Miksi pettäminen on monelle kamalinta mitä voi tapahtua?

... esim. lapsen menettäminen tai tappavan sairauden saaminen vakavampi asia kuin pettäminen. Sinulla nyt vain jostain omista syistäsi on tarve asettaa itsesi muiden yläpuolelle näine ajatuksinesi.

nimenomaan EI HALUA vaihtaa parisuhdetta. Valehdellaan vaimolle päin naamaa ja mennään panemaan sitä innokasta kakkosnaista. Sitten kun pettäminen paljastuu, itketään vaimoa jäämään.



Minun mielestäni pettäminen on siksi kamalaa, että siinä ei anneta puolisolle mahdollisuutta siihen aitoon onneen (mitä itsekin peräänkuulutit). Kun pettäminen paljastuu, se sattuu juuri siksi että eletty elämä on ollut valhetta.

... esim. lapsen menettäminen tai tappavan sairauden saaminen vakavampi asia kuin pettäminen. Sinulla nyt vain jostain omista syistäsi on tarve asettaa itsesi muiden yläpuolelle näine ajatuksinesi.

En todellakaan näe olevani kenenkään yläpuolella :D. Kirjoitukseni oli kommentti ja kannanotto täälläkin monessa ketjussa kummunneeseen pettämis-keskusteluun. Mutta olen kanssasi samaa mieltä, että paljon enemmän minua ainakin pelottaa ajatus lasten terveydestä ym.

Onko jollain jotain asiallisia kommentteja esittää?

Ap

nimenomaan EI HALUA vaihtaa parisuhdetta. Valehdellaan vaimolle päin naamaa ja mennään panemaan sitä innokasta kakkosnaista. Sitten kun pettäminen paljastuu, itketään vaimoa jäämään.

Minun mielestäni pettäminen on siksi kamalaa, että siinä ei anneta puolisolle mahdollisuutta siihen aitoon onneen (mitä itsekin peräänkuulutit). Kun pettäminen paljastuu, se sattuu juuri siksi että eletty elämä on ollut valhetta.

En usko että suurin osa olisi tällaisia, mutta olet oikeassa, että niitäkin varmaan on. Ja se on kyllä minunkin mielestä surkeaa käytöstä. Ei kai tuossa tilanteessa kumpikaan lopulta onnellinen ole? Tai näin luulisi, en tunne (tai tiedä tuntevani) tällaisia tyyppejä.

Ap

Meillä on lapsia, yhdessä ollaan oltu pitkälti toistakymmentä vuotta ja rakastamme edelleenkin toisiamme hullun lailla (mutta kuitenkin ihan järkevästi ja seesteisesti).



Jos mieheni löytäisi jonkun toisen, jonka kanssa olisi onnellisempi, niin mikä minä sitä olisin estämään? Minähän rakastan miestäni ja haluan hänen olevan onnellinen. Toisekseen tiedän, että mieheni rakastaa minua ja ihan vähästä ei pettäisi/jättäisi, mutta jos näin tekisi tietäisin miehen olevan tosissaan uuden rakkautensa kanssa ja antaisin hänelle mahdollisuuden elää elämänsä niinkuin itse haluaa sitomatta ja vaatimatta...



Tietenkin kirpaisisi, että se meidän rakkaus ei sitten riittänytkään, mutta soisin silti mieheni olevan onnellinen ja itseni myös koska tiedän, ettei oma rakkautemme ollut vähäistä tai epäaitoa, vaan mies vain löysi sen oikeamman kuin minä.



Uskon, että pysyttäisiin hyvinä ystävinä ja rehellisesti voin sanoa että haluaisin olla lasteni ja mieheni takia väleissä myös miehen rakkauden kanssa..=)



Eli en, enpä taida juurikaan olla mustasukkainen =)

Minä ainakin selviäisin satavarmasti petetyn osasta ihan järjissäni.



Mutta täytyy myöntää, että kyllä silloin ajattelisin, että koko yhteiselo on ollut yhtä farssia. Pitäisin itseäni luultavasti todella typeränä ja varmasti kelaisin kaikkia juttuja ja mitä kukakin on sanonut...eli valtava epäilys velloisi monia muitakin ihmissuhteitani (monestihan ne petetyt on viimeisimpien joukossa tietämässä tositilanteen.)



