Mieheni sukulaiset kommentoivat negatiiviseen sävyyn parisuhdettamme vain ja

Kuuntelee paskaa ja sitten vielä kertoo eteenpäin?

Mitä ne sitten jauhavat siellä? Kysäsepä joskus ihan face to face niiltä sukulaisilta, niin katotaan menevätkö vaikeaksi.

haluaa kertoa asiat minulle, vaikka sitten välikäden kautta. Reilua tuokin.



-ap-

Hänen pitäisi vähintäänkin puolustaa sinua ja kieltäytyä kuuntelemasta sontaa.

ainakaan minun mielestäni. Ja mua niin ärsyttää, kun eivät uskalla kasvotusten minulle asioista sanoa. Ja sitten ihmettelevät, miksi meillä on kireä ilmapiiri heidän kyläillessä.



-ap-

Mies sanoisi sukulaisilleen heti päin naamaa, että teidän asianne eivät heille kuulu ja jos eivät uskoisi, ottaisi heihin etäisyyttä ja heti.



Keskenkasvuinen juoruämmä tuo on!

"Minua vaivaa se, että arvostelette elämäämme ja minua. Mistä kiikastaa, keskustelisimmeko nyt asiat selviksi."

en halua kuulla asioita siltä, että pitäkööt asiat omana tietonaan. Tein myös selväksi, että voi kertoa sukulaisilleen, että seuraavan kerran, kun on asiaa parisuhteestamme, niin sanokoot asiat suoraan minulle/myös minun kuullen.



-ap-

Hänen pitäisi vähintäänkin puolustaa sinua ja kieltäytyä kuuntelemasta sontaa.

"Minua vaivaa se, että arvostelette elämäämme ja minua. Mistä kiikastaa, keskustelisimmeko nyt asiat selviksi."

-ap-

asiasta miehesi kanssa. Parisuhteenne ei kuulu hänen vanhemmilleen, eikä miehesi tehtävä ole kuunnella moista sontaa kiltisti ja toimia sitten kuriirina. Hänen pitäisi vain tehdä selväksi, että hoidatte itse omat asianne ja sillä selvä.



Äitini oli tosi kaunainen isälleni ja onnistui osin siirtämään "miesvihan" minuun, mutta isäni kuoltua ja nyttemmin ollessani naimisissa en ole enää noita "kyllä minä, mutta kun se Reijo blaa blaa blaa" -jaarituksia kuunnellut. Kaiken huippu oli, että äitini alkoi tehdä selväksi, että kaikki mieheeni ja hänen sukuunsa liittyvä on jotenkin paholaisesta, ja oletti, että minä ihan oikeasti kuuntelen tuota valitusta! Kiitos vaan, olen itse mieheni valinnut ja meillä menee hyvin, äitini saa pitää katkeruutensa vaikka maailman tappiin (ja niin varmasti tekeekin), se on hänen asiansa.

Se olisi niile pelkästään tyydyttävää, että viesti olisi mennyt perille. Ja kieltäisivät kaiken. "Eihän myö millään pahalla..."

KOirat haukkuvat karavaani kulkee. Voit katsoa noita sukulaisia vinosti ylhäältä päin.



MIehen tehtävä on ottaa ohjat käsiinsä ja sanoa siinä TILANTEESSA esim että "hoitakaa omat asianne ja pitäkää huolta siitä että ei tarvitse mokomaa enää kuunnella" MIhinkään väittelyyn kommentointiin kiistelyyn ei pidä lähteä

niin kaikki tekemisissä oleminen sitten loppuu! Tuollaisella suvulla ei tee yhtään mitään, ei ole menetys.