Miten voi identiteetti olla niin heikoilla kantimilla, että se on nimestä kiinni?

Se on vain selitys käsittämättömälle ilmiölle, ei sitä tarvitse heti itseensä ottaa...

Se on vain selitys käsittämättömälle ilmiölle, ei sitä tarvitse heti itseensä ottaa...

ihmettelen kyllä, miten voit leimata minut tuon nimen perusteella huonon itsetunnon omaavaksi, joka ei tunne itseään jne jne. Mitä muuta kuin arvostelua?

- miehen nimi (joka muuten on hänen äitinsä suvun) sopii mulle paljon paremmin. Siinä jo syy mennänaimisiin!

Kun ei ole minuutta, on helppo vaihtaa hommata uusiJa jos se rouvana olo on niin olennaista, haluaa sitten olla sitä. Yleensä tietty se alkaa näyttää kornilta siinä vaiheessa, kun vaihdetaan toisen kerran - ja kolmannen ja niitä lapsia on sitten useammalle...

ihmisestä jolla minuus on kiinni nimestä, kyllä itsetunto ja minuus on hukassa jos se on yhdestä sanasta kiinni. Avioliitossa aika isoa osaa kyllä näyttelee vaimona/miehenä olo. Miksi edes olla toisen kanssa jos ei halua sitä ja se pitää kaikin keinoin pyrkiä piilottamaan.

Miksi menet ylipäätään naimisiin jos ajattelet vaihtaa jatkuvasti miestä ja tehdä jokaisen kanssa lapsia?

Kyllä minä ainakin olen ylpeä itsestäni, miehestäni ja lapsistani ja annan näkyä myös nimellä, että olemme yhtä perhettä. En perhettä olisi edes alkanut perustamaan jos en sitä arvostaisi.

20v jo yhdessä. Ja aattele 4 lastakin ja kaikki vain yhdelle ja samalle miehelle. Hui!

on jotenkin yhdessäoloa.



Minä kun luulin, että se nimenomaan on viranomaismuodollisuus...



Perheeksi ei tulla nimeä vaihtamalla.



Eikä sillä että heittäydytään elätiksi ja väännetään mukula toisen perään. Se on vain pakokeino itsenäisestä elämästä...

Äskenhän nimenomaan kirjoitettiin, että ei nimen vaihtaminen vaihda identiteettiä. Siksi naimisiinmennessä lienee ihan sama, vaikka puolisoiden nimet vaihtuisivat kokonaan, koska (kuten kirjoitettu): nimellä ei ole mitään tekemistä identiteetin kanssa! Se voi siten olla ihan mikä tahansa, sekä vaimolla että aviomiehellä. Ihminen ei sen myötä muuksi muutu.

Ainoa selitys jonka keksin on se, että naimisiin on jotenkin epätoivoinen hinku ja että sillä nimenvaihdoksella jotenkin pönkitetään sitä uutta rouva-identiteettiä erona entiseen identiteettiin. Eli luodaan uusi nahka ja uusi look ja sille pitää lyödä uusi "etiketti" sitten. Jos on itsenäinen ja tietää jo kuka on ja oma itsetunto on kohdallaan, tuohon ei tarvitse ryhtyä.

että vanhan nimensä pitävät kokevat tarvetta korostaa itseään ja itsenäisyyttään. Eli toisin sanoen asia on juuri kuten ap sanoi, itsetunto on niin heikossa hapessa, että nimen säilyttäminen on viimeinen oljenkorsi, jolla sitä itsetuntoa vielä ylläpidetään. Jos nimi vaihtuisi, niin sitten nämä nimen säilyttäjät kuvittelevat, että pitää luoda uusi nahka ja uusi look.

idiootti ketju.



Av-läisten ÄO lienee jossakin neljänkympin tietämillä..

Miks pitäs mennä naimisiin. Yhdessä ja sitoutuneena voi olla muutenkin. Me ollaan perhe vaikka mulla onkin eri sukunimiMiks pitäs mennä naimisiin. Yhdessä ja sitoutuneena voi olla muutenkin. Me ollaan perhe vaikka mulla onkin eri sukunimi

Kun ei ole minuutta, on helppo vaihtaa hommata uusiJa jos se rouvana olo on niin olennaista, haluaa sitten olla sitä. Yleensä tietty se alkaa näyttää kornilta siinä vaiheessa, kun vaihdetaan toisen kerran - ja kolmannen ja niitä lapsia on sitten useammalle...

ihmisestä jolla minuus on kiinni nimestä, kyllä itsetunto ja minuus on hukassa jos se on yhdestä sanasta kiinni. Avioliitossa aika isoa osaa kyllä näyttelee vaimona/miehenä olo. Miksi edes olla toisen kanssa jos ei halua sitä ja se pitää kaikin keinoin pyrkiä piilottamaan. Miksi menet ylipäätään naimisiin jos ajattelet vaihtaa jatkuvasti miestä ja tehdä jokaisen kanssa lapsia? Kyllä minä ainakin olen ylpeä itsestäni, miehestäni ja lapsistani ja annan näkyä myös nimellä, että olemme yhtä perhettä. En perhettä olisi edes alkanut perustamaan jos en sitä arvostaisi. 20v jo yhdessä. Ja aattele 4 lastakin ja kaikki vain yhdelle ja samalle miehelle. Hui!

