Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vinkki teille, jotka olette pettyneitä vauvanne sukupuoleen!
17.08.2011 |
Suosittelen lämpimästi harrastamaan itsetutkiskelua ja selvittämään, MIKSI tiettyä sukupuolta oleva lapsi olisi teille niin tärkeä.
Erittäin usein näissä jutuissa tulee esille kaipuu harrastaa "tyttöjen juttuja" tai "poikien juttuja" lasten kanssa. Ja jos lapsi on väärää sukupuolta, surraan ettei IKINÄ päästä shoppailemaan tai IKINÄ pelaamaan jääkiekkoa.
Olisiko tässä ajattelun avartamisen paikka?
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että vielä 2000-luvulla sukupuolirooliajattelu istuu joillakin niin tiukassa. Johan tässä on vuosikymmenien ajan ollut molemmille sukupuolille melko tasa-arvoiset mahdollisuudet toteuttaa itseään ja unelmiaan elämässä. Lasten synnyttäminen on biologian takia edelleen naisten juttu, mutta muissa asioissa (työelämä, perheen pyöritys, harrastukset jne) ratkaisee hyvin pitkälle henkilö, ei sukupuoli.
Olisi erittäin tärkeää ravistella omia roolikäsityksiään, mutta varsinkin tutkailla, onko taustalla alitajuista jomman kumman sukupuolen arvostusta yli toisen. Jos tiedostamattaan halveksuu jompaa kumpaa sukupuolta, voi olla varma, että se pulpahtaa jossa vaiheessa elämää esiin ja aiheuttaa kärsimystä itselle tai muille.
Eräs hämmentävä piirre sukupuolitoiveissa on ajattelu, että elämästä puuttuu jotain, ellei saa tyttöä/poikaa. Murehditaan, ettei saada koskaan kokea tytön/pojan äitiyttä. Miksi emme olisi kiitollisia siitä, mitä meillä on? Kaikkea ei elämässä saa kukaan, piste! Ainahan sitä voi surra, ettei saa kokea tytön äitiyttä, kolmen lapsen äitiyttä, neljän lapsen äitiyttä, omakotiasumista, maalle muuttamista, kiihkeää seksielämää, toimivaa sisarussuhdetta, unelmien urakehitystä, laihtumista, lihomista, kuulon säilymistä, näön säilymistä, liikuntakyvyn säilymistä jne jne jne...
Älkää hyvät ihmiset jääkö ruikuttamaan, vaan iloitkaa siitä mitä teillä on!
t. kolmen samaa sukupuolta olevan lapsen onnellinen äiti
Kommentit (41)
on se, että en voi hankkia nättejä vaaleanpunaisia mekkoja pojilleni, vaikka niistä pitäisin. Mut selviän sen kanssa.
Sit kun mä oon 60 v. mä väitän, että maailma ei ole niin paljoa muuttunut, että poikani harrastais mun kanssa vaikka tilkkutäkin ompelua, jumpassa käymistä, shoppailua tms. mihin mulla olisi parempi mahdollisuus tyttären äitinä.
Kyse ei ole halveksunnasta tai stereotyypittämisestä, nää nyt vaan on realiteetteja.
joskus naapurin pojatkin on mukana.
Ja opetan sille käsitöitä, ruoanlaittoa, shoppaillaankin, jopa ISÄ mukana... Ja lisäksi me nyrkkeillään yhdessä. Menikö sulla nyt sukupuolirooli väärään kurkkuun, kun oletkin oikeesti vaan ahdasmielinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se, että en voi hankkia nättejä vaaleanpunaisia mekkoja pojilleni, vaikka niistä pitäisin. Mut selviän sen kanssa.
Sit kun mä oon 60 v. mä väitän, että maailma ei ole niin paljoa muuttunut, että poikani harrastais mun kanssa vaikka tilkkutäkin ompelua, jumpassa käymistä, shoppailua tms. mihin mulla olisi parempi mahdollisuus tyttären äitinä.
Kyse ei ole halveksunnasta tai stereotyypittämisestä, nää nyt vaan on realiteetteja.
Mä leikin 6-vuotiaani poikani kanssa Barbeilla
joskus naapurin pojatkin on mukana.
