Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Negatiiviset tunteet esikoista kohtaan vauvaperheessä.

Vierailija
21.08.2011 |

Onko kenelläkään ollu negatiivia tunteita vanhempaa lasta kohtaan kun perheeseen on syntynyt vauva? Haluaisitko kenties kertoa niistä..

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhemman lapsen pois jaloista toisten hoidettavaksi päiväkotiin.

Vierailija
2/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoisella oli aivan kamala uhmaikä, sellainen potkemis-puremis-huitomis-huutamistyylinen, ja kaikki kotoa poistuminen oli sen takia tosi vastenmielistä. En muutenkaan pystynyt keskittymään vauvaan mielestäni läheskään riittävästi, kun esikoinen oli niin vaikea. Vieläkin on paha mieli siitä ensimmäisestä vuodesta, meidän kaikkien puolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se ei alkanut ihan heti, mutta kun vauva oli vähän vanhempi niin isoveljensä kävi tekemässä kiusaa. Mulle tuli todella suojeleva asenne vauvaa kohtaan ja kesti melkein vuoden, että aloin suhtautua esikoiseen samoin kuin aikaisemmin. Se tuntui itsestänikin tosi pahalta.

Vierailija
4/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kavereiden kanssa tästä ollaan puhuttu. Kyse ei ole siis siitä, ettäkö esikoista lakkaisi rakastamasta, vaan siitä, että sitä jotenkin alkaa raskausaikana "tehdä tilaa" uudelle tulokkaalle, ja yhtäkkiä esikoinen ei herätäkään sellaisia "olet maailman ihanin"- tunteita kuin aiemmin (jolloin saattoi pelätä ettei ikinä pysty rakastamaan ketään lasta kuten esikoista).



Onhan se myös ikävä kyllä totta sekin, että kun pitäis revetä sekä vauvan että esikoisen tarpeisiin, isompaan lapseen hermostuu helpommin kuin ennen, oli se reilua tai ei. Vauvaa kohtaan tosiaan on jotenkin muutenkin niin suojeleva asenne, että jos esikoinen tuntuu uhkaavan vauvaa jotenkin, niin saa siinä tsempata että jaksaa olla isommallekin hellä. Mut aika auttaa, ja kun vauva ei enää ole niin avuton, niin tunteetkin tasoittuu.

Vierailija
5/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, se on ihan normaalia! Kaikki tunteenkirjot kuuluu elämään. Se on sitten meidän oma valinta kuinka toimimme. Tuskin kukaan alkaa tietoisesti muita lapsia vieroksumaan vauvan saatuaan. On ihan luonnollista olla "rakastunut" vauvaan jolloin ne isommat tuntuu vieraammilta.

Vierailija
6/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että isommat tuntuu vieraammilta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten kuvitellaan, että esikoinen on jotenkin erityisen hankala tms.

Vierailija
8/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on alle 4v ikäeroa. Negatiivisia tunteita lapsen käytöstä kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotenkin vaistomaista: emo suojelee pienempää poikastaa jotta se säilyisi hengissä. Ei siis ole kyse mistään isosta mielenterveysongelmasta, jos näin sattuu tuntemaan...

Vierailija
10/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on tietenkin se vastasyntynyt vauva. Isompi lapsi, olisipa vaikka alle parivuotiaskin joutaa vauvan alta pois. Päiväksi päiväkotiin ja viikonlopuiksi vaikka isovanhemmille yökylään, ettei turhaan sotke tätä tärkeää evoluutiomallia.

jotenkin vaistomaista: emo suojelee pienempää poikastaa jotta se säilyisi hengissä. Ei siis ole kyse mistään isosta mielenterveysongelmasta, jos näin sattuu tuntemaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla menee ihan toisin päin. Kuopus enemmänkin ärsyttää ja esikoinen on se, joka saa huomioni.

Vierailija
12/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä nyt vaan on pieni ero, että äidillä on siinä vastasyntynyt, joka tarvii välitöntä ja jatkuvaa ravintoa ja hoivaa, tai menehtyy. Ja sitten on se isompi, joka voi kömpiä ISÄN kainaloon ihan milloin haluaa ja jolla on asiat kuitenkin aivan hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoiselle sitä tietenkään ei saa näyttää, mutta ihan luonnollista on kun syntyy perheeseen vauva, esikoinen alkaa tempauksillaan ärsyttämään. Itseäni ainakin alkoi, vaikka tiedostin hyvin miten pieni oli esikoinenkin vielä (1,5v). Kotihoidossa oli enkä edes harkinnut hoitoon viemistä.



Nyt kun lapset on isompia niin ärsyttävät vuoronperään enemmän. Tällä hetkellä enemmän ärsyttää kuopus.



Ihmeellistä kun äidiltä vaaditaan ettei saisi tuntea mitään negatiivisia tunteita lapsiaan kohtaan. Minusta kaikki tunteet rakkaudesta vihaan on sallittuja omia lapsiaankin kohtaan. Tärkeintä on tunnistaa kyseessä oleva tunne esim. ärsytys ja käsitellä asia, jolloin se ei näy lapselle ulospäin. Itse olen ainakin sellainen tunneihminen, että tuntuisi omituiselta jos en koskaan ärsyyntyisi omiin lapsiini.

Vierailija
14/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kavereiden kanssa tästä ollaan puhuttu. Kyse ei ole siis siitä, ettäkö esikoista lakkaisi rakastamasta, vaan siitä, että sitä jotenkin alkaa raskausaikana "tehdä tilaa" uudelle tulokkaalle, ja yhtäkkiä esikoinen ei herätäkään sellaisia "olet maailman ihanin"- tunteita kuin aiemmin (jolloin saattoi pelätä ettei ikinä pysty rakastamaan ketään lasta kuten esikoista).

Onhan se myös ikävä kyllä totta sekin, että kun pitäis revetä sekä vauvan että esikoisen tarpeisiin, isompaan lapseen hermostuu helpommin kuin ennen, oli se reilua tai ei. Vauvaa kohtaan tosiaan on jotenkin muutenkin niin suojeleva asenne, että jos esikoinen tuntuu uhkaavan vauvaa jotenkin, niin saa siinä tsempata että jaksaa olla isommallekin hellä. Mut aika auttaa, ja kun vauva ei enää ole niin avuton, niin tunteetkin tasoittuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
21.08.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen tuntui uhmaiässä paljon vaativammalta ja raskaammalta hoitaa kuin helppo vauva. Tunteet menivät kyllä vuodessa ohi. Ehkä huonoa omatunto tai sitten vain sitä, että esikoinen on todella vaativampi, on hänestä tullut "minun" lapseni kun taas mieheni keskittyy enemmän kuopukseen.