Eli jos minuutesi ja perheesi minuus on kiinni siitä, että teillä kaikilla on sama sukunimi, niin onpa se itsetunto aika hukassa!

Voisihan sen perheyhteyden omaksua vaikka siten, että otatte kaikki saman etunimen, esim. Kaino tai Vieno, jolloin jo etunimi kertoo, että olette yhtä.

Tyyliin Vienonen-Karpela-Saarela-Erjola-jne.



Joka välissä uusi nimi, uusi kampaus ja uusi look.



"Tämän miehen kanssa olen henkinen ja hoen ammmm, tämän miehen kanssa olen brunetti ja ajan prätkää"... jne.

tuo että etunimen pitäisi muka olla sama jos kerran sukunimikin on. Eikö jo nimitys SUKUnimi kerro, että se liittyy perheeseen eri tavalla kuin etunimi? Ja etunimilaki muuten kieltää sen, että esim. sisaruksilla olisi kaikilla sama ensimmäinen (ETU-) nimi.



T. eräs joka ei myöskään ymmärrä miten niin identiteetti ja itsetunto on nimestä kiinni. Nimi on vain nimi.

Miten voi olla identiteetti niin heikoilla että oma nimi on pakko vaihtaa, jotta avioliitto tuntuisi oikealta? ;) Asian voi ajatella tältäkin kannalta :D



Ja leikki leikkinä, ennen kuin joku vetää hernettä nenuliin.

Tyyliin Vienonen-Karpela-Saarela-Erjola-jne.

Joka välissä uusi nimi, uusi kampaus ja uusi look.

"Tämän miehen kanssa olen henkinen ja hoen ammmm, tämän miehen kanssa olen brunetti ja ajan prätkää"... jne.

(tai mikä sen nimi nykyään on) tekee noin, niin se tarkoittaa, että kaikki muutkin puolison sukunimen ottavat tekevät noin. Aikamoinen yleistys.

tuo että etunimen pitäisi muka olla sama jos kerran sukunimikin on. Eikö jo nimitys SUKUnimi kerro, että se liittyy perheeseen eri tavalla kuin etunimi? Ja etunimilaki muuten kieltää sen, että esim. sisaruksilla olisi kaikilla sama ensimmäinen (ETU-) nimi. T. eräs joka ei myöskään ymmärrä miten niin identiteetti ja itsetunto on nimestä kiinni. Nimi on vain nimi.

Sillä kertoohan se SUKUnimi, kenen suku on kyseessä. Vaimo ei pääsääntöisesti ole miehensä sukua, joten on tärkeää pitää avioituessaan oman sukunsa nimi.

Miksi muuten kukaan ihminen vaihtaisi nimeään??? Muuta kuin etsiäkseen omaa identiteettiä? Tai ollessaan jotenkin hukassa ja eksyksissä?

Siksi samoihin aikoihin kun naimisissa oleva nainen sai oikeuden omaan maalliseen omaisuuteensa, tehtiin laki, jonka mukaan naisen piti mennessään naimisiin ottaa miehensä sukunimi. Näin osoitettiin ulospäin, että vaikka nainen juridisesti nyt saikin vastata omasta omaisuudestaan ja perinnöistään, on hän kuitenkin näkyvästi liitetty miehensä sukuun. Ja alunperin oli todellakin tarkoitus, että yhteinen sukunimi teki naisesta miehensä omaisuutta!

35 no siltähän tuo näyttää. Miksi muuten kukaan ihminen vaihtaisi nimeään??? Muuta kuin etsiäkseen omaa identiteettiä? Tai ollessaan jotenkin hukassa ja eksyksissä?

Kyllä mä löysin jo identiteettini paljon ennen sitä, kun olin edes tavannut mieheni. En ollut mitenkään hukassa ja eksyksissä. Oletko sinä, kun pitää tehdä noin laajoja johtopäätöksiä jonkun nimenvaihdon perusteella?

Mun mielestä naimisiin mennessä kuuluu ottaa miehen sukunimi. Se on vanhaa perinnettä ja halusin kunnioittaa sitä mennessäni naimisiin. En silti ole miehen omaisuutta vaan yhdessä olemme perhe. En ole alistunut mihinkään, eikä minun tarvitse päteä sivilisäädylläni. Aika paljon muuten harvinaisia sukunimiä suomessa kun sen näköjään niin moni laittaa syyksi miksi ei ota miehensä nimeä. Jotenki säälittää nämä naiset jotka omansa pitävät ja kuvittelevat olevansa jotenkin erikoisia. :)

Mun mielestä naimisiin mennessä kuuluu ottaa miehen sukunimi. Se on vanhaa perinnettä ja halusin kunnioittaa sitä mennessäni naimisiin. En silti ole miehen omaisuutta vaan yhdessä olemme perhe. En ole alistunut mihinkään, eikä minun tarvitse päteä sivilisäädylläni. Aika paljon muuten harvinaisia sukunimiä suomessa kun sen näköjään niin moni laittaa syyksi miksi ei ota miehensä nimeä. Jotenki säälittää nämä naiset jotka omansa pitävät ja kuvittelevat olevansa jotenkin erikoisia. :)

Sitä ennen oli tuhansien vuosien perinne pitää avioliittoon mennessään oma sukunimensä, jos sellainen sattui olemaan. Minä noudatan vanhaa perinnettä ja pidän oman nimeni kuten esiäitini ennen äitiäni ja isoäitiäni.