Anoppi tekee minut hulluksi!!!!
Tulin juuri kotiin esikoiseni ja mieheni kanssa. Olin 3 päivää sairaalassa synnytyksen jälkeen ja nyt kun tulin kotiin, on mieheni antanut anopille meidän avaimen ja anoppi käynyt meillä vaihtamassa järjestystä! Siis ihan kunnolla sohvat,hyllyt, kaikki.. meinasin alkaa huutamaan, mutta sitten anoppi tuli yläkerrasta että yllätyyyyss, me pentin (appiukko) kanssa vähän vaihdettiin parempaan järjestykseen, kun tuo vanha nyt oli mikä oli jne teidän ei tarvitse kun nyt on tuo pieni nyyttikin, voi voi mikä ihana mummin pienen pieni vaavi siellä... Pentti ihan pää punaisena tulee yläkerrasta ja on vaivaantunut, anoppi pakottanut hänet vaihtamaan järjestystä.
Sairaalassa räjähdin jo miehelleni kun kävi ilmi, että sairaalakassin jonka olimme pakanneet ja kotiintulovaatteet vauvalle, mitkä olin huolella valinnut ja pakannut olivat vaihtuneet! Anoppi ei ollut minulle edes tästä maininnut. Muutakin sisältöä oli vaihdettu!Hän oli itse päättänyt vaihtaa kassin sisällön ja olla mainitsematta minulle tästä!!!
Anoppi muutenkin kun käy kylässä voi yhtäkkiä pyyhkiä sormen kanssa jotain pintaa ja hakea pölyrätin ja alkaa pyyhkiä pölyjä.. Kerran teimme suursiivouksen mieheni kanssa ja sen päätteeksi minä lähdin hakemaan meille pizzaa. Kotiin tullessani oli anoppi tullut kyläilemään ja meni suoraan siivouskaapille ja alkoi jynssäämään alakerran vessaa ja valitteli voi voi, teille tulee pieni lapsi kohta ja täällä on taas näin sekaista (Juuri silloin pyyhkäisi wc:n taulun päältä pienen pölykerroksen) KAtsoin miestäni pitkään sellaisella ilmeellä, että tämä ei ole enää mahdollista! Mieheni vain näytti sormella ja hyssytteli minua, etten räjähtäisi hänen äidilleen...
Kertokaa miten saan hermoja lisää että kestän kaikki mahdolliset tulevat anoppini tempaukset, vai tarviiko minun kestää?? Tekee mieli räjähtää ja huutaa sille hössöttäjälle päin naamaa! Onko jollain kokemuksia tälläisesta anopista ja miten on selviytynyt tästä kaikesta ja miten ratkaistu??
KIITOS AVUSTA!!!
Kommentit (11)
Tuo siivoamisasia ottaa kyllä oman ylpeyden päälle, mutta anna sen vaan siivota jos siivotuttaa. Mun mutsi on kerran pannut mun isän siivoamaan katossa olevat ilmanvaihtokanavien ritilät, olivat kuulemma pölyiset. Jos anoppi siitä saa jotain paremmuudentuntoisia kicksejä, niin anna saada - ja kämppä puhdistuu, automaattisesti!
Mutta tuo huonekalujen siirtely on kyllä jo aika uskomatonta. Ehdottaisin, että siirrätte miehen kanssa kaiken takaisin paikoilleen, ja sanotte seuraavan kerran anopille (jos kyselee), että tämä nyt sittenkin sopii teille paremmin.
Voima olkoon kanssasi, ugh.
..enkä todellakaan pyytelisi anteeksi. Laittaisin anopin vaihtamaan huonekalut entisille paikoilleen ja sen jälkeen ulos.
onneksi meillä on anoppiin välimatkaa:) Sinun ei tarvitse kestää anoppisi huushollaamista, kyse on sinun kodistasi.Minun anoppini on niin ilkeä ihminen, ettei edes poikansa ole hänen kanssaan juuri tekemisissä, mutta anoppi luulee, että vika on minussa.
Kuulostaa niin hupaisan tutulta ;) Meillä kans alkuun anoppi pyyhki pölyrätin kanssa pintoja, voivotteli mitä kaikkea meillä on tekemättä ja eikö tuota ja tätä olla saatu tehtyä, voi voi voi. Nykyään ei tuota enää tee mutta möläyttelee jokaisella vierailullaan milloin mitäkin, joka kerta onnistuu jollain lailla loukkaamaan. Meillä on 10 kk lapsi ja tulee aina häntä katsomaan kun on kova ikävä (asuu eri paikkakunnalla, onneksi) mutta kuitenkaan ei millään lailla osallistu vauvan hoitoon (vaipan vaihto, ulkoilu, syöttäminen) eikä myöskään koskaan tarjoudu auttamaan kotitöissä vaikka olisi yökylässäkin. Hän vain "leikkii" lapsen kanssa, toisin sanoen nujuaa puoli tuntia lapsen kanssa ja on sitten ihan rättiväsynyt kun on niin rankkaa.
