Minkä elokuvan katsominen olisi sinulle kidutusta?
Itsellä kaikki mustavalkoiset vanhat taide-elokuvaklassikot, niitä en suostu katsomaan edes aseella uhattaessa.
Kommentit (30)
Science fiction, fantasia... ja stalloneschwartzeneggerit joissa ei oo mitään muuta kuin erikoistehosteita.
Rakastunut Shakespeare tyyliset HyiV***uMitenSiirappistaOksennusLässynläätä olevat elokuvat. Tuon mainitun jouduin joskus katsomaan ja oikeasti meinasi oksennus lentää sen ällö-teko-romantiikan takia.
-Halloween (kaikki)
-The Ring
-Paranormal Activity
-SE
-Kaunat
yms yms.. Mutta noista kaikista pahin on tuo Halloween, josta olen lapsena todella pahoin traumatisoitunut ja jonka päähenkilöstä näen vieläkin välillä painajaisia. Pelkkä ko elokuvan tunnusmusiikki saa mussa paniikin aikaiseksi ja ahdistun pitkäksi aikaa.
tyyppiset pläjäykset, genre taitaa olla romanttinen komedia ja näyttelijänä yleensä joko Julia Roberts tai Meg Ryan, sitten mässäilyleffat, elokuvat, joissa satutetaan lapsia, keskenkasvuisille miehille suunnatut action-ryönät, just tuo jonkun mainitsema Transformers-elokuvan tyyli...sitten vielä sellainen perisuomalainen ei-puhuta-mitään-mulkoillaan-vaan -elokuva. Juu, eipä ole elokuvanautintoja helppo löytää.
ja muutkin, missä on liioitellun typeriä ihmisiä. Komediaa voi tehdä myös älykkäästi.
ovat ainakin aivan kidutusta, onneksi ei ole pakko katsoa.
Lisäksi holokaustista kertovat elokuvat saavat minut jostain syystä sellaisen ahdistuksen valtaan, etten koskaan pysty katsomaan niitä. Lapsena luin varmaan jonkun keskitysleiriaiheisen kirjan ja siitä jäi toistuvat painajaiset.
ja samaten myös Kellopeliappelsiini. Hyvä elokuva sinänsä mutta se tarina on niin vastenmielinen. Niinhän sen kai on tarkoituskin olla.
Kaikki aivottomat action-pläjäykset ovat myös äärettömän pitkästyttäviä. En jaksa katsoa leffaa, jossa henkilöhahmot ovat paperinohuita ja teennäisiä, tapahtumat ennalta-arvattavia ja vuorosanatkin täysin epäaitoja.
sen pitäisi olla jonkinsortin kulttileffa, joten yritin katsoa sitä, mutta puuduin aika pian tuijotettuani mustaa ruutua silmiä siristellen puolisen tuntia, yrittäen nähdä mitä tapahtuu vai tapahtuuko siellä mitään.. Ei tuo surrealistinen film noir siis oikein iske. Muutkin hämärät taide-elokuvat jää katsomatta.
Kauhua (mun) ja toimintaa (miehen) meillä on hyllyt täynnään, seassa muutama komediakin.