Mies ei sitten tullut yöksi kotiin

Ei helvetti, että alkaisi ahdistaa tuollaisen pirttihirmun kanssa. Jos lapsesi jo yhdestä miehen poissaolosta huolestuvat noin, kertoo se jo sen, että miehesi tuskin koskaan käy juuri missään itsekseen. Ja veikkaan, että sen takia, kun sinä et laske. Mene nainen itseesi, miehesi ei ole sinun omaisuuttasi. Anna sen mennä ja viettää omaa aikaa, ilman, että sinä kontrolloit sitä.

Mikä heistä on parisuhde? Entä mikä on hyvää vanhemmuutta? Reiluutta? Osallistumista perheeseen?

Miten ihmeessä voisi kuulua parisuhteeseen tai ylipäätään perheelliselle oikeus sammua minne lystää ja olla ilmoittamatta seikkailuistaan muille perheen jäsenille? Ihan jotain teinimeininkiä. En voi uskoa, että jotkut sietävät parisuhteessaan tällaista. Meillä mies saa mennä jos haluaa, mutta sovituista pitää pitää kiinni. JOskus aikaa ennen lapsia soitteli pitkin iltaa omaksi huvikseen niin, että kännykän akku loppui eikä sitten enää voinutkaan soittaa myöhästyneensä viimeisestä bussista... Kun pari kertaa tästä kärsin, sain tajuamaan, että jättää turhat soittamiset ja laittaa niitä tekstiviestejä silloin yöllä, kun ei pääsekään kotiin. Mutta jostain kumman syystä miestä ei enää haluta mennä ja läträtä kaveriporukan kanssa viinalla. Mieluummin on kotona perheen kanssa.

Lapset eivät saa kärsiä aikuisten mokista. Jos lapset joutuvat hermoilemaan, missä se vanhempi on, on tilanne ihan lähtökohdiltaan jo pielessä. On aivan ok, jos isä kertoo lähtevänsä kaveriporukalla pois ja tulevansa vasta sunnuntai-iltana. Mutta jos isän pitäisi olla poissa vain yhden illan ja yllättäen ei tulekaan kotiin, on lasten perusturvallisuus järkkynyt. Jo yhdestä kerrasta. Ei ne äidin selitykset oikeasti pelasta. Lapset kun ovat älykkäitä.

tulematta kotiin. Olen minä asiasta sanonut ja kysynyt, että miten suu pantaisiin, jos minä jättäisin tyttöjen illaan jälkeen tulematta kotiin. Kuulemma tuntuisi pahalta ja pelkäisi että jotain olisi sattunut. En ole eroa ottanut, aika pieni pisara kuitenkin pitkässä liitossa.

"Mutta jos isän pitäisi olla poissa vain yhden illan ja yllättäen ei tulekaan kotiin, on lasten perusturvallisuus järkkynyt. Jo yhdestä kerrasta. Ei ne äidin selitykset oikeasti pelasta. Lapset kun ovat älykkäitä."

tuollaiset kännäilyt, että sammuu jonnekin eikä edes ilmoita kotiin jäävänsä yöksi.



Olisin varsin huolissani miehen alkoholiongelmasta tuossa vaiheessa.

tuskin on sammunut kaverin sohvalle, itse oon just kuukaus sitten eronnut miehestäni mut asutaan vielä viikon verran samankaton alla, mä oon tänä aikana ollu kaks kertaa yötä pois kotoa ja jotenkin tunnen edelleen olevani velvollinen sanomaan jtn ja kaikki selitykset on mennyt läpi.. enkä muuten todellakaan ole ollut kaverilla leffaa katsomassa.

Eksä teki kanssa kerran niin et lähti yhdelle, tuli aamulla 8 aikaan.. ja tää toistu montakin kertaa.

ettei teillä on parisuhdetta ollenkaan. Teiniseurustelu + ei-toivottu raskaus (tai vahinko, miten sen nyt haluaa ilmaista) + yhteenmuutto raskauden takia - ennuste ei tunnu hyvältä.

Sinua tuplasti vanhempana 3 lapsen äitinä ehdotan, että selvitätte välinne ja muutatte erilleen. Isä voi silti olla lapsen elämässä mukana vaikka kuinka, voitte jatkaa seurusteluakin. Perhettä jossa kaksi vanhempaa ja lapsi elää saman katon alla ja kantaa vastuunsa teidän yhtälöstänne on vaikea saada. Pakko on huono isäntä.

Lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jos sinä hermoilet miehen reissuja, soittelet perään, teet vuorotyötä, tunnet itsesi yksinäiseksi, niin eihän se mitään hyvää elämää ole, eikä lapselle hyväksi.

ja jäi mieluummin sinne kuin kotiin kattoon tuollaista nalkuttavaa kanaa ja kuunteleen miten se on tällä kertaa aivopessy lapsia. tai kai sitä tuossa jo jäis ilman pesääkin, vaikka pöydän alle mieluummin nukkuun.

