Erityislasten vanhemmat, mitä papereita toimitatte koululle?

Minä olen vienyt kaikki. Siis aina terapeuttien lausunnot ja lääkärien epikriisit ja kuntoutus-suunnitelmat. Ihan vain jo turvallisuuden vuoksikkin. Tietävätpä sitten ihan kaiken mahdollisen ja osaavat varautua.

Ja toivottavasti ovat ne myös lukeneet

jotta lapseni saisi parasta mahdollista apua.

koska ei ne siellä jaksa/ehdi/viitsi kovin paksuja paperipinoja lukea. Yksi psykologin koulukypsyyslausunto, jossa on maininta niistä tukitoimista, joita koululta aivan erityisesti toivotaan, on paras. Jos paperia on liikaa, sen sisältämää informaatiota ei kuitenkaan lue kukaan. Jos vie vain tärkeimmät asiat, niillä on edes joku toivo tulla noteeratuiksi.

kaikki mahdolliset mukaan.

Laitan sitten tuon epikriisinkin. Täytyy varmaan kysyä vielä koululta, haluavatko vanhemmatkin epikriisit. Ap

ja olen pistänyt merkille seuraavaa. Tietyt asiat, kuten epilepsia, allergiat on hyvä tietää. Siis ne asiat on oltava selvillä, että lapsen koulunkäynti on turvallista. Moni lääkäri ja psykologi antaa kuitenkin aika rankkaa diagnoosia ja sitten kun lapsen, tai nuoren kanssa työskentelee, niin oppilas onkin mukava kumppani. Eli tietyt faktat otetaan faktoina, mutta luonne riippuu paljon myös siitä, miten me opettajat suhtaudumme oppilaaseen.

Jos alat sinne papereita toimittamaan, saat heti "erityisvanhemman" leiman otsaan. Muutenkin opettajat haluu alkaa puhtaalta pöydältä, ilman että lapsi on leimattu etukäteen sellaiseksi tai tälläiseksi. On käsittämätöntä että tietyssä iässä tapahtunut leimaaminen pysyy loputtomiin, ja kerran outo on aina outo, olisko tää sun mielestä "tosi kivaa" jos olisit lapsi? Kukaan lapsi ei halua olla erityislapsi.

kannattaa myös pitää huoli, että hojks pidetään, kirjataan ja että sitä noudetaan.



Opettajat saattavat "unohtaa" pitää hojksin, jolloin lapsi katoaa tavisten joukkoon ja lapsen oikeudet erityiseen tukeen umohtuvat.



t. kahden erityisen äiti

on tullut yhä enemmän tietoon tapauksia, jossa opettajat yrittävät hämätä kehumalla, että eihän teidän lapsi mitään hojksia tarvitse, kun pärjää niin kivasti.



Tähän ei tod kannata langeta.

Olemme juuri saamassa psykologin lausunnon joka pitäisi toimittaa kouluun ja pitää joku kokous (näin sanoi psykologi). Olen vielä ihan pihalla asioista...

Poika on erityiskoulussa. On annettu kyllä lupa tiedonsiirtoon hoitavan tahon ja koulun väliltä, mutta ainakaan opettajalle ei toistaiseksi ole mitään lausuntoja tms. mennyt. Diagnoosi tuli eskarista tietoon mutta kaikki muu tieto on meidän vanhempien suullisesti antamaa.