Kuvitteletteko te kerrostaloissa asuvat todellakin, että ihmiset, jotka rakentavat perheelleen omakotitalon,

vaan ihmiset jotka rakentavat talonsa haluavat oman talon, oman pihan ja rauhan. Ymmärrän sen täysin ja toivon että meilläkin olisi joku pvä varaa moiseen koska olen niin saatanan kyllästynyt tohon alakerran koiraan joka räksyttää päivästä toiseen

Eikä minua tai ystäviäni kiinnosta arvostella tai pohtia muiden asumisratkaisuja. Itse ihmettelen, että jatkuvasti jaksetaan väitellä siitä, mikä on " paras" asumismuoto.

T. Tyytyväinen kerrostalo-asuja

Minun mielestäni omassa asuintavassani on paljon enemmän leveilemisen aihetta ;) Asun nimittäin keskustassa isossa kerrostaloasunnossa pari korttelia torilta ja työpaikaltani, ja ikkunasta näkyy vettä.

Odotan innolla sitä aikaa, kun meilläkin on mahdollisuus rakentaa oma talo! Kaipaan omaa rauhaa, oma pihaa ja tilaa ympärilleni.

ja meille on sama miten muut asuvat.mä en edes kehtaisi ruveta haukkumaan muita miten he asuvat.tälläkin palstalla on ollut noita linkkejä mistä näkee muiden omakotitalon ja en ole voinut muutakun ihastella niiden omia kotejaan.en kyllä todellakaan ymmärrä miten joku edes jaksaa valittaa muiden valinnoista.

Paljon itse tekemällä talon saa pk-seudullakin kohtuuhintaan, mutta sitähän ei moni tiedä, jos käsityksen muodostaa seuraamalla myynnissä olevien talojen hintoja. Sillä, mikä olisi talomme myyntiarvo nyt ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä olemme siitä käytännössä itse joutuneet maksamaan (ja mehän emme ole kotiamme myymässä).

Kaikki omakotitalossa asuvat ystäväni tuntuvat sen sijaan olevan sitä mieltä, että kyllä meidänkin pitäisi se oma talo rakentaa. Sillä kaikkihan toki tarvitsevat omaa rauhaa ja tilaa rutkasti ympärilleen...



Olen ap samaa mieltä kanssasi siitä, että jokainen järjestää asumisensa itselleen ja perheelleen sopivaksi.



T:Toinen joka asuu tyytyväisenä kerrostalossa, eikä aio ikinä muuttaa omakotitaloon.

oman absoluuttisen tyylitajunsa mukaisena näytteenä.

Vierailija:

vaan ihmiset jotka rakentavat talonsa haluavat oman talon, oman pihan ja rauhan.

Kun ihmiset rakentaisivatkin väljästi muuten kuin sisätilat. Mutta kun pakko saada just johonkin tietylle 500 neliön tontille, jossa naapurin katto paukuttaa omaan. Ei jaksa ymmärtää!!!!

ja kyllä, asun itse mukavasti puolen hehtaarin tontilla yli 200 neliön talossa, OMASSA rauhassa!

Sinä siis lukeudut näihin toisten asumistapojen arvostelijoihin?

Ei kiinnosta yhtään rakentaa taloa pikkutontille. Haluan nauttia kahveet terassilla ilman että naapuri toljottaa omalle terassille suoraan ikkunastaan joka on muutaman metrin päässä. Mitä ideaa sellasessa on? Kertokaa mulle te pienellä tontilla asuvat!

Ikinä en ole haaveillut omakotitalosta ja jatkuvasta remppaamisesta ja pihan rakentamisesta ja kunnostamisesta, mitä omakotiasujilla tuntuu olevan. Toiset siitä tykkää, toiset ei. Minusta on ihanaa asua kerrostalossa, vieläpä vuokralla, ettei tarvitse muuta kuin soittaa isännöitsijälle, jos jotain korjattavaa on. Tämä on niin helppoa ja mukavaa enkä tosiaankaan ymmärrä, mitä kadehtimista omakotitalossa voi olla.

Annetaan nyt jokaisen asua, niin kuin parhaaksi näkevät. Mekin ollaan rakentamassa kohtalisen isoa omakotitaloa keskelle metsää puolen hehtaarin tontille. Täytyy myöntää, että oli siinä ensin sulattelemista tällaiselle kaupunkilaistytölle. Onneksi matkaa keskustaan on kuitenkin vain 15 minuuttia ja uskon että viihdyn uudessa kodissamme vallan mainiosti. Olen kyllä viihtynyt täällä esikaupunkialueen tiheästi rakennetullakin alueella ihan hyvin. Kiitos vain.

Minulla ei ole montaakaan pahaa sanaa sanottavana kerrostaloasumisesta, viihdyn erittäin hyvin. Mutta haluaisin silti oman talon jonakin päivänä. Useimmilla tuttavillani sellainen on, eikä heistä tasan yksikään leveile. Jos joku sellaista kuvittelee, niin vika taitaa olla omassa päässä. Asutaan kaikki niinkuin halutaan, eikös niin :)

Jos haluan juoda kahvin rauhassa, juon sen parvekkeella. Pihalle toistaiseksi näkee naapurista, kun ei ole vielä nuo istutukset kasvaneet riittävän isoksi.



Pienten lasten kanssa (6- ja 3-vuotiaat) on tosi kiva kun kaverit löytyy naapurista, lapsia on paljon ja voivat leikkiä pihoilla niin ettei tarvitse lähteä viemään erikseen kylään. Myös itselle löytyy samassa elämäntilanteessa olevaa juttuseuraa.



