Olisikohan paikalla ketään, jolla iso! ikäero puolisoon?

mies 13v nuorempi :)

mies 13v nuorempi :)

Mutta se ei tainnut tässä kiinostaa.

t. 17

Tuo isäsuhde tuntuu olevan aina se ensimmäinen ja paras "lyömäase", kun puhutaan ison ikäeron suhteista... Minä en ainakaan hae millään muotoa "isähahmoa", itselläni myös isäsuhde aina ollut hyvä. En sinällään kyllä hakenut myöskään itseäni vanhempaa miestä, se vaan osui kohdalle pyytämättä ja yllättäen. Tämä mies on siis nyt 54v... eläkeikään ei enää pitkälti. Mutta toisaalta, eihän se mikään "ratkaiseva kynnys" kai ole. Te olette siis naimisissa... ko? Miten miehen lapsi suhtautui teidän suhteeseenne? Olitteko eronneet tahoillanne, ennen kuin löysitte toisenne? Ap

Jos ihminen on 54, menee valitettavasti vielä ainakin 9 vuottta eläkkeeseen

minä noin 50 ja mies lähes 80.

Mies vakavasti sydänsairas ja ei elä enää kauan. Kaikki hoidot tehty mitä voidaan.



Jos et vielä ole suhteessa niin harkitse tarkkaan jos teillä on iso ikäero. Vanhuuskin tulee vaivoineen ja voit joutua jossain vaiheessa omaishoitajaksi, kestätkö sen.

Minusta alkaa vakavasti näyttää ja tuntua siltä, että suhteeni tähän vanhempaan mieheen johtaa isoihin ratkaisuihin oikeassa elämässäni.



Ei vielä, vielä ei ole niiden aika, mutta ennen pitkää... On isoja asioita mietittävänä, harkittavana, käytännön asioita pyöriteltävänä ja tunnepuolellakin suuria myllerryksiä. Silti.

Oletteko olleet kauan yhdessä? Oletteko toistenne ensimmäiset puolisot?



Miten esim. sinun vanhempasi suhtautuivat tai lähipiiri muuten? (Oletan, että sinä olet nuorempi?) Oliko sinulle suuri kynnys "ottaa" noin paljon vanhempi mies? (Oletan siis myös, että olet nainen =)



Jos saan, niin kyselen lisää, jos viitsit näihin ensin vastata.



ap

meillä 15v, onko riittävästi?

Haluaisitko vastata noihin yllä oleviin kysymyksiin sinäkin...?



Olen "vähän" hukassa tässä tilanteessa, joten "vertaistukea" (rumasti sanottuna) hieman kaipaan.



Ap

Kummatkin ovat olleet naimisissa aikaisemmin. Meillä on kaksi lasta (12v ja 9v). Miehellä lisäksi tytär joka on jo aikuinen.



Vanhempani suhtautuivat ihan ok. Ainoa mitä muistan vanhempieni sanoneen oli että en aio siis elämääni elää mahdollisimman helpolla. Tarkoittivat varmaan ulkopuolisten supatteluja ja muuta vastaavaa.



Kaveripiiri on kummallakin suhtautunut meihin hyvin. Enemmän liikumme minun tuttavapiirini kanssa mutta toisaalta niin se oli ex-miehenikin tapauksessa.



Kynnys ei ollut suuri mutta kyllä se pisti hieman miettimään. Paljon asioita piti pohtia aluksi: haluaako mies enää lapsia, olenko valmis siihen että mitä luultavimmin joskus jään suhteellisen nuorena leskeksi (koskaanhan ei voi tietää kuka ensin täältä lähtee mutta luultavasti), kestänkö henkisesti sen että kun mies jää eläkkeelle minulla itselläni on lähes 30v vielä työelämää jäljellä. Nämä olivat ne päällimmäiset ajatukset mitä muistan pohtineeni.



kakkonen

Tapasimme, kun olin 22v. En koskaan etsinyt vanhempaa poikaystävää saati puolisoa. Mies näytti ja näyttää ikäistään nuoremmalta, joten meistä ei välttämättä ulkonäöllisesti arvaa ikäeroa tarkalleen. Lähipiiri suhtautui ihan ok, anoppi tosin paljasti alussa vähän epäilleensä mitä tästä tulee. Onhan meillä ollut omat haasteemme, mutta niitähän on kaikissa parisuhteissa anyway...

Onko tullut ulkopuolisilta mitään "rumia" kommentteja? Millaista teidän arki on (heh, hassu kysymys, varmaan samanlaista kuin muillakin, mutta...)? Seksielämästä kysyisin, jos saan, onko se edelleen... toimivaa?



Miltä sinusta nyt tuntuu se, että puolisosi on eläkkeellä? Oletko huomannut puolisossasi mustasukkaisuutta, kun sinä olet kuitenkin vielä ns. nuori, työssäkäyvä jne.?