Luonteeltani olen valtavan vahva persoona ja muutenkin peruspositiivinen, minua ei todellakaan pysty mies saamaan henkisesti epävakaaksi tai masentuneeksi. Omaa tyhmyyttäni siis tavallaan varmasti syyttäisin ja oma tyhmyys on aina jotenkin suurempi shokki, kuin toisen tyhmyys.

mutta haluaisi silti jatkaa sinun kanssasi?

Meillä on lapsia, yhdessä ollaan oltu pitkälti toistakymmentä vuotta ja rakastamme edelleenkin toisiamme hullun lailla (mutta kuitenkin ihan järkevästi ja seesteisesti).

Jos mieheni löytäisi jonkun toisen, jonka kanssa olisi onnellisempi, niin mikä minä sitä olisin estämään? Minähän rakastan miestäni ja haluan hänen olevan onnellinen. Toisekseen tiedän, että mieheni rakastaa minua ja ihan vähästä ei pettäisi/jättäisi, mutta jos näin tekisi tietäisin miehen olevan tosissaan uuden rakkautensa kanssa ja antaisin hänelle mahdollisuuden elää elämänsä niinkuin itse haluaa sitomatta ja vaatimatta...

Tietenkin kirpaisisi, että se meidän rakkaus ei sitten riittänytkään, mutta soisin silti mieheni olevan onnellinen ja itseni myös koska tiedän, ettei oma rakkautemme ollut vähäistä tai epäaitoa, vaan mies vain löysi sen oikeamman kuin minä.

Uskon, että pysyttäisiin hyvinä ystävinä ja rehellisesti voin sanoa että haluaisin olla lasteni ja mieheni takia väleissä myös miehen rakkauden kanssa..=)

Eli en, enpä taida juurikaan olla mustasukkainen =)

rakkaus pakataan kaikki seksiin. Se on kuitenkin vain seksiä, ei ainakaan minun mielestäni sama asia kuin rakkaus. Minä ainakin haluan uskoa, että merkitsen miehelleni enemmän kuin vain seksiä ja päinvastoin. En usko, että rakkauteni mieheen vähenisi jos hän harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Enemmän minua sattuisi jos hän ei olisi paikalla esim. kun todella tarvitsen häntä.

rakkaus pakataan kaikki seksiin. Se on kuitenkin vain seksiä, ei ainakaan minun mielestäni sama asia kuin rakkaus. Minä ainakin haluan uskoa, että merkitsen miehelleni enemmän kuin vain seksiä ja päinvastoin. En usko, että rakkauteni mieheen vähenisi jos hän harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. Enemmän minua sattuisi jos hän ei olisi paikalla esim. kun todella tarvitsen häntä.

Ap

Minä ainakin selviäisin satavarmasti petetyn osasta ihan järjissäni.

Mutta täytyy myöntää, että kyllä silloin ajattelisin, että koko yhteiselo on ollut yhtä farssia. Pitäisin itseäni luultavasti todella typeränä ja varmasti kelaisin kaikkia juttuja ja mitä kukakin on sanonut...eli valtava epäilys velloisi monia muitakin ihmissuhteitani (monestihan ne petetyt on viimeisimpien joukossa tietämässä tositilanteen.)

Luonteeltani olen valtavan vahva persoona ja muutenkin peruspositiivinen, minua ei todellakaan pysty mies saamaan henkisesti epävakaaksi tai masentuneeksi. Omaa tyhmyyttäni siis tavallaan varmasti syyttäisin ja oma tyhmyys on aina jotenkin suurempi shokki, kuin toisen tyhmyys.

Jäin miettimään sitä, miksi helposti ajatellaan eron jälkeen, että kaikki olisi ollut valhetta? Joskushan vain asiat päättyvät, ja on aika siirtyä johonkin uuteen.

