Onko mikään syy erota ettei vaan enää rakasta?

vanhempaa???

saman ikäiset lapsetkin. En mä halua elää elämääni näin...

Entäpä miten eroon päädyitte, yhdessä?



Mua harmittaa kun periaatteessa kaikki hyvin, mutta oikeen sääliä kummempia tunteita ei ole...



t. ap

...rakkauden voi löytää uudelleen jo sitoutuu suhteeseen ja haluaa saada sen toimimaan.

Parisuhdeterapiaan kannattaa mennä jo lastenkin vuoksi.

ja katsoa sitten mistä asunnon ostaa. Lapset jäävät miehelle, en tiedä paljonko elarit on, selvinnee sitten joskus. Nyt ensiksi haettiin asuntolainaan vuosi lyhennysvapaata ja mä muutan vuokralle ja katsotaan että onko tämä ero nyt se ratkaisu joka halutaan (tai siis jonka haluan) tehdä.



Miehelle tuntuu olevan ihan sama jatketaanko yhdessä vai erotaanko, kyllä se sanoi rakastavansa, mutta ei se sitä mitenkään näytä, eikä näytä kärsivänsä tilanteesta mitenkään.



Mä kaipaan niin kosketusta ja arvostusta, mitä en mieheltä saa :(

Lapsillekin inhottavaa jos vanhemmat soutaa ja huopaa ees sun taas. Rakkaus on löydettävissä uudelleen jos vaan haluaa ja samankin ihmisen kanssa voi luoda uudenlaisen suhteen. Sitoutuminen vie niiden vaikeiden aikojen yli. Erotkaa kun ootte kokeillu kaikki keinot niin ei kaduta jälkeenpäin.

Meillä taas asiasta puhuttaessa mies itkee ja vannoo rakastavansa ja sanoo ettei vaan osaa näyttää tunteitaan ja kun en minäkään sitä tee, No en tee enää kun en saanut vastakaikkua moneen vuoteen. Terapiaankin yritin houkutella, mutta sillon mies vaan nauroi. Nyt haluaisi mennä, mutta minä en enää....se aika oli ja meni....





En kyllä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä; mies on kaikinpuolin kunnollinen, ei juo, ei ryyppää, ei käy vieraissa, on paljon lasten kanssa, tekee kotitöitä jne. mutta 25v jälkeen ei ole enää oikein mitään muuta yhteistä kuin talo ja lapset :(



ap

Tunteiden latistuminen on masennuksen oire. Saatko ap enää mistään iloa?

tuota miestä. se vain jäi mun elämään ja oli ihan hyvä mies. Sitä mä olenkin pohdiskellut, että jospa mä olen missannut koko rakastumisen ihanuuden ja kyllä sen haluaisin vielä tässä elämässä kokea.



Ei aiota soutaa ja huovata, ilmoitetaan lapsille että erotaan ja jos palataankin sitten yhteen niin se on sitten tarkan harkinnan tulos ja kestävä.



Uskon että välit mieheen pysyy hyvänä kuitenkin.



Ei ole helppoja asioita ollenkaan ja voi luoja tätä syyllisyyden määrää ja kyyneliä



vitonen

Pitkissä suhteissa on aikoja, jolloin rakkaus tuntuu kaukeiselta. Niiden hetkien yli vain pitäisi jaksaa. Siis jos ei ole sattunut mitään sellaista, joka on perustavaa laatua: uskottomuutta, väkivaltaa, ettei kunnioita toista enää.



Nykyään erotaan, kun ei enää rakasta eikä tunnut kivalta. Siinä tulee lapsista reissulapsia ja kohta kootaan jonkinlaista uusperhekuviota, jossa ei sitten kellään ole kohta taas mukavaa, kun ei enää rakasteta.