Ap

Onko tullut ulkopuolisilta mitään "rumia" kommentteja? Millaista teidän arki on (heh, hassu kysymys, varmaan samanlaista kuin muillakin, mutta...)? Seksielämästä kysyisin, jos saan, onko se edelleen... toimivaa?



Miltä sinusta nyt tuntuu se, että puolisosi on eläkkeellä? Oletko huomannut puolisossasi mustasukkaisuutta, kun sinä olet kuitenkin vielä ns. nuori, työssäkäyvä jne.?



Ap

On sillä aika iso, ja sen ikäero puolisoon, eli minuun on 7v.

Minulla siis lyhykäisyydessään "tilanne" sellainen, että meillä olisi ikäeroa jotakuinkin 20v, jos siis oikeasti yhteen päädymme.



Miehellä aikuiset lapset, minulla ala-asteikäisiä ja pienempiä. Tämä mies aika lähellä isäni ikäinen...



Ja aika lailla pelottaa, mietityttää, huolettaa... mitä sitä nyt voi kaikkea mielessä liikkuakaan. Aika iso asia on se "ulkopuolinen" paine...



Siksi siis kyselen, että voiko tuollainen oikeasti toimia... ja niitä onnistuneita suhteita ja kokemuksia, että se ei ole täysin mahdotonta.

Mies nuorempi.

Mitä haluat tietää?

Ollaan oltu yhdessä 24v. Olen nyt 40-vuotias. Minulle mies oli luonnollisesti ensimmäinen, hän oli ollut naimisissa aiemmin. Vanhemmat oli aluksi raivona, mutta nopeasti se meni ohi. Tajusivat että se ei auta mitään. Kaverit ihmetteli tietysti. Olin ikäistäni kypsempi ja mies taas nuorekas. Olihan se silti alkuun melkoinen juttu. MUTTA: jos nyt eläisin uudelleen, valitsisin toisin. Elämä on ollut kovaa, osittain johtuen ikäerosta. Yhdessä ollaan kuitenkin pysytty! T: nelonen

Jotkut kaukaisemmat tutun tutut ovat kuulemma spekuloineet isäsuhteeni laatua kun selkeästi etsin itselleni isän mutta tuollainen ei jaksa kiinnostaa. Isäsuhteeni on varsin hyvä. Kiitos kysymästä. ;-)



Meidän arkemme on kai ihan normaalia. Ehkä vähän tavallista helpompaa koska mies on eläkkeellä ja on aina vastassa lapsia kotona kun pääsevät koulusta. Tämä on ollut ehdoton plussa. Kuten myös se että mies oli jo uransa luonut ja haluamaansa asemaan päässyt kun saimme lapsia eli hänen ei tarvinnut juosta hirveässä uraputkessa ja olla pitkiä päiviä töissä kun lapset olivat pieniä. En minäkään ole mikään urakiipiä mutta silti minä sain olla se joka sai tehdä halutessaan töitä niin paljon kuin halusi ja mies jousti.



Nyt kun mies on eläkkeellä niin ihmettelen miksi sitä niin pohdin aikoinaan. Onhan se joo hieman ärsyttävää välillä että itse menee töihin päivittäin ja toinen saa vain "hengata" mutta toisaalta mies hoitaa lapset kouluun, vastaanottaa heidät, käy kaupassa päivän aikana ja siivoaa kotona. On siis tavallaan koti-isä tai koti-herra. Miten nyt haluaakaan ajatella. ;-) Minun ei tarvitse miettiä kaupoissa juoksemista tai muuta vastaavaa työpäivän jälkeen. Ruoat kyllä teen meillä. Siihen mies ei oikein taivu.



Mustasukkaisuutta en ole huomannut miehen puolelta. Hän on onnellinen omasta nykytilanteestaan. Niin ja seksielämä toimii varmaan kuten normaalilla 15v yhdessä olleella pariskunnalla (paitsi tietenkin niillä aaveemammoilla jotka harrastavat pupuna 7x viikossa vielä 30v avioliitonkin jälkeen).



kakkonen

Onko susta ja miehestäsi ollut joskus lehtijuttu?

Meillä mieheni on 2v äitiäni vanhempi. Hassu tilanne sinäänsä että lapsien mummi on nuorempi kuin isä. ;-) Vaan ei se ole ongelmia aiheuttanut. Päiväkodissa/koulussakaan ei ole asia tullut mitenkään esille. On nähtävästi jo ihan suhteellisen tavallista että on vanhempia vanhempia.



kakkonen

Ihan hyvin on mennyt vaikka alussa vähän virnuilua sai kuunella.

Ollan oltu yhdessä 6 vuotta, naimisissa 4 vuotta ja 2 lasta 3v ja 1v.

Tietenkin meidän piti pitää kiirettä lasten kanssa.



Tavattiin kun olin 32v ja mieheni 20v.