Ja opetan sille käsitöitä, ruoanlaittoa, shoppaillaankin, jopa ISÄ mukana... Ja lisäksi me nyrkkeillään yhdessä. Menikö sulla nyt sukupuolirooli väärään kurkkuun, kun oletkin oikeesti vaan ahdasmielinen?
vähän taitaa olla eri asia onko poika 6v vai 26v! Vai meinaatko että 3-kymppinen poikasi lähtee sinun kanssa huvin vuoksi shoppailemaan ja kaffettelemaan?
on se, että en voi hankkia nättejä vaaleanpunaisia mekkoja pojilleni, vaikka niistä pitäisin. Mut selviän sen kanssa. Sit kun mä oon 60 v. mä väitän, että maailma ei ole niin paljoa muuttunut, että poikani harrastais mun kanssa vaikka tilkkutäkin ompelua, jumpassa käymistä, shoppailua tms. mihin mulla olisi parempi mahdollisuus tyttären äitinä. Kyse ei ole halveksunnasta tai stereotyypittämisestä, nää nyt vaan on realiteetteja.
joskus naapurin pojatkin on mukana. Ja opetan sille käsitöitä, ruoanlaittoa, shoppaillaankin, jopa ISÄ mukana... Ja lisäksi me nyrkkeillään yhdessä. Menikö sulla nyt sukupuolirooli väärään kurkkuun, kun oletkin oikeesti vaan ahdasmielinen?
ja mekin virkataan yhdessä ja tehdään ruokaa, tai no tekevät sitä isänsä kanssa. En ole itse kovinkaan naisellinen.
Sä vaan esität, ettet muka tajua sitä perusasiaa, että on todella epätodennäköistä, että voin tehdä noita samoja juttuja aikuisen poikani kanssa, kuin että voisin tehdä noita aikuisen tyttäreni kanssa. Maailma on tämmönen, eikä se hetkessä muutu, jos koskaan. En itse kiellä sitä, ettenkö saattaisi istua kauneushoitolassa yhdessä poikani kanssa muutaman kymmenen vuoden kuluttua ja jutella vaihdevuosista tai synnyttämisestä. Mut epäilen rankasti, oli noita nyt mitenkä tahansa kasvatettu. Tyttären kanssa voisin ajatella tuon yllä olevan tapahtuvan paljon todennäköisemmin.
Mulla on itselläni läheinen suhde äitiini, ja on kyllä runsaasti asioita, joita teen vain äitini kanssa, vaikka isäni on myös läheinen. Eikä mun lapsuuden perheessäkään mitään rooleja ole jaettu, äsken isä kävi tuomassa meille safkaa ja jynssäs juuri keittiön pöytää puhtaaksi mun tullessa sisään.
voivat muuttua ilkeästi, jos se kauan kaivattu sukupuoli syntyykin vammaisena tai ei muuten täytäkään odotuksia.
Ymmärrän varsin hyvin äidin toivetta viidennestä tyttärestä tai kolmannesta pojasta. Molempia mahtuu tuttavapiiriini.
Miksi on kiellettyä kaivata tiettyä sukupuolta kaikista lapsista?
mitä, eikös nykyään kaikki ole sukupuolineutraalia?
vähän niinku pete burns
http://www.google.com/imgres?imgurl=http://newsimg.bbc.co.uk/media/imag…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vammaiskortti aina vedetään esiin kun keskustellaan sukupuolesta? Selittäkää mulle, miten sukupuolen toivominen siihen liittyy?
En ole läheinen isäni kanssa, vaikka olikin mun ja veljen yh. Äitini oli siis etä-äiti, joskin suht läheinen silloin kun jaksoi olla selvinpäin.
Äitini on aina ihannoinut poikiaan, vaikka ei meitä tyttöjäkään ole kohdellut erilailla (Mulla siis kaksi sisarpuolta, joiden lähivanhempi äitini oli)
Ehkä siksi sieltä juontaa mun halu saada poikia, en tiedä enkä välitä.
Sain exäni kanssa pojan, josta exä oli onnensa kukkuloilla, hänkään ei halunnut tyttöä.
Erosimme ja sain nyxän kanssa pojan. Olin onnessani, koska halusin hänellekin tarjota pojan. Kaikille miehille se kuuluu, mutta hämmästyksekseni niin mieheni kuin appenikin puhuivat tytöstä, miten kiva tyttö olisi. Hä?
No, sitten tein sen tytön. Kyllä, TEIN sen kuten olin tehnyt edellisen pojankin, oviksia myötäillen. Saanpahan kokea tytön äitiyden ja mieheni sai toivomansa prinsessan.
