Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluatte lapsia pienellä ikäerolla?
15.08.2011 |
Ystävällismielisesti kyselen, itse nimittäin haluan nauttia taaperoajasta ihan ilman vauvva kun toi ekat 3 vuotta on NIIN täynnä kaikkea kivaa kun lapsi oppii uutta koko ajan. Sitten voisin ajatella hyysääväni taas uutta vauvvaa.
Kommentit (50)
vaikuttivat myös. Miehellä veli vain hieman nuorempi, ja ovat tosi läheisiä, itselläni siskoon iso ikäero, ja vasta aikuisiällä olemme edes oppineet tuntemaan toisiamme paremmin.
Lapsemme ovat nyt jo kouluikäisiä (7 ja 8), ja edelleen toistensa bestikset, vaikka ovat eri sukupuolta. Kivaa on myös se, että kaveripiiri on pitkälti yhteinen, ja lapset tuntevat hyvin myös toistensa kaverit. Samaa ikäluokkaa olevan sisaruksen kanssa on kivaa myös puuhata asioita esim. matkoilla, huvipuistossa ei perheen tarvitse "jakautua", nelinpeli sujuu tenniksessä jne.
Meillä muuten edes kuopuksen vauva-aika ei ollut erityisen raskas, lapset ovat aina olleet erityisen hyväunisia. Itse en ainakaan ole täällä tai muualla valitellut pienen ikäeron "rankkuutta", pikemminkin olen joutunut oikomaan käsityksiä siitä, että se muka aina olisi jotenkin järkyttävän raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- lapsista on tällöin todennäköisemmin toisilleen paremmin seuraa
- itse tykkään ajatuksesta, että aikansa kutakin; vauvavuodet kerralla ja sitten elämässä eteenpäin
- lapsista on tällöin todennäköisemmin toisilleen paremmin seuraa
- itse tykkään ajatuksesta, että aikansa kutakin; vauvavuodet kerralla ja sitten elämässä eteenpäin
lapset tulee pienellä ikäerolla jotta ovat läheisempiä toisilleen. ei ole tarvinnut katua...
Ollaan kumpikin iltatähtiä ja meitä kumpaakin harmitti iso ikäero sisaruksiin ja oltaisiin kaivattu sisarusta pienellä ikäerolla. Siksi meidän lapsilla on pienet ikäerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läheisyys ei johdu ikäerosta vaan ihan persoonista. Mulla on 10 ja 8 vuotta nuoremmat sisarukset ja läheisiä ollaan mutta eivät he keskenään vaiikka vain 2v ikäeroa. Ja toisen kanssa ollaan ihan samikset
käy enemmän leikit yksiin.Enkä voi tajuta miten se olis lapselta pois jos syntyy pikku sisarus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne vaan tuli ja ei ollut mitään sitä vastaan.
ja uskon että lapsista tulee helpommin toisilleen läheisiä. Kukin tavallaan ei meillä ainakaan ole kukaan lapsista koskaan kärsinyt mustasukkaisuudesta vaikka pienempiä syntyikin ( 3 lasta)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi ikääkin oli, ja pelkäsin etten voi raskautua. Kun eka raskaus alkoi kun olin 35 (vauvan saadessani olin jo 36), niin toka sai alkaa heti kun mahd ja alkoikin jo heti pian täytettyäni 37. Ei voi odottaa jos on vähän enemmän ikää, ne vauvat on tehtävä silloin kun niitä tulee! Eri asia jos olisi tehnyt lapsen nuorempana, sitten olisi voinut odotella vaikka 10 vuotta.
mutta just se olis kaikki aika vauvan kanssa siltä taaperolta pois, musta on niin hauska seurata ja pulista senkanssa koko ajan mutta miten se onnistuis kun olisi se pikkuinen hoidettavana? Olisko kärsivällisyyttä kun nukkuisi yöt huonosti ym.. ehkä me stupid :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä koskaan ollut mitään mustasukkaisuutta. En muutenkaan tajua miksi lapsen pitäisi saada vanhempien täydellinen huomio kaikessa. Parempi kun oppivat jakamaan ja ottamaan muitakin huomioon. Lisäksi se on aivan ihanaa katsella kun leikkivät niin paljon keskenään. En usko että isolla ikäerolla syntyneet leikkivät...
veljeni kanssa. Sama tilanne oli miehelläni. Tästä syystä haluttiin lapset pienellä ikäerolla (1v3kk,) oli kaveri aina kotona. Tosin haluttiin sitten vielä pitemmällä ikäerolla yksi lapsi eli hiukan ontuu tuo selitys :)
Mä tykkään edelleen paljon vanhempien lasten ikäerosta. Lapset ovat läheisiä toisilleen. Vaikka puolensa on reilun 6 vuoden ikäerossakin kuopukseen. Ja kyllä ne lapset oppi kivaa, vaikka heitä kaksi pientä olikin. Ehdittiin kyllä nauttiakin siitä ajasta, vaikka itse sairastuinkin fyysisesti, kun keskimmäinen oli vasta vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksi piti aloittaa kakkosen yrittäminen heti, kun vaan jotenkin jaksaisi hoitaa kahta lasta. Tärppäsikin sitten ihan parissa kuukaudessa alkionsiirrolla. Jos ei olisi ollut lapsettomuusongelmaa, olisin pitänyt vähint. 3-4v ikäeron. Nyt hankalaa unien kanssa, kun 6kk vauva ja 2v esikoinen heräilee molemmat monta kertaa yössä. Mutta saatiinpa lapsia kumminkin.