Anoppi myös yrittää puuttua esim. raha-asioihimme, kertoo aina miehelleni kuinka meidän täytyisi hankkia mitäkin, siis mistä rahoista, ja myös lapsen raha-asioihin on jo yrittänyt puuttua. Silloin suutuin hänelle tosissani ja tein selväksi että turha puuttua lapsen raha-asioihin (ihan kuin tuon ikäisellä kovin raha-asioita vielä olisikaan) ja näytin että todella suutuin, silloin ihme ja kumma otti opikseen ja uskoi lopulta, rautalangasta piti vääntää.
Mutta olen yrittänyt ajatella että anoppi on mikä on eikä näköjään muuksi muutu ja olen yrittänyt antaa mennä toisesta korvasta ulos. Hän on kuitenkin lapsemme mummi ja hänelle varmasti tärkeä kun vähän kasvaa.
Jaksamista anopin temppujen kanssa! :)
Otan osaa.
Minä olisin räjähtänyt.
Voimia.
Kun seuraavan kerran menette kylään, niin painelet myös siivouskaapille, rupeat vaikka moppaamaan lattiaa, kun "voi sentään, ei meidän vauvaa voi tänne laskea, täällähän on pölyä, ja mikä tahra tuossakin on.... mutta älä nyt pahastu, kyllä mä ymmärrän ettei vanhemmat ihmiset jaksa siivota niin perusteellisesti...."
Kun anoppi ja appiukko lähtee etelään lomalle ja olette kukkien kastelijoina, vaihdatte heidän kotonaan järjestystä. Ei pelkästään huonekalujen järjestystä, vaan myös HUONEjärjestystä. Makkari kun muuttaa paikkaa, siinäpä on anopille ja Pentille "yllätys yllätys! Vaihdettiin teille piristykseksi myös olohuoneessa ruokailuryhmä tuohon pianon tilalle... ja vietiin piano yläkertaan teidän entiseen makkariin..."
anoppi ei ole mitenkään kiinnostunut lapsista ja möläyttelee juuri tuollaisia typeryyksiä. Meillä ns.anoppi puuttuu meidän riitoihinkin, kun mies ne hänelle kertoo. Anoppi sitten soittelee äidilleni ja haukkuu minut.
Kun seuraavan kerran menette kylään, niin painelet myös siivouskaapille, rupeat vaikka moppaamaan lattiaa, kun "voi sentään, ei meidän vauvaa voi tänne laskea, täällähän on pölyä, ja mikä tahra tuossakin on.... mutta älä nyt pahastu, kyllä mä ymmärrän ettei vanhemmat ihmiset jaksa siivota niin perusteellisesti...."
Kun anoppi ja appiukko lähtee etelään lomalle ja olette kukkien kastelijoina, vaihdatte heidän kotonaan järjestystä. Ei pelkästään huonekalujen järjestystä, vaan myös HUONEjärjestystä. Makkari kun muuttaa paikkaa, siinäpä on anopille ja Pentille "yllätys yllätys! Vaihdettiin teille piristykseksi myös olohuoneessa ruokailuryhmä tuohon pianon tilalle... ja vietiin piano yläkertaan teidän entiseen makkariin..."
mutta piano on pirun painava, siihen tarvis jo muuttoavuksi useamman rahvaan miehen =D
meillä mies ei sentään kerro riitoja tms äidilleen, mistä olen todella iloinen. Anoppi monesti piikitellen moittii meidän kotia tms minun äidilleni, esim. teimme tänä kesänä kasvimaan ja siellä kasvoikin vihannekset hyvin, mutta kitkeminen jäi vähän vähälle kun mies oli paljon reissutöissä ja minä en lapsen kanssa kasvimaalle pahemmin joutanut. Anoppi sitten oli sanonut äidilleni että "kivahan se on kasvimaita tehdä, hoitaminen onkin sitten eri juttu". Yleensäkin naljailee milloin mistäkin ja osaa vielä tehdä sen hyvin ovelasti, ihan kuin ei muka pahaa puhuisikaan, vähän kuin varkain aina piikittelee asioista. Minun äitini tosin sanoo hänelle takaisin ja pitää meidän perheemme puolia :)
Anoppi on kyllä kiinnostunut meidän lapsesta mutta ei tosiaan vapaaehtoisesti auta hänen hoitamisessaan, hänellä ei ole kokemusta lapsista sitten oman poikansa 30v sitten, mutta voisihan sitä opetella, aina kysyn että haluatko vaihtaa vaikka vaipan, ja kyllä sitten vaihtaakin mutta seuraavalla kerralla ei taas tee omatoimisesti.
Makkari kun muuttaa paikkaa, siinäpä on anopille ja Pentille "yllätys yllätys! Vaihdettiin teille piristykseksi myös olohuoneessa ruokailuryhmä tuohon pianon tilalle... ja vietiin piano yläkertaan teidän entiseen makkariin..."
mutta piano on pirun painava, siihen tarvis jo muuttoavuksi useamman rahvaan miehen =D
Juuri niin, sitä(kin) tarkoitin, muuttomiehet mukaan ettei takaisin järjestely onnistu omin voimin :D
Sitä hauskempi ylläri xD
keskustella miehen kanssa ja saada hänet ymmärtämään että teillä on nyt yhteinen perhe ja oma elämä. Ja miehen tehtävä on tehdä tämä myös selväksi äidilleen. Eli tarvitsette yhteiset pelisäännöt.
Siivous-apu on ihan hyvä, mutta huonekalujen järjesteleminen jne menee kyllä ihan yli.