Vauva päiväkotiin, tosi paha mieli!
11kk ikäinen vauvani aloittaa maanantaina päiväkodin, ja mulla on tosi paha mieli. Ollaan käyty tutustumassa, ja tädeistäkin jäi paha maku suuhun! Lapseni on todella arka ja ennakkoluulonen, eikä ne yrittänyt milläään tavalla tutustumiskäynnillä ottaa lasta huomioon ei syliin eikä jutella. Ja nyt pitäisi maanantaina jättää se sinne! :( Voi miksi en voi voittaa lotossa tai edes valinnut rikasta miestä joka elättäisi ;D
Kommentit (54)
Perheen kokonaisuus jos mikä ratkaisee lapsen hyvinvoinnin. Eli saako lapsi läheisyyttä, läsnäoloa ja rauhaa siellä kotona; ollaanko lapsesta kiinnostuneita ja saako lapsi huomiota. Kodin positiivisella ilmapiirillä ja lapsen huomiomisella on paljon suurempi rooli lapsen hyvonvoinnissa kun minkä ikäisenä on hoito aloitettu.
Sopeutuuhan ne vaikka tikun nokassa istumiseen, mutta onko se niistä se paras vaihtoehto...
ap, hyvin sillä menee, pient kyllä sopeutuu!
t. 46
pient kyllä sopeutuu!
Näin nykyaikana ajatellaan. Lasten on aina sopeuduttava oli tilanne kuinka paskamainen hyvänsä. Vanhemmat saavat tuudittautua vaaleanpunaisiin kuvitelmiin ja luulla tekevänsä oikeita ratkaisuja. Paskan marjat! Lapset ei sopeudu eikä kaikkeen tarvitse sopeutua. Lasten on pakko olla päiväkodissa vaikka puolivuotiaana jos vanhemmat niin päättää. Lapsen on pakko kestää se kaikki negatiivinen, jota se hänelle aiheuttaa. Älkää hyvät ihmiset sanoko, että "kyllä lapset sopeutuu"!!! Se on aivan sama kuin sanoisi "ei noin pienellä ole mitään väliä, eihän se mistään mitään tajua"! Nyt pistää kyllä oikeasti vihaksi.
Ettekö voisi odottaa esim 2 kuukautta?
joten pienempiä eriä ei voi maksaa :D Ja joo elämä on valintoja täynnä, eipä ne mun tulot sieltä töistäkään hoitomaksun jälkeen niin kovin hurjat ole.. Mutta mutta, mies ns. pakottaa lähtemään opiskeleen tai töihin. Sinänsä ymmärrän, mutta en ole koskaan vaan ollut kotona tekemättä mitään niin miksi pelkää niin paljon että jäisin kotiin pidemmäksikin aikaa?
Ehkä siksi että sairautensa takia pelkää, ettei itse kohta pysty töitä tekemään ja ruokaa tuomaan pöytään. Mulla ei ole ammattia vaan koulu pitäisi käydä loppuun, olen työskennellyt siivojana muutaman vuoden ja siihen työhön palaan nyt.
Ei ymmärrä mihin se tuttu hoitaja (äiti) katosi
Ehkäpä tää tästä, eniten huolettaa kun vauva on niin kiinni mussa ettei kenenkään muun anna koskea itseensä, eikä ole muiden hoidossakaan oikeestaan ollut.
jotka viedään meluiseen ja saastaiseen tarhaan noin pieninä.... Olisit valinnut edes perhepäivähoidon!
Rohkeutta !
Otat päivä kerrallaan asenteen! Teet nyt viikonloppuna ruuat yms.ja katsot lapsen ja omat vaatteesi valmiiksi tulevaa viikkoa varten niin että on illalla helppo vain lämmitellä. Keskityt ja rauhoitut iltaisin vain ja ainoastaan pikkuiseen. Et tee mitään ylimääräistä. Siivoukset yms. saa odottaa viikonloppua. Istutte heti kotiuduttua sylikkäin vaikka tunnin :)
Mene sinäkin nukkumaan ajoissa. Levänneenä jaksat paremmin ja kaikki on valoisampaa. Ja hoitoonviedessä olet reipas ja vilkutat iloisesti ja sanot lapsellesi että äiti/isi tulee sitten hakemaan. Vaikka olisit itkuun purskahtamaisillasi ja sydämesi vuotaa verta, tsemppaat sen hoitoonvientihetken. Itket sitten vaikka töihin mennessäsi, sulla on lupa siihen :)
Päivä kerrallan, teidän perheen tilanne on nyt mikä on. Samoit että menet siivoojaksi, pääsetkö aikaisemmin jo pois hakemaan lapsesi vai millainen sun työpäiväsi on ? siivoojan työssä on se etu jos aamulla aikaseen aloittaa niin pääsee pois jo klo 14 tai 15.
Tsemppiä! Usko pois, et ole ensi viikolla ainoa vanhempi joka sydän verta vuotaen vie lapsensa hoitoon. Jos se sua lohduttaa :)
T: Lto jolla omat lapset hoidossa myös.
Oma 11 kuukautiseni olisi ollut ainkain kauhuissaan, jos vieras täti olisi hamunnut sitä syliinsä ekalla tapamisella! Homma onnistuu usein parheiten, kun lapsi saa omassa tahdissa ottaa kontaktia vieraisiin (luulen, että hoitajat tietävät myös tämän...)
Sekin on moneen kertaan tutkittu, niistä tutkimuksista ei vain jostain syystä riekuta niin paljon kuin Keltinkangas-Järvisen väitteistä.
