Lue keskustelun säännöt.
Onko mikään syy erota ettei vaan enää rakasta?
Kommentit (36)
Määäkin jätin akkani, kun se oli aina samanlainen - rupes perkele vielä tuleen ryppysekskin (kuka saatana semmosesta enää tykkää). Mulla oli hyvä tyäpaikkakin, mutta se rupes tympiin, kun se oli aina sitä yhtä ja samaa. Ny mää olen vasta viidenkymmenen ja uskon saavani elämäni uuteen nousuun - mahdollisuuksia kun on: eilenkin join vaan viis kaljaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokee että se on hyvä syy. Eroaa ja katsoo myöhemmin, oliko se syy oikeasti hyvä.
Itse erosin ja en tiedä oliko hyvä syy. Nuorena valittu puoliso oli ok, mutta en tunteita kokenut. Nyt aviossa ja itselle sopivampi ihminen.
Eroon liittyy kyllä niin paljon riitaa ja lasten surua että ei sitä tietysti suosittele, mutta elämä kantaa.
ja lapsille on huono kasvuympäristö jos ei näe vanhempiensa rakkaudentäyttämää ilmapiiriä.
Mutta jos mies jättää niin se on kusipää sika ja vastuuntunnoton paska.
Miten niin miehet ja naiset erilaisia.
eroaminen on joka tapauksessa. Noin 80 % eroista on turhia eli ainoastaan jos suhteessa on väkivaltaa tai alkoholiongelmaa on perusteltua erota lapsiperheessä. Muistakaa, että onnellisuus on teistä itsestänne kiinni ja kun rakastatte itseänne, rakastatte puoliannekin. Teidän pitää tehdä töitä itsenne kanssa ja työstää omaa pääkoppaa, ei sekottaa miehen ja lasten elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei ole hyvä syy erota, niin mikä sitten on?
aika lapsellisilta aikuiset naiset vaikuttavat.
Hyvä parisuhde ja sen takia joku on vielä valmis jättämään lapsetkin miehelle.
Ei ihme, että Suomessa on niin paljon pahoinvoivia lapsia, kun äidit ajattelevat vain rakkautta - mitä se sitten todella onkaan, niin kuin tuolla joku mainitsi.
Hallelujaa,
t. nainen, jonka ex-mies tuli ja meni milloin sattui, oli puolet viikosta pois kotoa, myös öisin, tuli usein juovuksissa kotiin ja harrasti vieraita naisia ja lopulta muutti toisen naisen luo eikä osallistunut perheen elatukseen. Sitten otin eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sulla oli paska mies ja erosit sen takia? Ja vielä lapsetkin jäi sulle.
Miksi se on niin, että lapsensa erossa HYVÄLLE isälle jättävä nainen on paska, yhteiskunnan alinta kastia, hylkiö, lapsensahylkääjä? Eikö vanhemmat ole kuitenkin tasa-arvoisia?
aika lapsellisilta aikuiset naiset vaikuttavat.
Hyvä parisuhde ja sen takia joku on vielä valmis jättämään lapsetkin miehelle.
Ei ihme, että Suomessa on niin paljon pahoinvoivia lapsia, kun äidit ajattelevat vain rakkautta - mitä se sitten todella onkaan, niin kuin tuolla joku mainitsi.
Hallelujaa,
t. nainen, jonka ex-mies tuli ja meni milloin sattui, oli puolet viikosta pois kotoa, myös öisin, tuli usein juovuksissa kotiin ja harrasti vieraita naisia ja lopulta muutti toisen naisen luo eikä osallistunut perheen elatukseen. Sitten otin eron.
että kun rupesi seurustelemaan kusipääukon kanssa niin ukko oli sitten avioliitossakin kusipää. Hupsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos a.p. on nyt 40v. ja nuorin lapsi 8, niin olisiko mahdoton ajatus jatkaa yhdessä, kunnes nuorinkin on siinä 17-18 ikäinen. Silloin olet viisikymppinen ja ehdit vielä elää 15 vuotta omaa elämää ennen eläkeikää.
tiedoksi, että lapset oli leikki-ikäisiä ja takana 10 vuotta yhteiseloa ennen kuin nämä piirteet tuli pikku hiljaa ilmi. Kun mies masentui, etsi itseään, jota ei ole löytänyt vieläkään, vaikka erosta viisi vuotta ja hänellä on uusikin kumppani.
Ja lapsiin pitää yhteyttä erittäin harvoin, vaikka asuu kilometrin päässä.
Että semmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapsille on huono kasvuympäristö jos ei näe vanhempiensa rakkaudentäyttämää ilmapiiriä.
Mutta jos mies jättää niin se on kusipää sika ja vastuuntunnoton paska.
Miten niin miehet ja naiset erilaisia.
Sitten huudetaan ja ulistaan kuinka paskan sietikin mennä... NO tässähän on nyt sitten koko ketjullinen paskoja juttelemassa. Miltäs se tuntuu?
Ja joo, mä en ihan ehkä ymmärrä ja toisaalta ymmärrän... Ei mullakaan mitään suurta romanttista rakkautta mieheni kanssa ole. Mutta ihan hyvä arki on, joka toistaiseksi vielä on sen verran raskastakin, että en jaksaisi sen ihmeempää veivausta edes.
En tiedä enkä vanno että olemme ikuisesti yhdessä. Mutta toistaiseksi ainakin.
eronneena en pidä tuota riittävänä syynä. meillä koti-ilmapiiri oli mm. miehen masennuksen takia sellainen, että lapset oirehtivat pahasti.
erosimme siis, koska oli paha olla yhdessä. olisiko sitten voinut odottaa, että toinen "paranee" ja sen jälkeen hoidettu suhde kuntoon.
ilmeisesti ei, koska erosta 4 vuotta ja mies edelleen ihan sekaisin elämänsä kanssa.
ja minä edelleen pahoillani erosta ja syyllistän siitä itseäni yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoi minulle että ei ole rakastanut vaimoaan enää pitkään aikaan siis tyyliin 10 vuoteen. Mutta tuntee että on hänen velvollisuutensa pitää perheestä huolta. Aika rankkaa, jos elämä valuu siihen että velvollisuudentunteesta jää eikä etsi uutta onnea. Tosin voihan onnellinen olla vaikkei rakastakaan.
Itse olen kyllä jotenkin sitä ajatusta vastaan että ollaan yhdessä vain lasten takia. Kyllä lapset ansaitsevat onnellisen äidin ja onnellisen isän eikä vanhemmat jotka pysyvät yhdessä vaikka hammasta purren.
eikä kummallakaan olisi uutta suhdetta, en eroaisi.
Voin mainiosti elää kaveripohjalla toimivassa suhteessa, meillä on pieniä lapsia ja ehkä suhde tästä vielä joskus parantuu. Mutta en ole ikinä ollut mitenkään seksuaalinen olento, paremminkin frigidi. Jos ei olisi lapsia, sitten en tietenkään jatkaisi tylsää suhdetta.