Lue keskustelun säännöt.
Vauva päiväkotiin, tosi paha mieli!
12.08.2011 |
11kk ikäinen vauvani aloittaa maanantaina päiväkodin, ja mulla on tosi paha mieli. Ollaan käyty tutustumassa, ja tädeistäkin jäi paha maku suuhun! Lapseni on todella arka ja ennakkoluulonen, eikä ne yrittänyt milläään tavalla tutustumiskäynnillä ottaa lasta huomioon ei syliin eikä jutella. Ja nyt pitäisi maanantaina jättää se sinne! :( Voi miksi en voi voittaa lotossa tai edes valinnut rikasta miestä joka elättäisi ;D
Kommentit (54)
Esikoinen on nyt 1v7kk ja nuorempi 6kk, olis kiva hoitaa lapset kotona edes 2 vuotiaaksi mutta tulot ei vaan riitä elämiseen kotihoidon tuella. Aiomme silti jättäytyä niiden varaan pieneksi ajaksi, ei siis ole kyse muotikuteista tai niistä vaan perusmenot mitä emme pysty karsimaan enempää ei kohtaa tulevien tulojen kanssa. Ok, pienempään asuntoon voisi muuttaa mutta jos siinä konkurssissa säästää satasen kaksi ja elämän laatu kärsii niin se ei ole kenenkään etu.
Toivon että saataisiin venytettyä niin että nuorempikin olisi puoltoista mutta ei ole sanottua että tilanne pakottaa jo aiemmin hoitoon. Toivon vaan että tilanne vielä jotenkin muutus ja tuo venytys onnistuis. Olisi niin ihanaa että tuttu ihminen olisi lohduttamassa, halailemassa, ihailemassa, pusuttelemassa ja myös turvallisesti pitämässä "kuria"/rajoja. Ne on niin pieniä vain hetken.
Mutta velaksikaan ei ole järkeä elää, varsinkaan kun töihin palatessa ei suuret tulot odota. AMK-koulutus on ja miehelläkin ammatti, mutta ei meidän tulot vaan riitä.
Tsemppiä ap:lle! Pakko uskoa että kaikki sujuu hyvin. Ehkä lapsi löytääkin muutaman tosi kivan kaverin ja varmaan täditkin tutustuessa paremmin tuntuu mukavemmilta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oliko toi vitsi? Eikai kukaan oikeasti ajattele enää noin?!??!
En tunne yhtäkään kotona hoidettua joka olisi jotenkin menestynyt elämässään, sori vaan jos satuttaa!
tota hoitolasten ottamista, mutta en oo niin pitkäjänteistä tyyppiä että en uskois pärjääväni vieraiden lasten kanssa 5pvä/vko. En uskalla lähteäö ees koittaan, koska lapsista on kyse.
Ja köyhyydestä: Meillä äiti on hoitanu meitä kotona. MEnin siis itse 10kk ikäisenä hoitoon mutta pikkusisarteni synnyttyä äiti jäi kotiin. Mulla ei ollut uusia vaatteita, ei hienoja reppuja, ei lenkkareita.... Hävetti koulussa jo ekalla luokalla kun muilla oli hienot vaatteet, mulla jotkut nukkaset samat vaatteet joka päivä.
En siis tarkota että pitäis uutta ja hienoa olla, mutta mua kiusattiin tästä, ei muuten. Kaikki olivat kavereitani mutta aina kuulin vaatteistani, ylä-asteella se oli viä kamalampaa! JA ne reikäset sukat! :D
Esikoinen on nyt 1v7kk ja nuorempi 6kk, olis kiva hoitaa lapset kotona edes 2 vuotiaaksi mutta tulot ei vaan riitä elämiseen kotihoidon tuella. Aiomme silti jättäytyä niiden varaan pieneksi ajaksi, ei siis ole kyse muotikuteista tai niistä vaan perusmenot mitä emme pysty karsimaan enempää ei kohtaa tulevien tulojen kanssa. Ok, pienempään asuntoon voisi muuttaa mutta jos siinä konkurssissa säästää satasen kaksi ja elämän laatu kärsii niin se ei ole kenenkään etu. Toivon että saataisiin venytettyä niin että nuorempikin olisi puoltoista mutta ei ole sanottua että tilanne pakottaa jo aiemmin hoitoon. Toivon vaan että tilanne vielä jotenkin muutus ja tuo venytys onnistuis. Olisi niin ihanaa että tuttu ihminen olisi lohduttamassa, halailemassa, ihailemassa, pusuttelemassa ja myös turvallisesti pitämässä "kuria"/rajoja. Ne on niin pieniä vain hetken. Mutta velaksikaan ei ole järkeä elää, varsinkaan kun töihin palatessa ei suuret tulot odota. AMK-koulutus on ja miehelläkin ammatti, mutta ei meidän tulot vaan riitä. Tsemppiä ap:lle! Pakko uskoa että kaikki sujuu hyvin. Ehkä lapsi löytääkin muutaman tosi kivan kaverin ja varmaan täditkin tutustuessa paremmin tuntuu mukavemmilta! :)
Toivotaan teille että voisit olla pidempään kotona :) Oon pohtinu koko aika sieltä päikystä kun lähdin että jos mä oon niin negatiivisella asenteella ja sen takia ne täditkin tuntuu niin tökeröiltä ja.... Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mikä vastaanotto siellä saatiin.
