Lue keskustelun säännöt.
Anteeksi vain poikien äidit, minulla vain ei ole läheistä suhdetta poikaani
20.08.2011 |
kuin kolmeen tyttööni, tää poika on rakas ja iltatähti.
Kommentit (24)
ja tyttö on selvästi läheisempi (mutta ei rakkampi!) kuin pojat. Ehkä kuitenkin kyse on enemmän tuosta kemioiden kohtaamisesta kuin sukupuolesta. Ja tytön kanssa voi kyllä tehdä paljon sellaisia juttuja, mitä poikien kanssa ei, mutta päinvastoin ei tule mieleen...Olisin jäänyt aivan hirmuisen paljosta paitsi, jos en tuota tyttöä olisi saanut. Silti vietän aikaani myös poikieni kanssa (myös kunkin kanssa kahdestaan) ja nautin heidän seurastaan. Ymmärrän kyllä, että kaikki tyttäret ja äidit eivät ole läheisiä keskenään, mutta meillä nyt näin sattuu olemaan monessa sukupolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on aina naiselle rakkaampi, tavalla tai toisella. Minä en voi sietää poikia ja kerran siitä tänne kirjoitinkin. Hirveää vihapostia tuli vastaan vaikka asiallinen olinkin.
No, sellaisia äidit ovat. Todelliset tunteet kielletään.
kertoo niistä sinun todellisista tunteistasi enemmän kuin uskotkaan. Mulla on tyttöjä ja poikia ja kaikki ovat aivan yhtä rakkaita, käsi sydämellä, rehellisesti sanottuna ja todelliset tunteet ääneen kerrottuna.
Se että kokee noin suuria antipatioita jompaa kumpaa sukupuolta kohtaan kertoo siitä aikuisesta sen että kaikki eivät ole kohdallaan.
Jos niitä poikia kasvattaa "pojat on poikia" asenteella niin sitten niistä pojista saa sellaisia riiviöitä kuin täällä päivitellään.
Sama pätee tyttöihin.
Mulla on ap:n kaltainen tyyppi kaveripiirissä. Valittaa aina että kun "poika vetäytyy syrjään", ei osallistu, ei puhu. Mutta kun olen hetken hänen touhujaan katsonut niin kerron seuraavat: Kyseinen äiti ei noteraa poikaansa oikeastaan ikinä. Kun poika tulee näyttämään äidilleen jotain hänen mielestään hienoa juttua, niin äiti tokaisee että odota vuoroasi, tai ylimalkaisesti "joo, joo, on hieno". Kun tytöt tulevat näyttämään jotain, on äiti sukkahousut pinkeänä lässyttämässä (kyllä, lässytys on oikea sana) että "voi kun meidän pikkuprinsessa on tehnyt hienon jutun". Jos tytöt keskeyttävät aikuisen, äiti kuuntelee mieluumin tyttöjään. Jos poika keskeyttää aikuiset, hänet komennetaan jäähylle.
Sitten kun tuo äiti on ottamassa poikaa jonnekin mukaan, on paikka sellainen mikä poikaa ei kiinnosta. Sitten äiti pyörittelee silmiään, "kun tuo poika vain jurottaa".
Kasvatuksella ja viitsimisellä on hemmetisti osuutta asiaan, millainen siitä lapsesta tulee.
t: äiti joka on ihastellut niin tyttöjen mylitleponyja ja kampauspäitä, kuin poikien örkkejä, hämähäkkejä (lemmikki) ja mikroskooppilöytöjä ja jonka lapset juttelevat kaikki avoimesti ja kömpivät nyt "isompinakin" mieluusti sohvalle kainaloon tai sänkyyn lukemaan kirjoja tai katsomaan kuvia.
poikahan oli "rakas iltatähti".
Ja veikkaan, että jos perheessä on jo ennestään kolme lasta, ei äiti sorru lässyttämään "sukkahousut pinkeinä" niille tytöillekään yhtään sen kummemmin.
Siinä olen samaa mieltä, että "pojat on poikia"-kasvatus on ihan yhtä hölmöä kuin prinsessahömpötys.
Tyttö on aina naiselle rakkaampi, tavalla tai toisella. Minä en voi sietää poikia ja kerran siitä tänne kirjoitinkin. Hirveää vihapostia tuli vastaan vaikka asiallinen olinkin.
No, sellaisia äidit ovat. Todelliset tunteet kielletään.
kertoo niistä sinun todellisista tunteistasi enemmän kuin uskotkaan. Mulla on tyttöjä ja poikia ja kaikki ovat aivan yhtä rakkaita, käsi sydämellä, rehellisesti sanottuna ja todelliset tunteet ääneen kerrottuna.Se että kokee noin suuria antipatioita jompaa kumpaa sukupuolta kohtaan kertoo siitä aikuisesta sen että kaikki eivät ole kohdallaan.
Jos niitä poikia kasvattaa "pojat on poikia" asenteella niin sitten niistä pojista saa sellaisia riiviöitä kuin täällä päivitellään.
Sama pätee tyttöihin.Mulla on ap:n kaltainen tyyppi kaveripiirissä. Valittaa aina että kun "poika vetäytyy syrjään", ei osallistu, ei puhu. Mutta kun olen hetken hänen touhujaan katsonut niin kerron seuraavat: Kyseinen äiti ei noteraa poikaansa oikeastaan ikinä. Kun poika tulee näyttämään äidilleen jotain hänen mielestään hienoa juttua, niin äiti tokaisee että odota vuoroasi, tai ylimalkaisesti "joo, joo, on hieno". Kun tytöt tulevat näyttämään jotain, on äiti sukkahousut pinkeänä lässyttämässä (kyllä, lässytys on oikea sana) että "voi kun meidän pikkuprinsessa on tehnyt hienon jutun". Jos tytöt keskeyttävät aikuisen, äiti kuuntelee mieluumin tyttöjään. Jos poika keskeyttää aikuiset, hänet komennetaan jäähylle.
Sitten kun tuo äiti on ottamassa poikaa jonnekin mukaan, on paikka sellainen mikä poikaa ei kiinnosta. Sitten äiti pyörittelee silmiään, "kun tuo poika vain jurottaa".Kasvatuksella ja viitsimisellä on hemmetisti osuutta asiaan, millainen siitä lapsesta tulee.
t: äiti joka on ihastellut niin tyttöjen mylitleponyja ja kampauspäitä, kuin poikien örkkejä, hämähäkkejä (lemmikki) ja mikroskooppilöytöjä ja jonka lapset juttelevat kaikki avoimesti ja kömpivät nyt "isompinakin" mieluusti sohvalle kainaloon tai sänkyyn lukemaan kirjoja tai katsomaan kuvia.
eikä yhtään tyttöä. Mikäs minun päässäni on sitten vikana?!