Mikä teistä 40 ja risat -ikäsistä kurppanoista

jopa omiin lapsiin. Puolet elämästä eletty ja huomaa, että tässä se nyt oli ja mieskin lähti nuoremman matkaan ja työnantaja pistää eläkeputkeen. 40 ja risat -naiset tuntuvat olevan melkoista kuonaa tässä yhteiskunnassa, loppusijoituspaikkaa ei näytä löytyvän.

*villi veikkaus*

tyttönen (tai poikanen) ennen kuin huomaatkaan olet kolmikymppinen ja kohta nelikymppinen ja yhä vaan ihminen, jolla on mielipiteitä. :)

Ja ennekuin huomaatkaan olet viisikymppinen, kuusikymppinen, seitsemänkymppinen ja lopulta kahdeksankymppinen. Huonolla mäihällä istut päätepysäkillä kakkimassa vaippaan ja yhä vaan sinulla on mielipiteitä.

T: Kyllikki 80v

sinäkin rakas ap olet joskus yli 40 vuotias :) Toivottavasti elämäsi on onnellinen etkä kauheesti mieti mitä muut tekee ;)



-Nainen 45 v.

Kadehtivat nuorempiaan? *villi veikkaus*

kadehdinko nuorempia? No ehkä kropan suhteen: fakta on että peffa ja tissit roikkuu nyt enemmän kuin toivois ja naururyppyjäkin on enemmän kuin mitä pystyy selittämään mutta muuten en kyllä kadehdi menneitä vuosia. Jokaisessa ikäkaudessa on omat plussansa ja miinuksensa ja kaikista olen nauttinut paljon. Nyt nelikymppisenä itsevarmuus on ihan eri tasolla, perhe-elämä on kehittynyt ja lapset tietysti kasvaneet ja siinä suhteessa tullut uusia haasteita. Työelämässä menee paremmin kuin koskaan: enää ei tarvitse "näyttää" vaan nyt kerää niitä hedelmiä mitä nuorempia viljeli. Taloudellinen asema on todella vakaa ja elämäntaso sen mukainen ja hyvä näin. Tärkeää on myös se, että rakkaat ystäväni ovat kulkeneet kaikki nämä vuodet ja vuosikymmenet mukanani elämän myrskyissä ja tyynissä vesissä, enkä heistä luopuisi koskaan. He ovat ikätovereitani ja kaksikymppisenä en heitä varmaan tuntisikaan.



Jossain ö-luokan leffassa kerran kysyttiin että "who wants to live forever". Yksi viisas kerran vastasi tähän että "elämisen mielekkyys on siinä että elät yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle rakkaita ja joita sinä rakastat. Jokainen elää niin kauan kun joku, joka häntä rakasti ja joka hänet muistaa, elää."

kadehdinko nuorempia? No ehkä kropan suhteen: fakta on että peffa ja tissit roikkuu nyt enemmän kuin toivois ja naururyppyjäkin on enemmän kuin mitä pystyy selittämään mutta muuten en kyllä kadehdi menneitä vuosia. Jokaisessa ikäkaudessa on omat plussansa ja miinuksensa ja kaikista olen nauttinut paljon. Nyt nelikymppisenä itsevarmuus on ihan eri tasolla, perhe-elämä on kehittynyt ja lapset tietysti kasvaneet ja siinä suhteessa tullut uusia haasteita. Työelämässä menee paremmin kuin koskaan: enää ei tarvitse "näyttää" vaan nyt kerää niitä hedelmiä mitä nuorempia viljeli. Taloudellinen asema on todella vakaa ja elämäntaso sen mukainen ja hyvä näin. Tärkeää on myös se, että rakkaat ystäväni ovat kulkeneet kaikki nämä vuodet ja vuosikymmenet mukanani elämän myrskyissä ja tyynissä vesissä, enkä heistä luopuisi koskaan. He ovat ikätovereitani ja kaksikymppisenä en heitä varmaan tuntisikaan. Jossain ö-luokan leffassa kerran kysyttiin että "who wants to live forever". Yksi viisas kerran vastasi tähän että "elämisen mielekkyys on siinä että elät yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle rakkaita ja joita sinä rakastat. Jokainen elää niin kauan kun joku, joka häntä rakasti ja joka hänet muistaa, elää."

Suokaa anteeksi tämä kirjoitusvirhe :-)

Ei ole tarvetta kdehtia ketään eikä mitään.

Elämä on onnellista, velat maksettu, lapset kouluikäisiä ja avioliitto voi hyvin.

(Aina ei ole näin hyvin ollut, joten arvostan todella, että olemme saaneet mieheni kanssa suhteemme taas kuntoon ja kipinöimään)

Olen terve ja hyvässä kunnossa.