Ruotsissa seurattiin 20 vuotta noin 1-vuotiaana hoitoon vietyjä lapsia ja kotona kouluikään asti hoidettuja. Kaskas. Hoidossa olleista yli 60 % menestyi elämässään ja oli onnellisia, kotona hoidettujen osuus hyvinvoivista oli vain jotain 30 %.
Myös Suomen Akatemia on tehnyt tutkimuksen, jossa on todettu äidin ja isän kodin ulkopuolisen palkkatyön lisäävän vanhempien onnellisuutta, ja sitä kautta myös lasten hyvinvointia.
Ei nää asiat niin yksiselitteisiä ole.
Hmm, keskustelun aiheena oli PIENTEN lasten vieminen päiväkotiin, en minä missään vaiheessa sanonut, että lapset pitäisi hoitaa kouluun asti kotona!!! Nyt sotkit senkin tähän. Esimerkki vanhemmistani ei tarkoittanut, ettei hoitoon pidä viedä ollenkaan, heidän kohdallaan asia vaan oli niin..
Päinvastoin, luulen, että isommille lapsille pk voi olla hyväkin paikka, varsinkin, jos sosiaalisia kontakteja muihin ikäisiin on vähän.
kysymys oli PIENISTÄ, alle 2vuotiaista.
Nyt voisit sitten tonkia jostain sen tutkimuksen tähän vielä, missä sanotaan että 1vuotiaalle lapselle on parempi olla päiväkodissa, kun että äiti/isä hoitaa. Kun kerran asia mielestäsi näin taitaa olla?
ja ei, asiat ei ole yksiselitteisiä, on olemassa hyviä ja oikeasti huonojakin vanhempia, joiden lapsille varmasti pk on parempi paikka.
Mutta kuten tuo työssä käyminen kodin ulkopuolella, varmasti tosi juttu, että lisää yleensä onnellisuutta.
Valitettavasti en usko, että näin on kaikilla,esim. kaverini tekisi töitä (ja yleensä tekeekin) 7päivänä viikossa, jottei vaan tarvitse olla lasten kanssa kotona, kun ovat niin kamalia. Näin lapset on siis vuorotellen hoidossa/mummolassa...en usko, että on lapset onnellisempia.
Minusta pienelle lapselle perhepäivähoito on paljon parempi. Kodinomainen ympäristö ja vain yksi hoitaja. Perhepäivähoitoon ei ahdista jättää lasta, päiväkotiin en kyllä mielelläni laittaisi lasta.
Semmosta se on siellä helsingin tuntumassa.
Ennen kuin hoito alkoi, tuli lapsen omahoitaja pk:sta käymään ja istui lapsen kanssa tunnin lastenhuoneen lattialla tutustumassa ja leikkimässä.
Tekevät näin, jotta tutustuvat lapseen rauhallisesti ja turvallisesti kotiympäristössä, jossa lapsi saattaa usein olla ihan erilainen kuin pk:ssa.
Mahtavaa palvelua Hgin kaupungilta sanon minä!
se olisi vielä vaikeampaa, jos lapsi olisi 3 -vuotias, eikä koskaan ollut hoidossa. t. päiväkodin täti:)
Pk-täti ei nyt jakele siellä enempää viisauksiaan, kiitos.
ennenvanhaan jolloin äitiysloma oli pituudeltaan 3kk, päiväkodeissakin oli vielä Vauvala-osastoja. Sun pienesi on vauva vielä ja tarvitsisi oman hoitajan. Päiväkodin hlokunta tekee taatusti minkä voi mutta hei, ajattele itsekin. Kolme aikuista ja heillä saa jokaisella olla 4 alle kolmevuotiasta OMAA HOIDETTAVAA.
Kuinkas paljon sun vauvallesi riittää aikaa per päivä, mitäs veikkaat? Ei tarvitse ihmetellä miksi vauvat itkee ikävissään ja märissä vaipoissaan pihamaalla(kin). Mutta hei, näin se on. Heittäydy työttömäksi ja sossun armoille niin kaik on paremmin!
11kk ikäinen vauvani aloittaa maanantaina päiväkodin, ja mulla on tosi paha mieli. Ollaan käyty tutustumassa, ja tädeistäkin jäi paha maku suuhun! Lapseni on todella arka ja ennakkoluulonen, eikä ne yrittänyt milläään tavalla tutustumiskäynnillä ottaa lasta huomioon ei syliin eikä jutella. Ja nyt pitäisi maanantaina jättää se sinne! :( Voi miksi en voi voittaa lotossa tai edes valinnut rikasta miestä joka elättäisi ;D
Näin nykyaikana ajatellaan. Lasten on aina sopeuduttava oli tilanne kuinka paskamainen hyvänsä. Vanhemmat saavat tuudittautua vaaleanpunaisiin kuvitelmiin ja luulla tekevänsä oikeita ratkaisuja. Paskan marjat! Lapset ei sopeudu eikä kaikkeen tarvitse sopeutua. Lasten on pakko olla päiväkodissa vaikka puolivuotiaana jos vanhemmat niin päättää. Lapsen on pakko kestää se kaikki negatiivinen, jota se hänelle aiheuttaa. Älkää hyvät ihmiset sanoko, että "kyllä lapset sopeutuu"!!! Se on aivan sama kuin sanoisi "ei noin pienellä ole mitään väliä, eihän se mistään mitään tajua"! Nyt pistää kyllä oikeasti vihaksi.