Mitä tapahtuu, kun vastaa rehellisesti neuvolan pikkulapsiperheen voimavarat -kyselyyn?
Jos kummankin vanhemman vastaukset antavat ymmärtää, että menee todella huonisti, niin miten oasiat etenevät siitä?
Kommentit (11)
eli välillä itkettää tms. ja minulle tarjottiin heti psykologin palveluja. Siitä puhuttiin vielä seuraavillakin kerroilla, kun kävin vauvan kanssa näytillä. Nyt harmittaa kun en mennyt, koska oikeasti itketti koko ajan ja olin aika romuna.
onko meillä tukiverkostoa. Ja kun kerroin,ettei ole, hän harmitteli, että tilanne on sitten varmaan aika hankala ja keskustelu päättyi siihen.
Ei meiltä ainakaan kukaan ole mitään kysynyt, ikinä...
Ei ole kummankaan lapsen, 2v ja 6kk ikäiset, kohdalla sellaisia kyselty.
ja vielä terkkarille ihmettelin ja sanoin, etten mä tunne itseäni mitenkään masentuneeksi vaikka joihinkin kohtiin tuleekin niitä itkuvastauksia ja välillä pelkään että lapselle tapahtuu jotain jne. Terkkari vastasi, että se on ihan normaalia, enemmän siellä kiinnitetään huomiota ääripäihin, eli siihen jos kaikki on huonosti tai kaikki "liian" hyvin.
Kannattaahan siihen vastata niinkuin asiat on niin saatte tarvittaessa apua.
nykyään vakiokamaa laajennetuilla käynneillä. Tosin meillä siihen lomakketta ei kommentoitiin yhdellä lauseella.
että kaikki on hyvin, niin joutuu syyniin siksi, että "asiat on liian täydellisesti"?
Eli pitää valehdella sopivasti. Mitähän järkeä tuossakin kaikessa on??
ja vielä terkkarille ihmettelin ja sanoin, etten mä tunne itseäni mitenkään masentuneeksi vaikka joihinkin kohtiin tuleekin niitä itkuvastauksia ja välillä pelkään että lapselle tapahtuu jotain jne. Terkkari vastasi, että se on ihan normaalia, enemmän siellä kiinnitetään huomiota ääripäihin, eli siihen jos kaikki on huonosti tai kaikki "liian" hyvin. Kannattaahan siihen vastata niinkuin asiat on niin saatte tarvittaessa apua.
Meillä kaikki asiat olivat hyvin tai erinomaisesti eikä kukaan sen takia tehnyt lastensuojeluilmoitusta :DDD
Neuvolatädin kanssa keskustelimme politiikasta ja taiteesta lasten mittausten lomassa.
Kun luottaa itseensä, ei hae täydellisyyttä ja kommunikoi avoimesti eri instanssien kanssa, elämä on helpompaa.
Terveydenhoitaja sanoi suoraan ettei kunnalla ole resursseja kenenkään auttamiseen. Ei riitä kuulemma rahat eikä olisi työvoimaakaan. Kysyi voisiko esimerkiksi mun tai miehen vanhemmat kustantaa meille kodinhoitoapua vaikeassa tilanteessa.
onko meillä tukiverkostoa. Ja kun kerroin,ettei ole, hän harmitteli, että tilanne on sitten varmaan aika hankala ja keskustelu päättyi siihen.