Mun mielestä on pöyristyttävää että joidenkin mielestä on ok olla ilmoittamatta yö pois kotoa ja yhtä ok juoda itsensä tiedottomaan tilaan niin ettei herää puhelimeen tai muista ilmoittaa missä on.

Itse en tuollaista meininkiä katselisi. Ei onneksi tarvitsekaan.

Ja tähän ketjuun on näköjään vastannut aika moni sellainen nainen. Sellainen nainen sietää mennen tullen sen, että äijä jää omille teilleen ryypiskelemään. Pitää sitä suorastaan normaalina toimintana. Ei ihme, että näille känniääliöille aina löytyy uusia naisia...



Meillä ei tulisi tuollainen kuuloonkaan. Mies edellyttää minulta sitä, että ilmoitellaan missä mennään ja koska tullaan kotiin ja päinvastoin. Se on ihan normaalia huomaavaisuutta parisuhteessa. Siihen sisältyy aika paljon myöskin se, että ei tarvitse olla huolissaan siitä, että onko toinen saanut turpaansa nakkikioskilla vai sammunut sillan alle. Sillä jos toisesta ei kuulu sovittuun aikaan mitään, niin melko varmasti jotain on silloin tapahtunut.



Ja tuosta lasten huolestumisesta... Minun isäni aikoinaan teki myös näitä katoamistemppuja ryyppyreissuilleen lähtiessään. Muistan kuinka kamalan huolestunut olin kun isää ei näkynytkään takaisin kotiin. En muista äitin osoittaneen meille omaa huolestumistaan tai vittuuntumistaan mutta onhan minulla omatkin aivot. Jo pienenä ekaluokkalaisena ymmärsin kyllä, että jotain voi sattua ja halusin isän kotiin. Ehkäpä juuri tästä syystä olen itse hyvin tarkka, että menemisistä ilmoitellaan.

Tätä ketjua lukiessani mietin, että vastaileeko yksi lapsellinen monta kertaa samassa ketjussa vai onko Suomi todella niin täynnä naisia, jotka todella puolustavat miesten katoamistemppuja....

En kestäisi tuollaista katoamista montaakaan kertaakaan. Onneksi mieheni ei niitä harrasta eikä todellakaa sammuile sinne tänne. Mun puolesta sinkut tehkööt mitä lystäävät mutta miehet, joilla on puoliso ja jopa lapsia, saisivat kyllä kasvaa aikuisiksi. Nykytekniikka tekee ilmoittamisen niin kovin helpoksi, että enää ei voi vedota siihen, että ei löytänyt puhelinkoppia....

tämä yksi ja sama mies esiintyy täällä naisena ja puolustelee varmaankin omia vastaavia tekosiaan. Tai sitten Suomi on ihmeellinen takapajula, jossa miehet saavat ja oikeastaan on velvollisuus sikailla. Inhoan tätä suomalaista ryypiskelykulttuuria muutenkin. Aina pitää tehdä jotain vastuutonta, oli lapsia tai ei. Aina joku jää sitten kaipaamaan jos jotain ikävää sattuu.

Ensinnäkin seurustelumme ei ole mitään teiniseurustelua! Tuskin olisimme olleet nämä vuodet yhdessä ja vieläpä pitkä välimatka välissä. Lasta ei suunniteltu, olimme ajatelleen vuoden/parin päästä miettiä asiaa uudelleen. Nyt vain sattui näin ja molemmat yhdessä päätettiin lapsi pitää. Emmekä muuttaneet yhteen vauvan tulon takia vaan koska olemme suunnitelleet yhteenmuuttoa pitkään ja määräaikaisen työsopimuksen takia en päässyt muuttamaan aikaisemmin. Saimme asiat sitäpaitsi selvitettyä ja selvisi että miestäni pelottaa isäksi tulo ja siksi on ollut juhlimassa usein, tuohan on ihan normaalia etenkin nuorelle tällaisessa tilanteessa. Niin ja mieheni on ennen ollut ihana ja aina huolehtinut minusta ym ym. eli ei ole ollut siis hänen tapaistaan olla öitä poissa ym. Edellisen kerran kun oli yön poissa oli ollut ajelemassa yksin ja miettinyt asioita. Kun tuli kotiin kertoi ajatuksiaan vauvan saannista. Haluaa kyllä lapsen, mutta se vastuu ja hoitaminen pelottaa ja se miten elämä tulee muuttumaan. Tuollaisten ajatusten ja tunteiden tarkoitushan on valmistaa vanhempaa lapsen tuloon. Itse kävin myös nuo samat asiat raskauden alussa.