Täytin juuri 30v jaminulla ei ole ystäviä

miehen kanssa menee huonosti, muut ihmiset ahdistaa ja niiden kanssa oleminen tuottaa tuskaa. Vahvasti tuntuu, että muut pitää ihan "paskana". Vaikka ymmärrän, että se on päänsisäistä, niin se kuitenkin vaikuttaa käyttäytymiseen vahvasti.. Asukaspuistoon meneminen lapsen kanssa tuntuu tosi hankalalta.. Tutulle soittaminen ja ehdottaminen että tapaisimme lasten kanssa puistossa tuntuu hankalalta, en vaan saa sitä tehtyä.. Sitten masennun ja ahdistun.. Minulla ei ole koulutusta, vain lukio suoritettuna. sekin monien mutkien kautta.. Tuntuu että mistään ei tule mitään. Terapiassa olen käynyt viisi vuotta, nyt se on loppu. Jotain kehitystä on tietenkin tapahtunut jos alkuaikoihin vertaa, mutta mutta.. Elämä on niin raskasta. Haluan ihmisten luo, mutta samalla niiden kanssa oleminen on ihan hirveää. Mikä minussa on oikein vikana?

Kunhan vaan kirjoitin, että saan ajatukset ulos.kun on niin paha olla...