Tämä on aikalailla luonnekysymys, toiset nauttii seurasta ja toiset rauhasta. Eiköhän sallita se toisillemme.



Tontin koko meillä 1200 neliötä, siis kohtuullisen pieni(?) Puutarhassa riittä kyllä hoitamista. Talon pohjapinta-ala 150 neliötä, kaksi kerrosta.

Rakensipa sitten oman talon tai osti kerrostaloasunnon, samalla tavalla joutuu lainaa ottamaan ja sitä sittten maksamaan parikymmentä vuotta. Omakotiasujilla isommat lainat,thats it.

Perusteluita miksi sellaisen halusimme/kelpuutimme:



Puutarhatöitä riittää joka viikonlopulle tässäkin. Haluan pitää pihani kauniina, en missään tapuksessa luonnontilassa, tai metsäisenä, vaikka nekin omalla tavallaan ovat tietysti kauniita. Nurmikonleikkuu, istutukset, lumityöt, hiekkalaatikot, keinut, leikkimökit, grillaukset ja lastentouhut mahtuvat aivan hyvin tähänkin. Enempää työtä en välittäisi saada.



Emme ole lainkaan niin erakoita, että naapurit häiritsisivät meitä. Kukin touhuaa omat hommansa, eikä kyttäile meidän kahvinjuontiamme. Eikä minua haittaa lainkaan, että naapuri huikkaisee hyvät huomenet aamuisin kun kumpikin lähtee töihin.

On kiva, kun naapuruston lapset ovat kaikki tässä ihan vierekkäin, kaikki katsoo vähän toistensa lasten perään.

Jos olemme vaikka viikon pois kotoa, on ihan kiva tietää, että tuskin kukaan rekka-autolla käy kotiamme tyhjentämässä, kun naapurit ovat ihan lähellä.



Toisaalta olen vähän arkajalka. En tykkäisi lainkaan asua yksikseni metsän siimeksessä. Se, että katuvalot ja naapureiden pihavalot valaisevat myös omaa pihaamme sopii minulle mainiosti. Kun talot ovat kaikki tässä vierekkäin ja kaikki tuntevat toisensa, ei tarvitse pelätä mitään epämääräisiä hiippareita, joita aivan varmasti pelkäisin jos asuisin yksikseni taajaman ulkopuolella.



Talon voi toki sijoittaa tontille niin, että pihat, terassit ja myös suurimmat ikkunat jäävät niin, ettei naapureiden läsnäolo niin häiritse. Emme tee mitään niin salaista tai arveluttavaa, että mua haittaisi, jos naapurikin sattuisi samaan aikaan kahviaan terassilla juomaan.

Aidoilla, istutuksilla, varastoilla ja autokatoksilla saa rajattua ja suojattua välitöntä näköyhteyttä aivan riittävästi.



Emme ole suoranaisesti mitään ystäviä naapuruston kanssa, sellaiset kepeät ja mutkattomat välit riittävät meille mainiosti. Ei täällä meillä ainakaan kytätä toisten menemisiä tai asioita ylipäänsä. Kukin elää aivan omaa elämäänsä, vaikka tuosta ikkunasta naapurin talon näkeekin.

Emme nimittäin kadehdi. Kyllä mekin voisimme tällä helsinkiläisen kerrostaloneliön hinnalla rakennuttaa hulppean omakotitalon kehyskuntiin, mutta kun emme halua.



Meille tärkeää on vaivattomuus ja se, että kaikkiin paikkoihin on lyhyt matka. Pahin painajaisemme olisi asua jollakin metsäisellä uudella omakotialueella, jossa rouvat kateellisina vertailevat toistensa sisustuksia ja josta joka paikkaan pitää lähteä autolla, oli sitten menossa kauppaan tai viemään lasta päiväkotiin. Hyi hemmetti.



Mutta minä voin hyvin kuvitella, että joidenkin mielestä omakotitalo on unelmien täyttymys. ja hyvä niin, etteivät kaikki tunge Helsingin keskustaan - silloin asuntojen hinnat olisivat siellä VIELÄKIN poskettomammat...

Viittaan vai näihin viimeisen vuorokauden aikana täällä käytyihin keskusteluihin, kuten:



Vierailija - 03.11. 13:09 vastaa tähän viestiin (1/32)

Vai ei ole _varaa_ jäädä hoitamaan lapsia kotiin????!!!



Siihen on varaa mitä arvostaa! Jos arvostaisin hienoa omakotitaloa (voisi esitellä muille kuinka hieno, uusi talo meillä on) niin ei meilläkään olisi varaa. Mutta arvostan sitä, että lapsilla on äiti, joka on läsnä ja sen vuoksi asumme ahtaasti (reilu 10 neliöä/hlö) emmekä kaipaa muuta. Nykyään vaan pitää olla kaikki ja heti, ei enää tyydytä vaatimattomimpiin olosuhteisiin. Aiemmin en voinut kuvitellakaan, että kaksilapsiset perheet tarvitsevat(???) ison omakotitalon, yli sata, jopa yli 200 neliöisen. Täältä olen saanut(ts. joutunut) oppia, että moni perhe asuu ihan ylileveästi. Katsos pitää olla mitä näyttää.

Ihmiset nyt vaan asuu erilailla, tekee erilaista työtä, elää erilaisia elämiä, valitsee erilaisia asioita, tienaa eri määrät rahaa ja käyttää sen sitten erilaisiin asioihin. Näinhän sen kuuluukin olla.



Me haaveillaan vanhan, alkuperäisessä kunnossa olevan maatalon ostamisesta, ja olen " positiivisessa mielessä kateellinen" ihmisille, joilla on ollut sama unelma ja ovat sen jo ehtineet toteuttaa. Perässä tullaan.