Mua vaivaa se, etten ole koskaan puhunut vanhempieni kanssa syvällisiä ajatuksia.

En tiedä, uskovatko Jumalaan ja Jeesukseen. Lapseni sai enkelipatsaan joululahjaksi ja postikorttina tuli joulukirkkokuva, mutten oikeasti tiedä merkitseekö heille mitään.



Itse olen tullut uskoon ja ennenkuin vanhempani kuolevat kokisin äärettömän tärkeänä sellaisen keskustelun, missä käsiteltäisiin näitä asioita, mutta sitä ei taida tulla - ellen sitten ujuttaudu heille kylään ja sano, että otetaanko parit paukut?



He eivät ole alkoholisteja, enkä minäkään, mutta taitaa olla ainut keino vapautua puhumaan näistä. Mua vaivaa kovastikin moni asia,joita haluaisin puhua ja ihan positiivisessa hengessä vanhempieni kanssa. Haluan lähentyä heihin.