Monellako teini-ikäisellä on vielä ala-asteaikaisia ystäviä? Entäs teillä muilla aikuisilla?

jo päiväkodissa, tosin melko harvoin ollaan yhteyksissä, mutta ollaan kuitenkin.



Sitten on kavereita joiden kanssa ollaan tutustuttu nelosluokalla (vaihdoin sillon koulua kun muutettiin toiselle paikkakunnalle).



Ja olen nyt siis 32v.

jonka kanssa tutustuttiin kolmannella luokalla. Olen nyt 33v

on läheisistä ystävistä kaksi ala-asteelta, lisäksi muutaman muun kanssa ollaan kavereita.

joista kahteen olen tutustunut eskarissa ja kolmanteen ammatillisissa opinnoissa alle parikymppisenä.



Itse olen jo yli 30.

kavereista kolmeen olen tutustunut jo hiekkalaatikolla (1v.) kahteen päiväkodissa ja lukiossa myös muutamaan.

ja mun parhaat kaverit on kaikki lapsuudesta, osa kerhosta ja osa ala-asteelta. On mulla siis kavereita muitankin elämän varrelta, mutta koen nämä vanhimmat ystäväni läheisimmiksi.

Ystäväni ovat vauvaiästä, päiväkoti-ikäisestä, kolmannelta luokalta, kahdeksannelta luokalta, lukiosta ja siitä, kun olin 19, 23, 29 ja 30.



Nämä siis kaikki eri ihmisiä, osa ystäviä-ystäviä ja osa ei ihan niin läheisiä, mutta peruskaveria merkittävämpiä kuitenkin jokainen.

5-vuotiaana tavatut kaverit. 13-vuotiaalla on sitten 2-vuotiaana tavattu ystävä. Poikani kaveri on ollut hänellä nyt jo 19 vuotta.

Itselläni on kaverit vaihtuneet lapsuudessa muuttojen myötä. Aikamme pidettiin yhteyttä mutta jossain vaiheessa ovat vain jääneet.

Olen 46-vuotias ja lukioaikaisia ystäviä mulla vielä on eli 30 vuoden takaa.

vanhasta duunista 1, vanhempien perhetutuista yksi hyva ystava, yksi lasten hoitotati, maailmalta 2.



Olen nirso ja onnekas.



Ystavyytta pisimmillaan jo 35 vuotta.

Olemme tunteneet ns "aina".



Yläasteikäisellä tyttärelle on yksi bestiksistä päiväkodista asti ollut, ovat siis tunteneet nelivuotiaasta.

ei ole yhtään kouluaikaista ystävää. Vanhimmat ovat lukioajoilta.

yksi "paras ystävä" ekaluokalta asti. ja olen nyt 35. toinen hyvä ystävä on yläasteelta. muita ystäviä on tullut vuosien varrella mm. opiskellessa mutta ei se ole ihan sama asia. nämä uudemmat ystävyydet myös katkeavat helpommin. en usko että lapsuudenystävieni kanssa koskaan katkeaa välit, ovat jo melkein kuin perhettä, ollaan toistemme lasten kummeja jne.

ja parhaimmat kaverit on ala-asteen luokalta. yksi jopa ihan vauva iästä asti (==

nyt päälle 50v, Lapsillani on jokaisella 1 erittäin läheinen lapsuuden ystävä suunnilleen tarhasta saakka vaikka ollaan muutettu muualle asumaan (n 60km) jo 16 vuotta sitten.



Miehen kaverit on kaikki tarhasta tai alakoulusta eri luokilta säilyneet - pienen asuinyhteisön etu:) Nyt heidän lapsensa ovat meidän nuorimmaisen lapsuudenkavereita... ihana jatkumo

tai tavallaan on kaksi, mutta toisen kanssame oltiin kavereita jo ennen koulua, 2-vuotiaasta asti, ja toisen kanssa taas ei oltu kavereita (ei siis mitään vihollisiakaan, mutta ei läheisiä).

Kouluaikaisia kyllä on, niitä joiden kanssa tutustuttiin harrastuksissa tai asuttiin naapurissa. Nämä on kestäneet yli 20 vuotta.



Ala-asteen kavereista osa putosi kyydistä yläasteelle siirtyessä, osa lukion alussa. Se ala-asteen paras kaveri kesti vielä pari vuotta lukioaikojakin, vaikka oltiin eri lukioissa ja molemmilla vaihtui muu kaveripiiri, mutta jossain vaiheessa sekin katkesi. Asutaan nykyään ihan eri puolilla Suomea.

neljä lapsuudenkaveria, joiden kanssa ollaan säännöllisesti yhteydessä ja yritetään nyt vielä perheellisinäkin tavata pari kertaa vuodessa porukalla. Näistä kavereista kaksi tapasin 5-vuotiaana hiekkalaatikolla, yhden 1. luokalla ja yhden 7. luokalla.



Lisäksi minulla on aikuisiällä syntyneitä erittäin läheisiä ystävyyssuhteita kolme sekä hyvä opiskeluaikojen tyttöporukka, jonka kesken näemme yhdessä tai erikseen harvakseltaan.



Kaikki ovat rakkaita omalla tavallaan. On ihana, kun on nuo lapsuudenkaveritkin vielä ystävinä koska ollaan yhdessä vietetty lapsuus ja kahlattu läpi teini-ikä kommelluksineen. Niitä on hauska muistella toisinaan mutta yhdessäolomme ei onneksi ole pelkkää vanhojen muistelua.

Lasten kummitädit tuntenut 12 veestä toisen ja toisen ihan vauvasta. Paras ystäväni on se johon tutustuin koulumatkalla ekaluokalla. Itse 35vee...Itsellä kaveriporukka hajosi osittain lukio/amis vaiheessa ja uudestaan sitten niitten jälkeen. Mutta kummasti ollaan hakeuduttu toistemme seuraan nyt sitten lapsien yms myötä. Ja viime vuosina kotipaikkakunnalle useampi paluumuuttanut. Oikeastaan siinä vaiheessa kun oli useat 3kymppiset ja häät muutaman vuoden sisällä niin tuo ystävyydet heräteltiin henkiin.

Mä olen 36 ja meillä on tiivis neljän naisen porukka jotka ollaan kaikki tunnettu toisemme 7-vuotiaista saakka. Käytiin 12 vuotta koulua yhdessä eikä yhteydenpito ole katkennut lainkaan vaan ollaan koko ajan oltu parhaita ystäviä vaikka kaikille on toki tullut uusiakin ystäviä ja tuttuja opiskelujen, harrastusten ja työpaikkojen kautta.

On oikeesti mahtavaa että elämässä on ihmisiä jotka tuntee mut hyvin.

jonka kanssa aloitettiin ja lopetettiin peruskoulu.

Peruskoulun jälkeen minun perheeni muutti toiselle puolelle Suomea, muttei se ystävyyttä tappanut, vaan muutti sitä toki. Onhan meillä molemmilla useita kamuja eri harrastuksista, sukulaisissa, opiskeluajoilta sekä työelämästä ja naapurustosta, mutta me ollaan silti "sielunkumppanit", ymmärrämme toisiamme puolesta lauseesta, soitellaan ja meilaillaan toisillemme elämämme asiat ja tilanteet, vaikkapa vain kesäkukkien ostot. Välillämme on yli 500km matkaa, joten tapaamme kerran vuoteen keskimäärin.

-40-vuotiaat käkätit-