Mä poistun nyt takas pyöriin tonne sängyn pohjalle, jos uni tällä kertaa veis voiton :) ja pyrin miettiin mahdollisimman positiivisesti sitä kuinka sosiaalinen ja älykäs tytöstä tuleekaan ;)
Toisilla ne rahat ei aina riitä edes siihen ruokaan ja siihen välttämättömään.
Materiaali on toissijainen asia.
Rahanpuute myös aiheuttaa perheessä riitaa ja jatkuvaa huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että vauvasi on saanut olla kotona 11 kk.
Edellisessä asuinmaassani äitiysloma oli 3 kk ja se aloitettiin n. 1 kk ennen laskettua aikaa. Tämän jälkeen äidillä oli mahdollisuus olla palkattomana kotona, kunnes vauva oli 6 kk ikäinen.
Ja tämä käytännössä tarkoitti sitä, että vauvat aloittivat hoitouransa 2 kk iässä. Laki kuitenkin jousti sen verran, että äidillä oli lupa pitää tunnin tauko työstä, jotta pääsi imettämään vauvaa ja työaika lyhennettiin ensimmäisenä vuonna 7 tuntiseksi.
Pää pystyyn, ap. Jos ja kun olet varma, ettette millään keinoin tai tavoin selviä taloudellisesti, realiteetit puhukoon puolestaan. Joskus elämässä täytyy vain valita pienempi paha.
se olisi vielä vaikeampaa, jos lapsi olisi 3 -vuotias, eikä koskaan ollut hoidossa.
t. päiväkodin täti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan jotain leipääntyneitä akkoja. perusmeininki kunnallisessa.
varmaan jotain leipääntyneitä akkoja. perusmeininki kunnallisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voisi helpottaa niin vauvan kuin sinunkin oloa.
Siis oliko toi vitsi? Eikai kukaan oikeasti ajattele enää noin?!??!En tunne yhtäkään kotona hoidettua joka olisi jotenkin menestynyt elämässään, sori vaan jos satuttaa!
Ei mua satuta, eikä loukkaa. Se, mitä sä teet omien lastes kanssa, ei liikuta mua, tai mitä sä ajattelet. Kunhan itse tiedän, tekeväni asiat omien lasteni parhaaksi.
Ja tiedänpä minä menestyneitä! Ensinnäkin, tiesitkö sinä, että ennen oli aivan normaalia että äiti hoiti lapset kotona ja mies kävi töissä, ei viety lapsia hoitoon. Päiväkodit on keksitty vanhempia varten, jotta he pääsisivät tienaamaan, ei siis lasten parasta ajatellen.
Olen maisterin ja tuomarin tytär- vanhempani ovat menestyneitä ja pärjänneet hyvin elämässään ja molemmat ovat olleet lapsena kotihoidossa, niinkuin varmasti suurin osa sen ajan lapsista.
Ja näyttää olevan muitakin menestyneitä heidän ikäisissään.
Ja okei, silloin oli eri ajat, eri tavat, mutta kun itsepähän väitit, että kukaan kotona ollut lapsi ei menesty :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oliko toi vitsi? Eikai kukaan oikeasti ajattele enää noin?!??!En tunne yhtäkään kotona hoidettua joka olisi jotenkin menestynyt elämässään, sori vaan jos satuttaa!