Muuten olen kanssasi hyvin samaa mieltä.

olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta ja tätä rakkaus-seksi keskustelua on käytä välillämme monet kerrat vuosien saatossa. Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että mies osoittaa rakkauttaan parhaiten seksillä. Siis että haluaa fyysisesti vaimoaan, on miehelle enemmän rakkaudenosoitusta kuin mitä minusta naisena ehkä tuntuu (itse ajattelen sen helposti "vainn" seksiksi).

Eli minulle rakkaus syvimmillään on luultavasti aika lähellä sitä, miten sinäkin asian sanot. Mieheni mielestä se taas ei eroa kaikesta muusta rakkaudesta, koska tunnen kaikkia todella läheisiä ihmisiä kohtaan siten, vaan aviomiestä kohtaan syvään rakkauteen kuuluu tärkeimpänä rakkauden osoituksena juuri myös seksi.



Miten lienee, mutta hyvä seksi kuuluu sekä rakkauteen että parisuhteeseen, toivottavasti samassa paketissa.

ja avarakatseinen ihminen, pitää ihan ihmetellä. Minä taas olen loukattuna pikkusieluinen, pitkävihainen ja kostonhimoinen, joten en varmaan soisi miehelleni onnea kenenkään muun kuin minun kanssa.

ja avarakatseinen ihminen, pitää ihan ihmetellä. Minä taas olen loukattuna pikkusieluinen, pitkävihainen ja kostonhimoinen, joten en varmaan soisi miehelleni onnea kenenkään muun kuin minun kanssa.

Sikäli kun kommenttisi ei ole sarkasmia, niin olen samaa mieltä. Tykkäsin seiskan tavasta analysoida asiaa, kypsää!

Ap

se varsinainen fyysinen pettäminen ollut se ongelma tai edes se, että mies rakastui toiseen.



Välimme rikkoi se, että hän valehteli ja eli ns. kaksoiselämää kuukausitolkulla ja valmisteli uutta elämäänsä. Ja sitten vain yks kaks ilmoitti lähtevänsä ja muutti saman tien yhteen uuden naisensa kanssa. Se kyllä järkytti.



Toinen asia olivat lapset. Ex-mieheni uuteen elämään oli automaattisesti tehty oletus, että minä hoidan kaiken. Lapset jäivät alkuun lähes täysin minulle ja yhtäkkinen yksinhuoltajuus oli kova paikka, sillä lapset olivat silloin todella pieniä. Kun mies sitten soitteli onnellisena uudesta ihanan vapaasta elämästään, tunsin oloni täysin musertuneeksi, pääosin varmasti siksi, että olin niin uupunut.



Eli vastauksena ihmettelyysi. Toki erota voi, jos haluaa ja jos toista rakastaa. Mutta kyllä sen eron voi tehdä sitä nykyistä vaimoa kunnioittaen ja kantaa se vastuu niistä yhdessä tehdyistä lapsista.

olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta ja tätä rakkaus-seksi keskustelua on käytä välillämme monet kerrat vuosien saatossa. Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että mies osoittaa rakkauttaan parhaiten seksillä. Siis että haluaa fyysisesti vaimoaan, on miehelle enemmän rakkaudenosoitusta kuin mitä minusta naisena ehkä tuntuu (itse ajattelen sen helposti "vainn" seksiksi).

Eli minulle rakkaus syvimmillään on luultavasti aika lähellä sitä, miten sinäkin asian sanot. Mieheni mielestä se taas ei eroa kaikesta muusta rakkaudesta, koska tunnen kaikkia todella läheisiä ihmisiä kohtaan siten, vaan aviomiestä kohtaan syvään rakkauteen kuuluu tärkeimpänä rakkauden osoituksena juuri myös seksi.

Miten lienee, mutta hyvä seksi kuuluu sekä rakkauteen että parisuhteeseen, toivottavasti samassa paketissa.

etenkin tästä tekstistä, että voihan olla niinkin, että itse en oikein osaa tuntea tällaista syvää ja pitkäaikaista rakkautta. Tää nimittäin kuulostaa joltain ainutlaatuiselta! Itse olen helposti kyllästyvä, etenkin seksin suhteen. En kaipaa kovinkaan paljon seksiä, enkä erityisesti "halua" miestäni. Ei hän vastenmielinen missään nimessä ole, mutta en vain osaa haluta. Hän on minulle ennen kaikkea hyvin läheinen ystävä.

