Miten toimisitte ja ajattelisitte: lapsen kaveri mukana uimahallissa &maksu

minä olisin tyrkännyt lapselleni vitosen käteen ja sanonut että kiva juttu, tässä on sulle pääsymaksu ja limuraha!



en olisi odottanut että lapsi pääsee ilmaiseksi vaikka kutsuttiin.



jos itse ottaisin muiden lapsia mukaan niin en kyllä pyytäisi heidän maksavan kun pyysin mukaan, mutta mielestäni vanhemman kuuluu maksaa oman lapsensa kulut.

Eli matkat ja sisäänpääsymaksun. Jos mennään omalla autolla, matkakuluja ei tartte maksaa.

Meillä on taloudellisesti hiukan tiukkaa, joten en kovin mielelläni toistuvasti kustanna toisten lasten uimisia, vaikka mielelläni mukaan uimaan otankin. Näin yksittäisenä juttuna tietenkin ok ja jos on vastavuoroista jne. Siksi yritinkin esittää asiani mahdollisimman subjektiivisesti.. LÄhinnä halusin tietää, miten te muut asiasta ajattelette. Ja sainkin selvyyden siihen, että hyvin välinpitämättömästi ja yhdentekevästi asioihin suhtaudutaan ja jos haluaa selkeä pelisäännöt (vaikkakin pienistä asioista olisikin vain kyse), herkästi haukutaan nipoksi.



Ymmärrän nyt paremmin kaverin äitiä, jolla siis tod. näk. yhtä välinpitämätön asenne kuin useimilla tähän vastanneista, vaikka hän ihan mukava ihminen onkin (tunnemme jollain lailla)



Niin... ja otan varmasti kaverin toistekin uimahalliin mukaan, koska olivat niin hienosti siellä :)



Kiitos teille, jotka vastasitte!

Hei!

Olimme 8-vuotiaan lapseni kanssa lähdössä uimahalliin, kun kaveri tuli häntä hakemaan. Päätimme yksissä tuumin kaverin soittaessa myös äidilleen, että hän voi lähteä meidän mukaan. Maksuista ei tullut puhetta, vain siitä, että meiltä löytyisi kaverillekin uikkari ja tarvittavat jutut, jottein lähtömme viivästyisi.

olisitko

1) kaverin äitinä: a) ilman muuta tarjoutunut maksamaan lapsen uimamaksun, vaikka me sitä ehdotimmekin, b) olettanut minun ilman muuta maksavan maksun, sillä mehän sitä ehdotimme, c) kertakaikkiaan yhdentekevää, kuka maksaa ja mitä, eikä siksi tullut mieleen edes kysyä moisesta

2) minuna: a) olettanut, että ilman muuta kaverin äiti maksaa, b) toivonut, että kaverin äiti ainakin olisi tarjonnut maksua, vaikka ehkä sitten itse kuitenkin sanonut, että ei tarvitse, meidän ideahan se oli, c) täysin asiaa miettimättä maksanut kaverinkin uimaan mukaan kuten omankin lapseni.

Itse kaverin äidin ominaisuudessa vaihtoehto a, itsenäni vaihtoehto b... en tiedä olenko jotenkin vanhanaikainen ajattelussani, tai jotenkin nipo, mutta minusta on hienotunteista ainakin ottaa puhe näistä raha-asioista. Itse en kehdannut, sillä minusta se vaan olisi aika nipoa ruveta kyselemään 2,5 euron perään (kun on kyse satunnaisesta käynnistä) tai toisaalta alkaa korostamaan sitä, etten aio ottaa siitä maksua.

Eli pistäkäähän av-mammat nyt omat mielipiteenne asiasta.

Niin ja olen vielä suhteellisen uusi näissä kaverikuvioissa, sillä kyseessä on esikoinen :)

taloudellisesti tiukkaa, joten omalla kohdallani maksaisin sen kummempia ajattelematta sen kaverinkin (siis se 5,5 euroakin olisi pieni maksu). MUTTA koska tiedän, että osalla perheistä on tiukkaa ja muutenkin ihan kohteliaisuudesta maksaisin meidän pojan maksun vaikka sitten jälkikäteen, jos hän menisi jonkun muun perheen mukaan. Eli omalla kohdallani noudattaisin "tiukempaa" säännöstöä kuin muiden kohdalla.

noin pienestä summasta kyse.

Kaverin äitinä: A



Sinuna: C



Niin se menee muissakin pienehköissä raha-asioissa minulla; jos mennään leffaan kaverin kanssa, maksan sen kummemmin ajattelematta molempien liput, ostan kahvit jos nähdään kaupungilla, tarjoan siiderin baarissa yms. Se on vaan luontaista minulle, vaikka rahaa ei kyllä todellakaan liiaksi ole.

Yhtä luontaista minulle on aina tarjoutua maksamaan oma osuuteni, vaikkakin usein en sitä joudu tekemään. Vuoroin vieraissa.

minusta kaverin äidin olisi pitänyt maksaa tai vähintään kysyä siitä ja sinuna olisin myös vähintäänkin toivonut, että maksaa. Kyse ei ole summista vaan periaatteesta. Näin toimisin itsekin, en kehtaisi päästää lasta "siivellä" kenenkään mukaan.

oikeesti joskus voi olla niin tiukkaa, ettei edes sitä paria euroa löydy. Ikävää olisi kieltää lapsen mukaanpääsy siitä syystä.



