapsenvahti - jaatte vastuun kotihommista ym. miehen kanssa joustavasti omien töidenne mukaan - ei liikaa harrastuksia lapsille eikä vanhemmille

eli meilla kay siivooja useamman kerran viikossa, au pair on etenkin lastenhoitoon myos hyva vaihtoehto, ja molempien vanhempien pitaa osallistua kotihommiin, eika odotuksia asettaa liian korkealle... Kylla se siita. T: lapsiperhearkea ilman tukiverkkoa jo yhdeksatta vuotta

Siivoojat ja lastenvahdit ovat kyllä osa tukiverkostoa.

Ja tukiverkkoa sukulaisina ja ystavina, joilta voi saada apua ilman rahan vaihtamista omistajaa. Asumme ulkomailla kaukana molempien vanhempien sukulaisista, ja ystavamme ovat liki kaikki samassa tilanteessa, plus yleensa molemmat vanhemmat ovat tyossakayvia (kuten meillakin), eli heilta on liki mahdoton pyytaa tai saada mitaan apua. Eli meilla ei oikeasti ole ketaan muuta kuin noita ostettuja palveluja apunamme.

Eikö se ole tarkoituskin pyörittää ilman tukiverkkoja? Ei niitä lapsia tukiverkoille tehdä, vaan itselle.

mutta laitapa itsesi esim. tahan tilanteeseen: sulla on useampi kuin yksi pieni lapsi. Miehesi on toisessa maassa tyomatkalla. Yksi lapsistasi sairastuu yolla niin, etta hanet on vietava valittomasti paivystykseen. Mita teet? Tukiverkoton ihminen joutuu viemaan kaikki lapset mukanaan paivystykseen yolla...

Miehelläni paljon työmatkoja, nuorimmaisellani astma.



Minulla on vakuutus, joten me saadaan se astmapotilaan hengityslaite kotiin. Päivystykseen olemme siis joutuneet, mutta sitten lapsi on päässyt kotiin tuon laitteen turvin.

Miehelläni paljon työmatkoja, nuorimmaisellani astma. Minulla on vakuutus, joten me saadaan se astmapotilaan hengityslaite kotiin. Päivystykseen olemme siis joutuneet, mutta sitten lapsi on päässyt kotiin tuon laitteen turvin.

Mutta missasit nyt pointin: aika monella on varmaan sukulainen tai ystava, jolle voi tuossa tilanteessa tuoda muut lapset hoitoon vaikka yolla. Ja entas jos lapsella on sellainen sairaus etta joutuu jaamaan sairaalaan? Silloin tukiverkoton joutuu jattamaan pienenkin lapsen yksin sairaalaan ja menemaan kotiin hoitamaan niita muita lapsiaan.

joutuisi normaalisti jäämään, mutta koska meillä on vakuutus, ei joudu.



Miten niin missasin pointin? Pyöritän koko ajan sitä lapsiperhearkea ilman tukiverkkoa...

toimii hyvin, koska mies tekee kotitöitä ja osallistuu muutenkin perheen arkeen.

Siivoojaa tai lastenvahtia ei olla vielä tarvittu, mutta tarvitaan varmasti siinä vaiheessa kun aloitan työt.

MLL lastenvahdit ovat olleet hyviä, en ole kuullut kenenkään tutun moittivan!

joutuisi normaalisti jäämään, mutta koska meillä on vakuutus, ei joudu. Miten niin missasin pointin? Pyöritän koko ajan sitä lapsiperhearkea ilman tukiverkkoa...

oletin etta olet nro 13 joka ihmettelee, mihin niita tukiverkkoja kukaan saattaisi tarvita. Vastaukseni oli siis yritys selvittaa tata hanelle. Teilla on tietysti hyva tilanne, mutta on sairauksia joiden takia joutuu jaamaan sairaalaan vaikka olisikin vakuutus (meillakin on, eika raha olekaan se ongelma vaan niiden ihmisten puute joilta voisi pyytaa apua).

Minkä ikäiset lapset ap:lla on? Ja kerro tosiaan mitkä on niitä ongelmakohtia?

Mun vinkki:

- Laske vaatimustasoa. Jos lapset katsoo vähän liikaa telkkaria, ruoka on välillä Saarioisten äitien tekemää tai tiskit jää seisomaan pöydälle seuraavaan päivään asti, niin kukaan ei siihen kuole. Tärkeämpää on se, että kaikki saavat riittävästi ruokaa ja unta, säilyttävät mielenterveytensä ja päivään mahtuu myös yhdessä puuhailua.