Vinkki teille, jotka olette pettyneitä vauvanne sukupuoleen!

Suosittelen lämpimästi harrastamaan itsetutkiskelua ja selvittämään, MIKSI tiettyä sukupuolta oleva lapsi olisi teille niin tärkeä.



Erittäin usein näissä jutuissa tulee esille kaipuu harrastaa "tyttöjen juttuja" tai "poikien juttuja" lasten kanssa. Ja jos lapsi on väärää sukupuolta, surraan ettei IKINÄ päästä shoppailemaan tai IKINÄ pelaamaan jääkiekkoa.



Olisiko tässä ajattelun avartamisen paikka?

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että vielä 2000-luvulla sukupuolirooliajattelu istuu joillakin niin tiukassa. Johan tässä on vuosikymmenien ajan ollut molemmille sukupuolille melko tasa-arvoiset mahdollisuudet toteuttaa itseään ja unelmiaan elämässä. Lasten synnyttäminen on biologian takia edelleen naisten juttu, mutta muissa asioissa (työelämä, perheen pyöritys, harrastukset jne) ratkaisee hyvin pitkälle henkilö, ei sukupuoli.



Olisi erittäin tärkeää ravistella omia roolikäsityksiään, mutta varsinkin tutkailla, onko taustalla alitajuista jomman kumman sukupuolen arvostusta yli toisen. Jos tiedostamattaan halveksuu jompaa kumpaa sukupuolta, voi olla varma, että se pulpahtaa jossa vaiheessa elämää esiin ja aiheuttaa kärsimystä itselle tai muille.



Eräs hämmentävä piirre sukupuolitoiveissa on ajattelu, että elämästä puuttuu jotain, ellei saa tyttöä/poikaa. Murehditaan, ettei saada koskaan kokea tytön/pojan äitiyttä. Miksi emme olisi kiitollisia siitä, mitä meillä on? Kaikkea ei elämässä saa kukaan, piste! Ainahan sitä voi surra, ettei saa kokea tytön äitiyttä, kolmen lapsen äitiyttä, neljän lapsen äitiyttä, omakotiasumista, maalle muuttamista, kiihkeää seksielämää, toimivaa sisarussuhdetta, unelmien urakehitystä, laihtumista, lihomista, kuulon säilymistä, näön säilymistä, liikuntakyvyn säilymistä jne jne jne...



Älkää hyvät ihmiset jääkö ruikuttamaan, vaan iloitkaa siitä mitä teillä on!



t. kolmen samaa sukupuolta olevan lapsen onnellinen äiti