Ap

Totta kai olisi paljon kauheampaa jos lapsille sattuisi jotain.



Mutta petettynä ja jätettynä voin sanoa että se on todella kauheaa. Mitä siitä jos toinen harrastaa kännipäissään seksiä jonkun ihanan typyn kanssa aamulla edes tietämättä mikä naikkosen nimi on, sellaista voi sattua se loukkaa mutta yleensä pettäjäkin katuu.



Mutta se ihminen jonka pitäisi olla läheisin, rakkain, ihminen joka on peruskalliosi, jonka kanssa on elänyt yhteistä elämää vuosia selkäsi takana elää toista elämää, johon rakastelee kanssasi samana päivänä kun tulee naimasta uutta rakastaan.



Tunnet että elämä jota elitte ei ollut mitään, rakkautesi, hänen rakkautensa oli valhetta, jäät ihmettelemään mikä hänen sanoistaan oli totta, oliko elämäsi kokonaan valhetta, halusiko hän aina jotain muuta, yhteiset unelmat hän haluaakin toteuttaa jonkun toisen kanssa, miten hän kehtaa pyytää sinua olemaan onnellinen puolestaan, kun oma elämäsi on revitty kokonaan rikki.



Vaikka syvällä sisälläsi tiedät että jossain on varmasti ihminen joka rakastaisi sinua ja sinä häntä, koska olet valmis luottamaan itseesi ja toiseen ihmiseen niin että tiedät että tämä rakkaus ei ole valhetta.

että mikä on kamalinta elämässä mitä voi tapahtua vai vaan ihan parisuhteessa???

Miksi joku tosiaan ajattelisi että kamalinta mitä elämässä voi tapahtua olisi pettäminen,onhan se nyt selvää että on paljon karmeempia asioita.Mutta noin parisuhteessa niin tiiän vaan kokemuksesta että luottamus ei tule IKINÄ täysin takaisin,7 vuos jo menossa.Vaikee olla katkera kun oma valinta oli jatkaa...

oman lapseni toteaminen kehitysvammaiseksi ja oma sairastumiseni vakavaan neurologiseen sairauteen ja kun näistä olen selvinnyt niin luulen selviäni ihan mistä vaan...

että mikä on kamalinta elämässä mitä voi tapahtua vai vaan ihan parisuhteessa???

Miksi joku tosiaan ajattelisi että kamalinta mitä elämässä voi tapahtua olisi pettäminen,onhan se nyt selvää että on paljon karmeempia asioita.Mutta noin parisuhteessa niin tiiän vaan kokemuksesta että luottamus ei tule IKINÄ täysin takaisin,7 vuos jo menossa.Vaikee olla katkera kun oma valinta oli jatkaa...

että mikä on kamalinta elämässä mitä voi tapahtua vai vaan ihan parisuhteessa???

Miksi joku tosiaan ajattelisi että kamalinta mitä elämässä voi tapahtua olisi pettäminen,onhan se nyt selvää että on paljon karmeempia asioita.Mutta noin parisuhteessa niin tiiän vaan kokemuksesta että luottamus ei tule IKINÄ täysin takaisin,7 vuos jo menossa.Vaikee olla katkera kun oma valinta oli jatkaa...

Tarkoitit siis, että SINULLA luottamus ei ole tullut täysin takaisin. Sit vois miettiä syitä tai ratkaisuja. Luuletko, että se toinen haluaa siinä olla jos kyttäät loppuelämän?

Muunlaisistakin lopputuloksista olen kuullut..

pettäminen. Kuten oman lapsen kuolema tai vakava sairastuminen.



Puolisoa "saa" vaihtaa, jos ei halua avioliitossa olla. Ei avioliitto mikään elinikäinen vankeustuomio ole. Mutta: vaihto ei saa tapahtua pettämisen kautta. Mikään ei ole niin alhaista kuin petos.