Ystävän käytöksestä
Lyhykäisesti: mua mietityttää kummityttöni äidin käytös. Hän on siis myös ystäväni.
Nykyään kiireiltä harvoin tavataan, jäänyt 3-4 krt/vuodessa. Yleensä kyläillään meillä, koska me kutsutaan kylään ja ollaan aktiivisempia ottamaan yhteyttä. Tapanani on laittaa koko porukalle (meitä yhteensä lapsineen 8, kaikki lapset yhtä lukuunottamatta jo kouluikäisiä) vähän paremmat ruuat (hyvää lihaa, kaloja/mätiä alkuruuaksi ja itsetehtyjä jälkkäreitä). Kerran vuodessa ehkä käydään heillä kylässä ja tarjoilu on ollut aika vaatimatonta (kinkkupiiras, kerran puuroa) ja volyymiltaan niukkaa niin että se loppuu kesken (tyyliin koko porukalle yksi kaupan mud cake). Tämä ei mua haittaa, sillä tiedän että rahaa ei siinä taloudessa ole liikaa. Mutta se mikä on mua alkanut haittaamaan on se kun ystäväni on meillä kylässä hän saattaa (mun mielestä tahallaan) sotkea tai kohdella huonosti tavaroitamme ja jotenkin sitä kautta kanavoida negatiivisia tunteitaan meitä/mua kohtaan. Toissa kerralla hän joi jälkiruuan kanssa tummaa teetä ja länttäsi märän teepussin kankaiselle pöytäliinalle, josta se ei tietty pesuissa lähtenyt. Olin siinä vierailun alussa iloinnut pöytäliinasta- löysin Laura Ashleyn sisustuskankaita Superkankaasta ja ompelin uuden pöytäliinan. Ja tämä liina meni siis pilalle :-(( Viime kerralla annoin heidän nuorimmalle katsottavaksi oman kuopukseni äänikirjan ja kertoilin siitä miten siihen liittyy muistoja. Ostin sen aikoinaan asuessamme ulkomailla ja muistan se olleen nuorimmalleni erittäin mieluinen lelu. No ystäväni sitten antoi lapsensa leikkiä kirjalla, lapsi rupesi repimään siitä sivuja ja heittelemään kirjaa eikä ystäväni sanonut/tehnyt mitään, olisiko jopa oikeastaan ollut aika tyytyväisen näköinen vain. Menin sitten väliin ja sanoin että haluisin kirjan säilyvän ehjänä... Eikä näistä teepussi tai kirjaepisodeista mitään anteeksipyyntöjä tai pahoitteluja seuraa.
Eli itse tulkitsen että ystäväni ei ole enää ystäväni. Jotain on tullut väliin- kateus?
Kommentit (7)
suoraan sanottuna niin omahyväisen ja itsekehujen täyttämän ihmisen kuuloinen, että minäkin varmasti länttäisin teepussini sun pöytäliinalle. Ja laittaisin lapseni tuhoamaan sun kirjat.
Minun siskoni alkoi käyttäytyä samoin, kun me ostimme tämän talon. Kolhi suunnilleen seiniä, liimaili tarroja joka paikkaan jne.
Ja KOKO AJAN selittää, että "hän ei ole materialisti niinkuin eräät" jne.
suoraan sanottuna niin omahyväisen ja itsekehujen täyttämän ihmisen kuuloinen, että minäkin varmasti länttäisin teepussini sun pöytäliinalle. Ja laittaisin lapseni tuhoamaan sun kirjat.
väkivaltaisesti?`Onko sun kasvatuksessa mennyt jokin pieleen?
teidän väliin on tullut Laura Ashleyn kangas jossa teeläntti.
Valitettavasti se on niin, ettei kannata seurustella persaukisten kanssa. Ihan oikeasti. Joskus, vain joskus se toimii. Yleensä elintasoero alkaa rassata ystävyyttä ja siihen alkaa tulla tuon tyyppisiä juonteita ja pahimmillaan rivien välissä vaatimusta "vähän sponsoroida".
Vastapainona voin sanoa, että vaikka olen elämääni tyytyväinen, niin voisi se ottaa koville, jos joku kaveripiirissä olisi hurjan rikas ja köllisi rahassa. Olisi siinä aluksi itsensä kanssa tekemistä, vaikken peruskateellinen olekaan.
valitettavasti tilanne ei varmaan tule tuosta paranemaan, omaa kokemusta mulla ihan samanlaisesta kaverista, ja huomasin, että hän vain otti ja otti, mutta ei antanut minulle (henkisesti) mitään. Kateus tuli ilmi samantapaisena käytöksenä + että ei halunu kuulla mitään positiivista mun elämästä, oli kiinnostunut minusta vain, kun kerroin jotain ikävää mitä oli meidän perheelle/minulle tapahtunut. Samaan aikaan tuin ystävääni hänen omissa hankaluuksissaan, annoin lasten vaatteita, kuuntelin murheita jne. Lopulta vähin äänin lopetin yhteydenpidon, ja kun ystäväni otti yhteyttä, lopetin ne aina lyhyeen. En vain enää jaksanut sitä passivisagressiivista, itsekästä käytöstä. Mitään pahaa en ollut koskaan hänelle sanonut, tai tehnyt.
kade ja sä oo tniin perfekt, harmi kyl.
Ei muuta kun eurokankaasta uutta pöytäliinaa, siitä kai oli kyse? (en jaksanu lukeakaikkea)