Yllätysraskauden tuloksena saimme vielä ihanan pojan kaupan päälle. Eli nyt mulla on ne haluamani kolme poikaa =)
Aika näyttää mihin mikäkin suhde menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten kukaan voisi olla pettynyt lapsensa sukupuoleen, jos lapsi on tyttö tai poika.
t. Isä
miten kukaan voisi olla pettynyt lapsensa sukupuoleen, jos lapsi on tyttö tai poika.
t. Isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hirveää päättää, pitäisikö lapsi leikata jompaan kumpaan sukupuoleen vai kasvattaa hänet sukupuolettomana. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on selvästi kolmen pojan äiti:)
Jos sukupuoli niin tärkeä kannattaa hommata narttu / uros lemmikki jota paapoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo siitä syystä että lapsilla olisi veli tai sisko, siis toista sukupuolta oleva sisarus kuin mitä itse on.
on se, että en voi hankkia nättejä vaaleanpunaisia mekkoja pojilleni, vaikka niistä pitäisin. Mut selviän sen kanssa.
Sit kun mä oon 60 v. mä väitän, että maailma ei ole niin paljoa muuttunut, että poikani harrastais mun kanssa vaikka tilkkutäkin ompelua, jumpassa käymistä, shoppailua tms. mihin mulla olisi parempi mahdollisuus tyttären äitinä.
Kyse ei ole halveksunnasta tai stereotyypittämisestä, nää nyt vaan on realiteetteja.
mutta on se kumma, jos ei saa toivoa jotain, vaikka nyt sitten lapsensa sukupuolta.
jo siitä syystä että lapsilla olisi veli tai sisko, siis toista sukupuolta oleva sisarus kuin mitä itse on.
Minulla on kaksi veljeä, ja vaikka rakkaita ovatkin, olisin toivonut siskoa. Vielä nyt aikuisenakin joskus siskon puute riipaisee.
Sä et tajua eikä moni muukaan tajua. Tunteet ovat tunteita eivätkä mitenkään haitallisia tai vaarallisia, jos niiden kanssa osaa toimia oikein. Tuo edellisen mainitsema on oleellisempi, kyse on siitä, mitä ei koskaan tule saamaan, pelko yksinäisyydestä vanhana jne. Tuskin monikaan pahasti vammautuneet tai muuten "poikkeavan" lapsen vanhempi on asiasta erityisen iloinen ja onnellinen lapsen synnyttyä, vaikka myöhemmin sanotaankin, kuinka ihanaa ja kasvattavaa vanhemmuus on ollut eikä päivääkään vaihdettaisi pois. Sinänsä huono vertaus toki on sukupuolen ja vamman asettaminen rinnakkain, mutta maailma nyt on raaka eikä tosiaan vielä tasa-arvoinen. Biologia on biologiaa ja sukupuoli nyt sattuu olemaan ihmisen tärkein ominaisuuss.
Mua harmittaa poikien äitinä eniten se, että kaikilla äideillä ei ole poikia. Tyttöjen äidit eivät tajua pojista mitään ja olisi kyllä tosi järkevää ja tärkeää, että jokaisella naisella olisi omakohtaisia kokemuksia pojista, heidän ajatusmaailmastaan ja toimintatavoistaan, ne kun vaan ovat hyvin erilaisia kuin tytöillä!
Mua harmittaa poikien äitinä eniten se, että kaikilla äideillä ei ole poikia. Tyttöjen äidit eivät tajua pojista mitään ja olisi kyllä tosi järkevää ja tärkeää, että jokaisella naisella olisi omakohtaisia kokemuksia pojista, heidän ajatusmaailmastaan ja toimintatavoistaan, ne kun vaan ovat hyvin erilaisia kuin tytöillä!
Miksei tämä toisi toisin päin? Eikö isille tekisi hyvää tietää tyttöjen sielunelämästä? Vai siihenkö on riittänyt oma vaimo, mutta naiselle ei oma mies? En tajua tuota logiikkaa nyt yhtään.
kyllä mäkin haluan viettää laatuaikaa omien vanhempieni kanssa edelleen, vaikka olen 40. Ootte te outoja, jos ei lasten kanssa sais olla hauskaa enää aikuisiässä, ei kai se sitä tarkoita, ettei niillä lapsilla saisi olla omaa elämää!!!