Lue keskustelun säännöt.
Kukkan saanut hermoromahdusta...itse taisin saada aamulla ja aiheestakin petti hermot lopullisesti.
20.08.2011 |
Miten teillä ilmeni ne "oireet" ja mistä johtui?
Itse tunnen olevani kuin tuhkimo. Hoidan laskut, lainat, käikki paperihommat ja suurimman osan kotitöistä, lasten neuvolat, lääkärit, hiustenleikkuut, kouluhommat, pyykkihuollon jne. Vien kouluun ja haen, hoidan harrastusjutut, ilmoittautumiset ja sen että ehtivät joka paikkaan ajoissa. Mies käy vain työssään ja yrittää tehdä jotain silloin tällöin. Mullakin on vielä työ tähän päälle, plus en yölläkään saa nukkua, kun lapset valtaavat sängyn ja potkivat unissaan. Heräilen kymmeniä kertoja per yö ja toki olen väsynyt ja stressaantunut. Mies tänäänkin nukkuin pitkään, kun on niin sikeäuninen. Itse hoidin taas kaikki aamuhommat, kuten arkisinkin. Saakeli että keitti. Itkin ja huusin ja raivosin, en ollut väkivaltainen tai holtiton, mutta ois tehnyt mieli lyödä miestä paisntinpannulla päähän- Menin sitten makuuhuoneeseen pimeään pariksi tunniksi ja nukuinkin, nyt rauhoittunut.
Pakko tulla tänne kertomaan kaikki ja purkautumaan, kun en muillekaan jaksa alkaa valittamaan.
Mies kyllä tekee jotain joskus, mutta ei hänellä juuri oma-aloitteelisuutta ole ja se pännii. Että mun pitäs vielä sitä alkaa neuvomaan ja hyysään ku lasta.
Kommentit (6)
päinvastoin, pidän puoleni ja otan kyllä vapaa-aikaa. Mutta mulla täytyy olla myös se kontrolli kaikesta, koska ei voi luottaa että mies muistais jonkin tärkeän jutun tms. On luonteeltaan hajamielinen (ei ihan vajaamielinen kuitenkaan onneksi)
Mies on myös "oma-aloitteeton", eikä hoksaa tekemättömiä töitä, tuskin tehtyjäkään. Siivoaa kyllä jos sovitaan ja lapsia "hoitaa" jatkuvasti jne. koska ymmärtää kuitenkin sen, että ne ovat yhtä lailla hänenkin vastuulla ja myös erittäin tärkeitä hänelle.
No nyt on hermoromahdus takana, eikä varmaan ainoa laatuaan. Monesti tekee mieli oikeasti fyysisesti motasta miestä tai jotenkin osoittaa, että NÄIN paljon mua ottaa nyt päähän. Ei ne juttelut auta kuin hetken, ku se hajamielisyys on sen luonteenpiirre ja puskee esiin.
P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiasta ja pistäkää paperille listaus kaikista hoidettavista asioista, ja jaatte ne sitten puoliksi. Ja annat miehen sitten hoitaa omansa. (Varmuuden vuoksi voit kyllä pistää omien hoidettaviesi kohdalle ne kaikkein elintärkeimmät...)
Muutos lähtee susta.
Jokin pikkujuttu se oli, joka yli vei. Huusin lähinnä sekopäisenä. Sen jälkeen sitten saatu olla naapureidenkin silmätikkuina tässä "vanhustentalossa".
Miehet on erilaisia - toisinaan raivostuttavia. Olen kieltämättä kateellinen siitä lunkista elämänasenteesta, kun eivät homeiset tiskit tai laskurästit jaksa painaa...
että itkin, en voinut lopettaa, hysteria, oksentelua jne.
on käynyt samoin. Tuli olo, että ei vaan enää jaksa, ihan sama. Huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti, oksensin, itkin, paiskoin ovia ja heitin miehen päälle lasillisen vettä. Olin silloin kotona miehen kanssa kahden. Onneksi puoliso oli ymmärtäväinen, koska tiesi tilanteeni. Asian annettiin juttelun jälkeen olla. Myöhemmin välillä naureskellaan vesilasiepisodille. Tuollainen aggressiivinen käytös ei normaalioloissa ole ollenkaan tapaistani.
vaikka tilanne onkin tuttu. Olen onneksi pystynyt vain puhumaan tai itkemään väsymystä.
Meillä on se keskustelu auttanut. Olemme sopineet mm. nukkumavuoroista. Minä herään aina aamulla ennen kuutta, mutta pääsen nukkumaan kymmeneltä kun mies nousee. Hän tekee vuorotöitä, minun työni on kotona. Meistä kumpikin voi sanoa millin tahansa toiselle, että atrvitsisi ylimääräistä unta, voisitko katsoa lapsia pari tuntia.
Hoidan kotityöt, laskut, aikataulut, lasten palaverit jne... Mies hoitaa työnsä ja jakaa kanssani lastenhoidon.
Kulleki pariskunnalle sopiva työnjako löytyy varmaan parhaiten puhumalla ääneen. Toisen ajatuksia on vaikea lukea ainakaan marttyyrimaisen tiuskinnan takaa.