Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan ajatelleet, että
17.08.2011 |
aina ei ole kyse helpoista lapsista, jos jollakin lasten hoito (nukutukset, ruokailut, vessahommat, käyttäytyminen julkisilla paikoilla yms yms yms) sujuu hyvin.
Aina ketjuissa, joissa joku kyselee neuvoja esim. huonosti nukkuvan lapsen suhteen, teilataan ne jotka kertovat, ettei heillä ole ollut koskaan ongelmia, kun toimivat tietyllä tavalla. Heti muut huökkäävät ja sanovat, että ei kaikilla ole helppoja lapsia, jotka nukkuvat kuin enkelit. Saattaahan olla niin, että hyvin nukkuvien lasten vanhemmat osaavat oikeasti toimia ns. oikein ja saavat lapsensa nukkumaan hyvin. Ja huonosti nukkuvien vanhemmat vain tekevät jotain väärin.
Vai onko aina vain kyse siitä, että ne lapset vaan on joko helppoja tai hankalia ja vanhempien toiminta ei asiaan vaikuta.
Kommentit (5)
tässä ajakaan takaa, että kaikki tavat käyvät kaikille lapsille, vaan sitä osaako se vanhempi lukea lastaan ts. ymmärää. Voihan olla, että vanhempi ei ymmärrä lapsen tarpeita. Nykyään kun tuntuu olevan vallalla myös lapsen elämässä "kiire ja suorittamminen". Lapsen pitää vauvasta lähtien kyetä nukkumaan yksin omassa huoneessa täysiä öitä, köymään potalla jo ennen kuin osaa kunnolla istua, luoda laaja kaveripiiri heti, kun vähän ottaa kontaktia muihin lapsiin, kyetä olemaan itsenäinen (kärjistettyjä esimerkkejä, mutta kertonee mitä ajan takaa).
Ei kaikki vanhemmat osaa kokeilla eri tapoja vaan haluavat, että lapset toimivat niin kuin he ovat suunnitelleet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina lapsesta?
Mehän ollaan kaikki täydellisiä vanhempia. Lapset ne vaan osaavat olla hankalia...
"En minä vaan ne toiset"
tätä myös ihan oikeassa tuttavapiirissä. Ei sii niin, että aikuinen tekee aina jotain väärin, jos lapsi ei käyttäydy ja kaikki toimi täydellisesti, vaan niin, että joltain lapselta joku ei-toivottu käytös varmasti vähenisim jos aikuinen tekisi jotain toisin. Tietenkin on myös hankalampia lapsia olemassa.
Omassa tuttavapiirissä yksi lapsi aina marisee ja kitisee ja syy-seuraussuhde ei voisi olla selvempi: kitinällä lapsi saavuttaa lähes poikkeuksetta toivotun lopputuloksen. Sellainenkin "hankala"lapsi muuttuisi"helpoksi"lapseksi varmaan aika nopeasti johdonmukaisuudella, kun kyse on niin pienestä (mutta ah, niin ärsyttävästä) asiasta.
Tietty on niin, ettei omaa käytöstä huomaa ja myös tulee itsekin vedettyä hernettä nenään, kun joku katselija innostuu kommentoimaan. Esimerkiksi kaverini aina kommentoi, jos kerron jostain lapsen (ei kylläkään millään mittarilla hankala) tempusta, että "tohon on nyt aika vaikea sanoa mitään, kun X:llä ei ole KOSKAAN ollut MITÄÄN kunnon sääntöjä". Sitten on itse mielessään ihan, että"WTF onhan sillä sääntöjä, aina ollut, mutta ei vaan mitään tuhatta eri vaan muutama tärkeä..." Totuus lienee jossain meidän mielipiteiden välillä: sääntöjä on, mutta voisi olla ehkä enemmänkin.
Mutta joo, en usko kaikkien "hankalien" lasten olevan hankalia aikuisen käytöksestä riippumatta.
meillä on asperger-lapsi ja aika moni on mulle tullut sanomaan, että "jos tekisit näin niin sunkin kakaras käyttäytyisi paremmin". Ne ei vaan tiedä, että silloin kun mä aikanani tein niin kuin he neuvovat, lapsi oireilikin vielä pahemmin. Mutta minkäs teet, kun he ovat oikeassa...
oikeasti ei ole mitään yleistä "oikeaa" ja yleistä "väärää tapaa toimia". On vain lapsia, joista toisille sopivat toiset ja toisille kolmannet tavat. Joillekin sopivat useammanlaiset tavat. Toisille taas ei sovi kuin yksi tapa ja silloin voi joskus kestää ennen kuin juuri se tapa löytyy. Jahka juuri tälle lapselle sopiva tapa löytyy, joka lapsesta tulee helppo, mutta jos itselle on käynyt niin älytön tuuri, että heti eka kokeiltu tapa on saatunut sopimaan omalle lapselle niin se ei ole mikään syy sen enempää vanhempien itsetehostukselle kuin muiden -lapsten tai vanhempien - mollaamisellekaan.