Miten toimia jos joku saa paniikkikohtauksen?

Paniikkikohtaus ei ole vaarallinen, eikä siinä tarvitse "tehdä" mitään.



On kuitenki nasioita, joita ei pidä tehdä, tai joista on haittaa, Haittaa on esim siitä, että joku alkaa voivotellta "voivoi, kuisnkas tässä nyt näin? mitä nyt tapahtuu? onhan sulla kaikki kunnossa? mitenkäs tästä nyt selvitään? Myöhästytäänköhän me?".



Haittaa on myös siitä, jos joku alkaa hoputtaa "no niin kasaas nyt jo itses, ettei myöhästytä!"



Haittaa voi olla siitä, jos alka alevottomasti liikehtiä, huitoa käsillään tms siinä vieressä.



Mutta mitään ei tarvitse tehdä. Jos kohtauksensaa joku sun ystävä tai tuttava tai työkaveri, niin voit ehkä helpottaa sitä istumalla rauhallisesti alas, sanomalla levollisesti että "no eihän tässä mitään hätää ole", ja tarjoamalla pastilia tai suklaata (jokin maku suussa ja verensokerin nousu auttavat kohtaukseen monilla). Jos kyseessä on läheinen ystävä, voit myös ottaa kädestä tai hartioista. TÄllöin hänen oloaan voi myös helpottaa se, että hän puhuu sinulle ja sinä kuuntelet. (mun teini soittaa aina minulla kohtauksen iskiessa, se kuulemma auttaa).



Mitään ei kuitenkaan tarvitse välttämättä tehdä, munhan pidättäydyt pahentamasta kohtausta omalla sähläykselläsi.

kuin jotakuta juttelemaan mukavia. En välttämättä pysty itse edes puhumaan kunnolla. Mutta kiva on, jos toinen vieressä on rauhallinen ja höpisee jostain ihan muusta.

neuvoista! Rauhallisesti vaan siis ja juttelee ehkä mukavia.

vaan näitä ah niin ihania av:laisia, jotka hauskuuttaa itseään sairaanhoitajia haukkumalla?



Katsotaan kauanko kestää kunnes alkaa?

Mulla on paniikkihäiriö ja kohtauksen aikana on tärkeintä että joku puhuu mulle rauhallisesti ja on muutenkin ymmärtäväinen. Kaikenlainen "Lopeta toi, tosi noloa", hermostuminen jne. vain pahentavat tilannetta. Sekin auttaa jos toinen pitää ihan vain kädestä kiinni.

Itselläni on ollut paniKikohtaus aika usein silokn tällöin kohtauksia kestää 30mintutistä - 3tutia kerran on kestänyt 3tuntia 30 minuttia siloin on hono olo ja adistaa joku on aina minun kans pitä kovasto kiini en pääsi lähtemään pois /karkaamaan

Voi jutella ja rauhotella ja ohjata pois siitä tilanteesta johonkin sivuun. Ja kysyä että haluaako olla yksin että tietää poistua,kaikki ei kaipaa viereen ketään.

Jos mulle iskee paniikkihäiriö kotona, alan tyhjentämään astianpesukonetta ja täyttämään sitten sitä. Kävelen olohuoneessa ja keittiössä edestakaisin, en voi istua, vaikka haluaisin. Jos teini on kotona, sitten voin istua lattialle ja hän hieroo mun hartioita rauhallisesti.

Jos paniikki iskee kaupassa, räplään pankki- bonus- yms kortteja taskussani, eli en käytä lompakkoa :) ja samalla lasken niitä korttien lukumäärää...

En tiedä mutta itse kärsin paniikkikohtauksista.

Tärkeintä on, että et sano hänelle että rauhoitu, älä nyt jaksa, jne. Jos huomaat, että hän on paniikissa, niin yritä lohduttaa häntä. Sano hänelle, että se on vain tunne ja se menee ohi pian. Voit pitää hänen kädestä kiinni, niin se auttaa hänet rauhoittumaan.

Minun mielestäni kaikissa tilanteissa pitäisi auttaa niitä, jotka eivät ole saaneet paniikkikohtausta aikaisemmin, koska he voivat ahdistua sen jälkeen, jonka takia he voivat masentua, joka sitten aiheuttaa muita oireita. En ole tietenkään mikään asiantuntija, mutta haluan kuitenkin auttaa niitä ihmisiä, joilla on vaikeuksia tämän kanssa. Olen itsekin sairastanut paniikkihäiriötä ja tiedän tarkalleen mitä asioita ihmisten kuuluisi ottaa huomioon auttaakseen.

Se on ihan itsestään selvää, että muita ihmisiä kuuluisi auttaa, jos he ovat pulassa. Eihän kukaan haluaisi jättää ketään kärsimään, vaan autetaan toisia, tarjotaan apua, niin kaikilla on hyvä olla.

En tiedä.

Mutta kun itse sain elämäni ensimmäisen paniikkikohtauksen, poikaystäväni (nykyinen aviomies) vei minut päivystykseen. Luulin silloin kuolevani.

Tutkittiin, selitettiin mistä on kyse, ohjattiin psykiatriselle sairaanhoitajalle jonka kanssa jutella ja sain neuvoja miten selvitä uusista kohtauksista.

Tuosta on pian 10 vuotta ja uusia kohtauksia ei ole tullut. Jos olisin jäänyt yksin asian kanssa, olisin varmaan masentunut, ahdistunut ja kohtaukset olisi pahentuneet. Ensimmäisen paniikkikohtauksen saava ei välttämättä itse ymmärrä mistä on kysymys!

Laksi

Koitat höpöttää jotain noin 15minsaa, sitten se menee ohi.

Kaverillani auttoi se kun häntä halasi rauhoitteli ja oli läsnä ja selitti jostain aivan random asiasta että hän sai muuta ajateltavaa

Ei ainakaan niin kuin ex teki eli kysyi vihaisesti että mikä sua taas vaivaa-kun makasin lattialla paniikin kourissa

Mulla auttaa se jos KAIKKI ihmiset siitä ympäriltä lähtee eikä ala kyseleen mitään et kaikki on vaan hiljaa :)

Olet vaan etkä tee mitään jos kohtauksen saanut ei halua olla yksin. Voit sanoa "hengitellään tässä rauhassa". Älä syyllistä! Älä dramatisoi. Ole rauhallinen ja juttele mukavia jos kohtauksen saanut haluaa. Se menee kyllä ohi aika pian ja elimistö tasoittuu ja adrenaliinipiikki päättyy. Sen jälkeen voi olla että kohtauksen saanut on tosi väsynyt, ja jos kaipaa yksinoloa niin salli se.

Vanha juttu näköjään, mutta vastataan jos tää tulee jollain googlettelulla vastaan. Ei kannata koskea, ellei tiedä että toinen nimenomaan kaipaa sitä. Mua kosketus ja lähelle tuleminen ahdistaa entisestään. Eli kannattaa nataa tilaa mutta olla saatavilla. Ja vaikka jutella rauhallisesti.