Voihan olla, että teille tuo keikka vielä maksetaankin, kunhan´rahaa löytyy?

Parin euron uimahallimaksu menisi kerran, mutta sen jälkeen pitäisin outona jossei lapsen kaverin vanhempi tahtoisi maksaa takaisin/ return the favor.

mielestäni menisi korrektisti niin, että lapsen äiti tarjoutuisi maksamaan (tai vaikka kysyisi jälkeenpäin, että mitä se uimahalli lippu maksoi), mutta sinä kutsujana sanoisit, että tarjoat uinnin.

jos esitetään aikaisemmin kutsu tyyliin mentäisiinkö joskus yhdessä uimaan, niin että otan teidänkin xx:n mukaan, sopisiko tällainen ja tällainen päivä, niin totta kai silloin jokainen maksaa omansa. Mutta jos tulisi soitto, että me ollaan menossa nyt uimaan, saako xx tulla meidän kanssa, meiltä löytyy kyllä varusteet, niin totta kai olettaisin, että silloin he haluavat myös maksun maksaa ja se ei ole heille iso asia. Jos haluaisivat, että maksan, lähettäisivät lapseni hakemaan omia tavaroitaan. Toki itse jälkikäteenkin tarjoaisin (jos en tuntisi ihmisten rahatoiveita riittävän hyvin) maksua uimakerrasta, mutta olisin hämmästynyt, jos sen ottaisivat vastan ja alkaisin kyllä pitämään piheinä, vaikka kuinka tietäisin, että on tiukkaa rahallisesti - jos on tiukkaa olettaisin heidän ottavan lapseni mukaan vain jos hänellä on rahat mukana.



Jos itse kutsuisin kuten ap, totta kai maksaisin, enkä odottaisi maksua. Jos etukäteen sovittu, odottaisin kaverin itse maksavan, mutta jos ei hoksaisi itse rahojaan kaivelle, en menisi lapselta kysymään oliko sulla niitä uimarahoja, vaan maksaisin. Enkä kyselisi rahojen perään. Ajattelisin, että lapsi ei tajunnut maksaa, ei muistanut ottaa rahoja mukaan tai vanhemmat ei antaneet rahaa mukaan, jolloin saattaisin tuntea itseni hyväksikäytetyksi, vaikka summalla sinänsä ei olisikaan mulle mitään merkitystä.



Mutta raha-asioista kun on kyse, jos niillä on merkistystä, niin parasta on aina ilmaista odotukset selkein sanoin etukäteen, muuten tulee vaan pahaa mieltä puolin ja toisin.

Mä en kyl ymmärrä tota kutsuja maksaa juttua ollenkaan. Jos siis ollaan lähdössä johonkin kivaan paikkaan Jonne tietäisi lapsen klkaverinkin mielellään lähtevän kun pääsisi samalla kyydillä ja minä voisin lapsia vahtia, niin ei voida kuitenkaan kysyä sillä muuten joutuisimme maksamaan kulut??? Mitä järkeä siinä on?



Ymmärrän että jos kutsumme synttäreille vaikka HopLoppiin, niin tietenkin silloin maksamme kulut ja tarjoilut, mutta jos muuten vain olemme sinne menossa niin emme voi kysyä ketään samalla kyydillä lähteväksi ellemme aio maksaa koko huvia?



Ja muutenkin, eikö KUTSU ole jotenkin virallinen, kenties kortti tai muu sellainen jossa lukee että kutsumme sinut jne. Mutta jos kysyy haluaako joku lähteä mukaan, niin eihän se ole kutsu? Vai onko ja mikä niiden ero sitten on?

Eli jos AIEMMIN on sovittu että lapset menee porukalla niin sitten kaikki maksaa itse. Mutta jos vaan extempore lähdetään suoraan jonkun luona, niin mielestäni kutsuja maksaa.

Mä en kyl ymmärrä tota kutsuja maksaa juttua ollenkaan. Jos siis ollaan lähdössä johonkin kivaan paikkaan Jonne tietäisi lapsen klkaverinkin mielellään lähtevän kun pääsisi samalla kyydillä ja minä voisin lapsia vahtia, niin ei voida kuitenkaan kysyä sillä muuten joutuisimme maksamaan kulut??? Mitä järkeä siinä on?

Ymmärrän että jos kutsumme synttäreille vaikka HopLoppiin, niin tietenkin silloin maksamme kulut ja tarjoilut, mutta jos muuten vain olemme sinne menossa niin emme voi kysyä ketään samalla kyydillä lähteväksi ellemme aio maksaa koko huvia?

Ja muutenkin, eikö KUTSU ole jotenkin virallinen, kenties kortti tai muu sellainen jossa lukee että kutsumme sinut jne. Mutta jos kysyy haluaako joku lähteä mukaan, niin eihän se ole kutsu? Vai onko ja mikä niiden ero sitten on?

niin sopikaa ainakin juttu ensin vanhempien kanssa, älkääkä lapsen kanssa lähtekö säätämään mitään, ellette sitten tarjoa sitä koko keikkaa - hoplopit on sen verran kalliimpia paikkoja kuin uimahallit (ainakin meillä päin)...