Halusimme minimoida kehitysviiveiden, downin, sairauksien jne riskin lapsella. Ikää oli jo sen verran matkaa yli kolmenkympin, ettei viitsinyt ottaa yhtään turhia riskejä, kun toinen lapsi muuten sopi elämäntilanteeseen.
Esikoista tehtiin n.5 vuotta, joihin tarvittiinkin lapsettomuushoitoja. Tästä syystä annettiin toiselle lupa tulla, jos on tullakseen. Luomuna raskauduin ja ikäeroa 1v3kk. Uusiin hoitoihin oltaisiin varmaan kuitenkin lähdetty jonottamaan esikoisen 1 v. tietämillä.
Olen aina ollut enemmän kuin tyytyväinen lasten pieneen ikäeroon, mutta siihen on kyllä vaikuttanut paljon se, että molemmat ovat olleet aina kovia nukkumaan ja terveitä. En siis juurikaan ole joutunut valvomaan vauvan tai taaperon takia. Aina ovat nukkuneet pitkät päikkärit yhtäaikaa, joten taattu lepohetki on ollut myös päivällä.
Samaa oon miettiny, miks pitää samaan syssyyn tehä monta. Sit tullaan tänne valittaan ku elämä on pienten kaa ni raskasta. Itellä on 4,5 vuotta nuorempi veli ja ollaan sopivan läheisiä vieläkin!
Monikin tekee lapset pienellä ikäerolla eikä koe mitään tarvetta valittaa kun sit on niitä jotka tekevät lapst isolla ikäerolla tai tyytyvät vain siihen yhteen lapseen ja nurkuvat koko ajan :D....kuulostaa jotenkin katkeran valitukselta arvostella toistan ratkaisuja tällaisissa asioissa t. 3 lapsen äitee
[quote author="Vierailija" time="15.08.2011 klo 18:43"]
Enkä voi tajuta miten se olis lapselta pois jos syntyy pikku sisarus :D
[/quote]
Lastenpsykiatrin mukaan pikkusisaruksen syntyminen on lapselle sama asia kuin aikuiselle se, että puoliso hankkisi itselleen rakastajan.
Mulla lapsilla on ikäeroa 1v3kk ja meille se on ollut älyttömän hyvä vaihtoehto. Jälkeenpäin ajateltuna pikkukakkosen vauvavuosi on ollut aika rankka kun vanhempikin ollut alle 2v, mutta ei se silloin niin kauhealta tuntunut, me kuitenkin on silloinkin kuljettu puistoissa aamupäivät, yms. mitä olis esikon kanssa tehty ilman vauvaakin. Vauva sitten ruokaili milloin missäkin eikä mielestäni kuitenkaan mitenkään kärsinyt siitä. Pikemminkin päin vastoin. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut eikä tarvinnut miettiä harrastaisko jotain kun ihan iltapala-aikaan oli melkein pakko molempien vanhempien oltava kotona. Mutta ei sitä rankkuutta siinä arjessa huomannut, se kuitenkin helpotti päivä päivältä kun lapset kasvoi...
Nyt kun ovat melkein 3v. ja 4v. leikkivät tosi paljon yhdessä. Ovat kuin paita ja peppu. Jotenkin ovat niin kasvaneet yhteen, ettei kumpikaan osaa ajatella elämää ilman toista. Nyt opetellaan pikku hiljaa sitä, että toinen voi mennä jonnekin ilman toista. Esikoinen kun pääsi kaverin synttäreille ja oli siellä yksin 2h, niin kotiin tullessaan kertoi kuinka oli ollut pikkuveljeä ikävä... Mutta paljon kyllä vaikuttaa luonteetkin niin kuin joku aikaisemmin oli kirjoittanut. Huonolla tuurilla noittenkaan yhteisistä leikeistä ei tulisi mitään, mutta ilmeisesti meillä myös luonteet sopii yksiin.
Mutta näin siis meillä... emme ole ratkaisua katuneet ja joskus jos miettii haluaisinko vielä lisää lapsia niin vaihtoehtoa yksi lapsi ei ole olemassakaan, jos meille joskus tulisi vielä lapsia (mikä on kyllä epätodennäköistä) haluaisin ehdottomasti mielummin sisarusparin kuin iltatähden...