Jaha, tällänen maailman napa taas linjoilla :)
Oikea älynkättiläinen! Että sorry nyt vaan ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ehkä miettisin hoitopaikan vaihtoa, jos suinkin mahdollista. Kuulostaa ankealta paikalta, jos pientä itkevää ei lohduteta! Olisiko tämä vaihtoehto, ap? Entä perhepäivähoito? Ei tietty voi tällä varoitusajalla vaihtaa, kun hoito alkaa nyt, mutta jos tilanne jatkuu tuollaisena ja koet että pk:n ilmapiiri on huono.
minun 10kk aloittaa hoidon alle kuukauden päästä. sain opiskelupaikan ja ikäni puolesta se olisi vähän pakko aloittaa nyt. ja myös sen vuoksi että opinnot ovat ainoa vaihetoehto saada isompi vuokra-asunto paremmalta alueelta. myöskin rahallisesti on päästävä työhön mahd. nopeasti. harmittaa kyllä kovasti myös minua, mutta onneksi tyttö on sosiaalinen eikä kovin arka. toivon vain että osuu hyvä päiväkoti kohdalle (itse suosin päiväkotia, koska en luota pph:n olevan niin hyviä kuin koulutetut pk-opettajat). itsekin menin päivähoitoon 9kk ikäisena (lama-aikaan vanhempien oli pakko mennä töihin) olin itse arka lapsi, mutta suunnilleen normaali minustakin tuli :)
Sekin on moneen kertaan tutkittu, niistä tutkimuksista ei vain jostain syystä riekuta niin paljon kuin Keltinkangas-Järvisen väitteistä.
Ruotsissa seurattiin 20 vuotta noin 1-vuotiaana hoitoon vietyjä lapsia ja kotona kouluikään asti hoidettuja. Kaskas. Hoidossa olleista yli 60 % menestyi elämässään ja oli onnellisia, kotona hoidettujen osuus hyvinvoivista oli vain jotain 30 %.
Myös Suomen Akatemia on tehnyt tutkimuksen, jossa on todettu äidin ja isän kodin ulkopuolisen palkkatyön lisäävän vanhempien onnellisuutta, ja sitä kautta myös lasten hyvinvointia.
Ei nää asiat niin yksiselitteisiä ole.
aina kun näen ne vuoden ikäiset tarhassa. Selittäkää asia itsellenne ihan miten päin parhaaksi vain, mutta kyllä se riipaisee, kun tulen hakemaan lastani tarhassa ja ne pienimmät seisovat orpo katse silmissään siinä portin pielessä. Kellään ei ole aikaa pitää niitä sylissään eikä sen ikäiset vielä kaipaa toisten lasten seuraa eli mitään plussaa siinä tarhassa olemisessa ei ole. Ikävää, että ei löydy muuta ratkaisua. En voi lohduttaa sinua millään, vaan toivon, että mietit vielä muita mahdollisuuksia. Kaksivuotias on jo paljon isompi. Olisiko mahdollista sinnitellä vuosi jotenkin?
Eikö teillä ole sielläpäin mahdollisuutta perhepäivähoitoon? 11kk ikäisen vauvan paikka ei ole päiväkodissa. Liian pienelle päiväkoti on stressin aiheuttaja, se on todettu tutkimuksissa ja sen sanoo maalaisjärkikin. liian paljon melua, liikaa virikkeitä, ihmiset vaihtuu.... Ja pieni hämmentyy, sille ei voi mitään. hän reagoi itkuisuudella, univaikeuksilla, takertuvuudella jne. oikeasti, älä vie 11kk vauvaa päiväkotiin, ap. Yritä päivähoidon järjestäjän kanssa etsiä joku muu vauvalle parempi vaihtoehto! Ei kannata tyytyä heti ekaan ehdotettuun paikkaan.
meidän kohta 3 v harjoittelee pk:ssa. Sisar 1 v on mukanani. Sanoin tädille eka pvänä, että olemme vielä järjestäneet 1 v:lle hoitajan kotiin täksi talveksi. Täti sanoi, että se olisi oikein hyvin pärjännyt täälläkin, "meillä on täällä niin mukavaa" =)
ap, hyvin sillä menee, pient kyllä sopeutuu!
kun on kipeä. Ja sekin vielä, etten mene kokoaikaiseksi takaisin töihin nyt aluksi ennekun hoito alkaa sujumaan, koska oon jotenkin niin ressissä sen asian takia. Lapsi ja minä pääsemme helpommalla aloittaa muutamalla tunnilla päivässä, jos menisin kouluun niin se joutuis oleen pitkät päivät nyt heti alkuun. siks siirrän kouluun palaamista. Olen siis enne äp lomaa opiskellut sivutoimisesti työn ohella.