Avioero - sukunimen vaohto takaisin tyttönimeen

Itse en voi ymmärtää miksi erotessa vaimo pitäisi miehen sukunimen? Itse en edes ottanut mieheni sukunimeä kun menimme naimisiin, mutta jos olisin ottanut, en edes harkitsisi sen pitämistä jos eroaisimme! Siis miksi pitää miehen sukunimeä, jos ei olla edes naimisissa enää?



Miten ne lapset tähän liittyy, miksi olisi luontevaa olla sama sukunimi kuin lapsilla, eihän sekään ole luontevaa että on ex-miehen sukunimi?!

Se päätös tehdään silloin avioituessa.

Itse en voi ymmärtää miksi erotessa vaimo pitäisi miehen sukunimen? Itse en edes ottanut mieheni sukunimeä kun menimme naimisiin, mutta jos olisin ottanut, en edes harkitsisi sen pitämistä jos eroaisimme! Siis miksi pitää miehen sukunimeä, jos ei olla edes naimisissa enää? Miten ne lapset tähän liittyy, miksi olisi luontevaa olla sama sukunimi kuin lapsilla, eihän sekään ole luontevaa että on ex-miehen sukunimi?!

Lapset liittyvät asiaan sikäli, että samassa perheessä sitten äidillä ja lapsilla olisi eri sukunimi.

olisin ottanut kyllä jo heti eron jälkeen. En osaa perustella muuten kuin että miksi haluaisin pitää miehen nimen, jos en olisi enää hänen kanssaan naimisissa?

yksi kerta saa riittää

kaikki kolme eroa ovat siis menneet samaan kaavaan. Alussa nimi on pysynyt. Kun lapsi on kasvanut, ollut selkeä teini, en nyt osaa ikää sanoa ehkä 15v ja kasvanut siis omaan identiteettiin, niin äiti on ottanut tyttönimen takaisin. Itse tekisin varmaan näin myös.

Neljäs lähipiirin ero oli perheessä, jossa ei ollut yhteisiä lapsia. Silloin nainen palasi omaan nimeen heti eron jälkeen.

olisin ottanut kyllä jo heti eron jälkeen. En osaa perustella muuten kuin että miksi haluaisin pitää miehen nimen, jos en olisi enää hänen kanssaan naimisissa?

Niin tuntuisiko oudolta, nyt sitten, kun aikaa on kuitenkin kulunut, että se nimi vaihtuisi vasta nyt.

Miten se nimi nyt yhtäkkiä tuntuu oudolta, kun sen kerran on ihan vapaasta tahdosta ottanut??

Olihan se ollut jo ihan MINUN nimeni monet vuodet ja tuntui paljon omammalta kuin vanha tyttönimeni. En käsitä minkä takia nimi olisi pitänyt vaihtaa, eikä se käynyt mielessänikään? Sittemmin menin uusiin naimisiin ja otin uuden mieheni sukunimen. En osaa tätä sen kummemmin perustella, mutta tämä tuntui ihan luontevalta. Lapset on edelleen ex-mieheni nimisiä.

ja jos olisin, tuskin ottaisin miehen nimeä.



Mutta minusta silti on outoa pitää miehen nimi jos siitä miehestä on eronnut. Kun mies menee uusiin naimisiin, on mielestäni outoa, että on kaksi rouva Sitäjasitä.



Ehkä jopa ennemmin muuttaisin lasten sukunimen omakseni.

Vaatii sen isän suostumuksen.



Ja totta kai sitä on eron jälkeen edelleen Sitäjasitä, kun on kerran Sitäjasitäksi ruvennut. Eihän se identiteetti voi siitä nimestä olla kiinni! Niinhän täällä aina todistetaan.

j

Ehkä jopa ennemmin muuttaisin lasten sukunimen omakseni.

Miten ne lapset nyt eivät sitten enää olisikaan isänsä nimisiä? Eivät lapset isästään eroa, kai?

isän nimen antamista lapsille perustellaan sillä, että lapsilla kuuluu olla isänsä nimi yhteenkuuluvuuden vuoksi - ja että kaikki varmasti tietävät, että eivät ole aviottomia, kun koko perhe on samanniminen...

Itse en voi ymmärtää miksi erotessa vaimo pitäisi miehen sukunimen? Itse en edes ottanut mieheni sukunimeä kun menimme naimisiin, mutta jos olisin ottanut, en edes harkitsisi sen pitämistä jos eroaisimme! Siis miksi pitää miehen sukunimeä, jos ei olla edes naimisissa enää? Miten ne lapset tähän liittyy, miksi olisi luontevaa olla sama sukunimi kuin lapsilla, eihän sekään ole luontevaa että on ex-miehen sukunimi?!

Lapset liittyvät asiaan sikäli, että samassa perheessä sitten äidillä ja lapsilla olisi eri sukunimi.

Mutta siis mitä väliä sillä on, että lapset on eri sukunimellä kuin äiti? Ei se ole nykypäivänä mikään outo juttu että lapset ja äiti on eri sukunimellä. Mutta se on outoa, että eronnut pari on samalla sukunimellä.

sekä oman että alaikäisen lapseni sukunimen omaan tyttönimeeni, yksinhuoltajana. siitähän se sitte repesi riemu !

jälkeen heti seuraavana päivänä. Olisin vaihtanut lastenkin sukunimen, mutta se ei ole mahdollista ilman toisen vanhemman suostumista (yhteishuoltajuus).





Alunperin olin ajatellut etten vaihda sukunimeäni, mutta exän seotessa koko ajan enemmän, päätin että mitä vähemmän minussa on yhteistä hänen kanssaan sen parempi. Eikä kylä ole kaduttanut.

koen että tämä nykyinen nimi on oma nimeni eikä mikään mieheltä lainattu. Mutta en ihmettele jos joku tekee niinkuin ap.

exä hoiti eron hyvin raukkamaisesti. Miksi ihmeessä olisin halunnut pitää sellaisen miehen sukunimen? Yök.



Heti, kun sain erotuomiopaperin käteeni, menin nettiin ja tein nimimuutosilmoituksen maistraatin sivuilla. Kyllä helpotti ja oli ihanaa kun oli oma nimi taas. :)



Lapsilla on isänsä sukunimmi ja se on minusta ok, en edes kuvitellut, että haluaisin lapset omalle sukunimelleni.

Naurettavaa touhua.



Varsinkin jos sitten taas koko ruljanssi aloitetaan alusta uuden miehen kanssa.

kun naidessa nimi on vain nimi, eikä sillä ole merkitystä, eikä ihmisen identiteetti voi olla nimestä kiinni!