Ja kaiken huippu on, kun pääsin aloittamaan opettajanopinnot! Olen aivan taivaissa, tuntuu melkein kuin vielä alkaisi uusi elämä!

mutta kysyn silti: miksi tällä palstalla oletetaan, että vain yli neljäkymppiset ovat velattomia tai että vain heillä on talot ja vastaavat maksettu? Olemme itse maksaneet okt:n viimeisen lainaerän reilu vuosi sitten ja tiedän muutamia kolmekymppisiä tuttaviani jotka ovat ihan samassa tilanteessa. Ovat rakentaneet nuorena ja saavat myös velan maksettua nopeassa tahdissa pois. Opinnot on mullakin suoritettu ja lapset vasta lähestyvät kouluikää.

Eivät onnellisuus eikä varallisuus ole iästä kiinni ainakaan nykyisin.

täälläkin yksi onnellinen kurppana viettää ihanaa lauantai-iltaa läppäri sylissä; nauttii ihanasta ja laadukkaasta punaviinistä, kuuntelee lempimusiikkiaan, täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva kuopus on elokuvahuoneessa katsomassa dvd:tään, koirat lojuu raukeina jaloissa, mies lukee vastapäisessä sohvassa kirjaansa ja katselee välillä hymyillen minua; olen ansainnut olotilani; kaksi vanhinta lasta omissa kodeissaan, hoidettuani koko päivän alzheimerin tautia sairastavaa äitiäni, joka nyt omassa kodissaan isäni kanssa; en halua olla ilkeä tai kateellinen kenellekään, enkä mielestäni ole koskaan ollutkaan. Kaikella ja kaikelle on aikansa ja paikkansa, naisen elämässä.

Terveisin 49-vee:)

Sait minut hymyilemään; katsos olen niin itsevarma, jotenkin sinun yläpuolellasi, ettei minua nuo haukut hetkauta mitenkään. Ei sinunkaan tarvitse riehaantua noin, tulet sen sitten myöhemmässä iässäsi huomaamaan, kun itsevarmuutesi kasvaa. T. 48 v.

mutta kysyn silti: miksi tällä palstalla oletetaan, että vain yli neljäkymppiset ovat velattomia tai että vain heillä on talot ja vastaavat maksettu? Olemme itse maksaneet okt:n viimeisen lainaerän reilu vuosi sitten ja tiedän muutamia kolmekymppisiä tuttaviani jotka ovat ihan samassa tilanteessa. Ovat rakentaneet nuorena ja saavat myös velan maksettua nopeassa tahdissa pois. Opinnot on mullakin suoritettu ja lapset vasta lähestyvät kouluikää.

Eivät onnellisuus eikä varallisuus ole iästä kiinni ainakaan nykyisin.

erilaisia luonteita. Mut sitähän tällä palstalla ei tunnu kukaan ymmärtävän, ei vanhat eikä nuoret. Kaikki vaan on ymmällään kun muut eivät eläkään samalla tavalla kuin he itse. :=)

Etkös sinä nyt itse juuri haukkunut itseäsi vanhempia? Katsopa peiliin, et ole yhtään sen parempi.



Ja ei, en ole katkera +40v kurppana.

40-kymppisellä ei ole vielä tietoakaan vaihdevuosista.

ja riehu? Ja kurppanatko vain haukkuu? Itse en ole kenellekään mitään täällä pottuillut ainakaan. Vai oliko tämä nyt sitä riehumista?

Nainen 47 v

ettekä osaa oikeasti mennä toisen asemaan..kateelisiakin olette ja se juuri myrkyttää mielenne!Me kypsemmät naiset olemme jo "löytäneet" itsemmme eikä meidän tarvitse käyttää aikaa tuollaiseen imbesilliin toimintaan..;)

ja aina vaan vuodan joka helvatan kuukausi yhtä täsmällisesti kuin aina ennenkin. Kaipaan jo aikaa, ettei näistäkään vuotopäivistä ja kuukausittaisista hormonihässäköistä tarvitsisi enää välittää.

T. vaihtareita kaipaava

-tuntoa, että nuorten hetukoiden letkaukset ei juurikaan vaikuta :-) Ja ilmeisesti meillä taisi olla myös vähän parempi kotikasvatus...?

mutta nuorempia vaivaa PMS, köyhyys ja juoppo mies. Meillä ei ole niistä mitään, ja sen nuoremmat kokevat haukkumisena.

Sinua taitaa vaivata aivan silkkä yksinkertaisuus.

ettekä osaa oikeasti mennä toisen asemaan..kateelisiakin olette ja se juuri myrkyttää mielenne!Me kypsemmät naiset olemme jo "löytäneet" itsemmme eikä meidän tarvitse käyttää aikaa tuollaiseen imbesilliin toimintaan..;)

Aivan juurikin kypsän, itsevarman ja fiksun naisen kirjoittama, kyllä minä ainakin tuollaista tekstiä arvostan ja erikoisesti em. kaltaisten sivistyssanojen käyttöä. Toivottavasti olet itse yhtä ylpeä itsestäsi ja teräväpäisestä kirjoituksestasi.