Niin kauan kun voi kumppaniaan kunnioittaa voi myös löytää rakkautta. Se rakkaushan näkyy teidän lapsissa. Heidät te olette yhdessä luoneet, teidän rakkaudesta.

kerta kerran jalkeen kauhistun tasta suomalaisten ihmisten itsekkyydesta! lapset on maailmaan saatettu rakkaudesta ja ei enaa ole kysymys mita sina haluat.. olet vastuussa niista lapsista ja vaikka olisi kuinka 'helppo ero' lapset karsivat kun ne kaksi ihmista joita he eniten rakastavat ovat erossa.

esim. työstäni pidän todella ja olen iloinen kun se mahdollistaa mm. reissaamisen, kauniit vaatteet jne vaikka oma palkkani ei mikään huikea olekaan (käteen n.2700e) ja elintasoni rojahtaisi erossa huimasti, mutta toisaalta "halveksun" niitä naisia jotka ovat naimisissa vain siksi että mies elättää tai lähtö tietäisi ainakin tuntuvasti huonompaa elintasoa...sitä pidän hyväksikäyttönä enkä halua itse olla sellainen. Eniten surettaa lasten puolesta, sitten miehen ja viimeksi itseni.



ap

parisuhdemallin? Talouden, jossa äiti ja isä ei osoita toisilleen minkäänlaista hellyyttä?

(lapset alle kouluikäisiä ja suhteemme epätyydyttävä muttei mitenkään repivä), mutta kyllä musta ihmisillä on jossain vaiheessa oikeus etsiä myös romanttis-seksuaalista uutta onnea, vaikka ensimmäinen liitto olisikin siinä mielessä pieleen mennyt.



Olen siis eri mieltä niiden kanssa, joiden mielestä vain toisen osapuolen täysin holtiton käytös (esim. hakkaaminen tai katuojaan asti ryyppääminen) olisi oikeutus luovuttamiseen ja uudelleen yrittämiseen.

teidän kirjoitukset on kuin minun elämästä muutama vuosi sitten. Monen itkun ja pitkän hakinnan jälkeen erottiin...ja ei se helppoa ollut mutta ei kaduta.

Tänä päivänä elän onnellisessa parisuhteessa (joka tuli ihan yllättäen, ei hakemalla) jossa ensimmäisen kerran elämässäni tuntuu tasa-arvoiselta ja että minua rakastetaan.

ja isi löytää uuden rakkauden. Lapsi saa olla joka toinen viikonloppu toisella vanhemmallaan, että toinen saa kuherrella uuden rakkautensa kanssa rauhassa. Toisessa kotona lapsi sitten saa nähdä, kuinka hienoa on kun äidillä on uusi mies, kenen tiellä lapsi on kun miehellä haluttais nussia vapaasti, koska haluaa.

Lapsesta on ihanaa nähdä kun äiti haluaa aloittaa alusta ja saada uuden rakkausrusinan uuden isän kanssa ja kaikki on niin onnellsia. Samaan aikaan isin kotona uusi vaimo haluaa rakkausrusinan isukin kanssa.

ja kukaan ei enää halua lasta, mutta lapselle on hyvä nähdä se malli, että vanhemmat on onnellisia, vaikka lapsi ei olekaan.

parisuhdemallin? Talouden, jossa äiti ja isä ei osoita toisilleen minkäänlaista hellyyttä?

itse en keksi mitään parempaa syytä erota kuin ettei enää rakasta toista. Väkivaltasuus,juominen tai muu käyttäytyminen yleensä johtaa siihen ettei toista siedä,mutta kyllä rakkaus voin vain loppua,eikä sillon ole pakko jatkaa suhteessa.

Kuunnellaan musiikkia, katsellaan leffoja ja luetaan kirjoja joissa rakastetaan niin perkatisti. Ja sit ihmetellään, kun omassa elämässä ei ole sitä oikeanlaista rakkautta, just kuten lauluissa kuvataan.



Kuinkahan monella on täysin harhainen ja kohtuuton käsitys rakkaudesta? Kyllä sekin on aikamoista rakkautta, kun mies nousee joka aamu ja menee töihin, tuo perheelle leivän. Nikkaroi talon korjausten parissa, pistää auton kuntoon ja käy kaupassa. Mutta kun pitäisi olla ruusuja ja shampanjaa, kahdenkeskisiä Rooman viikonloppuja ja timantteja...



Joku sanoi hyvin, että lapset ne sitten oppii mallin, että isä tai äiti etsii rakkautta, löytää sen ja rakastaa sitten ne ajat kun lapset eivät ole läsnä. Ja joskus jättävät lapset mieluummin vieraalle holhoukseen, että voivat aloittaa uuden rakkauden puhtaalta pöydältä.

Sinä pidät työstä ja matkustelusta ap, se on ok, mutta voi siinä tulla vielä reissatessa perhettä ikävä

Sinä pidät työstä ja matkustelusta ap, se on ok, mutta voi siinä tulla vielä reissatessa perhettä ikävä