Olisikohan paikalla ketään, jolla iso! ikäero puolisoon?
Haluaisin jutella... mielipiteitä, kokemuksia, mahdollisista ympäristön paineista, miten on sujunut...
Kokemuksia ennen kaikkea.
Täällä tai sähköpostilla.
Kommentit (26)
Tuo isäsuhde tuntuu olevan aina se ensimmäinen ja paras "lyömäase", kun puhutaan ison ikäeron suhteista...
Minä en ainakaan hae millään muotoa "isähahmoa", itselläni myös isäsuhde aina ollut hyvä. En sinällään kyllä hakenut myöskään itseäni vanhempaa miestä, se vaan osui kohdalle pyytämättä ja yllättäen.
Tämä mies on siis nyt 54v... eläkeikään ei enää pitkälti. Mutta toisaalta, eihän se mikään "ratkaiseva kynnys" kai ole.
Te olette siis naimisissa... ko?
Miten miehen lapsi suhtautui teidän suhteeseenne? Olitteko eronneet tahoillanne, ennen kuin löysitte toisenne?
Ap
Mies oli eronnut jo 5v ennen tapaamistamme ja minä 1v ennen tapaamistamme eli kumpikaan ei jättänyt puolisoaan toisensa vuoksi.
Miehen tytär suhtautuu meihin ja minuun hyvin. Minäkin häneen. Meillä ei ole koskaan ollut uusperheen "ongelmia" siinä mielessä että tytär asui jo omillaan kun rupesimme seurustelemaan. Hän ei siis asunut isällään (eikä edes äidillään). Miehen tytär on kuin täti lapsillemme. Varsinaiseen sisarussuhteeseen ikäeroa on heillä liikaa. Ehkä sitten kun lapseni ovat myös aikuisia? Toisaalta tyttären lapset ovat kuin rakkaita serkkuja lapsillemme.
Miehen exän kanssa on kohteliaat välit. Ties mitä on ajatellut aikoinaan ja ajattelee yhä mutta kohteliaita ollaan.
kakkonen
Ps. kerran kun tuo isäkysymys rupesi ärsyttämään liikaa oli pakko kysyä sen kysyjältä "niin onko sulla muuten ulkomaalainen isä kun otit suomalaisen miehen mieheksi että olitko suomalaista miestä vailla". Tyhmää ehkä mutta tuli automaattisesti hyvä fiilis ja toinen hiljeni. :-D
Meillä kaikki vielä niin vaiheessa... alussa kaikin puolin. Ja mitään ratkaisuja, päätöksiä, tulevaisuudensuunnitelmia ei tässä vaiheessa kumpikaan tee, mutta kieltämättä siinä on kuitenkin isoja asioita mietittävänä.
Meillä tavallaan olisi "uusperhekuvio", koska minun lapseni ovat kuitenkin sen verran pieniä, miehen lapset asuvat jo omillaan. Ja muutenkin tämä on nyt vähän umpisolmua eikä tulevasta tiedä kukaan, mutta en voi olla jollain lailla... varautumatta mahdolliseen tulevaan.
Nyt tiedän, että tästä saan kyllä kiviröykkiön niskaani, mutta me olemme siis kumpikin tahoillamme naimisissa.
Ap *kiittää jälleen*
Ekaan poikaystävääni oli ikäeroa 16 v., välissä 8 ja 7 v. "ikäerosuhteet". Nyt naimisissa 15 v. ikäerolla miehen kanssa, yhteistä eloa kohta kymmenen vuotta ja kaksi lasta. Ei meillä ikäero näy yhtään missään, ainoastaan jossain "historiajutuissa", jos totta puhutaan. Mies on nuorekas, minä olen vanhentunut silmissä kahden lapsen valvomisten kanssa:-(
kakkonen