Ai eikö äiti saa olla ärtynyt?
Omasta mielestäni olen ihan sama ihminen kuin ennen lapsiakin. Nyt sitten selvisi, että lähipiirini mielestä olen jotenkin ärtyneen oloinen koko ajan, ja näin ei kuulemma saisi olla.
Olen siis pienen vauvan ja taaperon kotiäiti, ja ei varmaan tarvitse kertoa millaista elämä on, pyyhkimistä ja putsaamista, kanniskelua ja hoivaamista, samojen asioiden toistoa, tosin yöllä vähän vähemmän kuin päivällä. Vaikka lapset ovat ihania ja puuhaan isomman kanssa päivittäin paljon, vedän perhekerhoja ja harrastan niin onhan tämä tosi monotonista elämää.
Minusta on päivänselvää, että tällainen elämä tuottaa turhaumaa, eli sitä miten vain. Ja vaikka kuinka ymmärtäisi kuinka lyhyt aika tämä on. En koskaan pura ärtymystä lapsiin tai perheeseeni ja koen tällaisen arvostelun tosi epäoikeudenmukaisena. Ootteko te muut vastaavassa tilanteessa olevat kotiäidit muka aina aurinkoisia?
Tsemppiä sulle ja aurinkoa päivään, meillä kaikilla on oikeus tunteisiimme vaikka äitejä olisimmekin. Kotona olo on tylsää ja puuduttavaa, vaikka tottakai paljon iloakin saa lasten kanssa touhuamisesta. Anna kommenttien olla omassa arvossaan, älä ainakaan ala itseäsi syyttelemään ärtyisyydestä. Kommentoijat tuskin tietävät mitä arki kahden pienen kanssa on, tai sitten ovat unohtaneet.