Voi helkkari mikä kyylä mummo oli taas kaupassa. ov

kun kerroit tämän meille. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että toiset lapset nyt vain saavat raivareita. Huvittaa tällaiset kaikkitietävät kasvattajat, jotka eivät ymmärrä, että ihmiset ovat temperamentiltaan hyvinkin erilaisia. Minulla on kahdeksan lasta, joista kukaan ei ole saanut megaraivaria kaupassa. Ymmärrän silti sellaisia lapsia, jotka saavat raivokohtauksia ja kaikki sympatiat vanhemmille, sellaisen täytyy olla raskasta: sietää oman lapsen raivoaminen julkisella paikalla sekä kanssaihmisten paheksuva suhtautuminen.

Lapsia on viisi, ikähaitari 7kk- 17vuotta. MUTTA muuta uhmaa on kyllä ollut, ja narinaa kaupassa. Toisinaan olen kyllä jopa lähtenyt kaupasta pois- ilman mitään itkupotkuraivariakin siis- jos käytös ei ole ollut kauppakelpoista. Yleensä käytössä on tosin lahjonta. Ennen kauppaan menoa sovitaan, että saavat jonkun tripin tai jätskin jos käyttäytyvät kunnolla. Ja jos eivät käyttäydy, ei tuota juttua tipu. Kyllä siitä joutuu pienemmille muistuttelemaan joskus ettämitä sovittiin. Toimii paremmin kuin mikään muu. Samoin kuvaamassasi tilanteessa johdonmukainen vuorottelu, aina.

Kieltämättä pyrin kyllä käymään kaupassa ilman pikkulapsia, aina se ei vaan onnistu. Enkä jaksa kuunnella kenenkään itkupotkuraivareita, en yhtään. Pikkuvauvan nälkäitkun vielä ymmärtää..

sieltä kaupasta häiritsemästä muita asiakkaita!

Just, just. Lapsi harvoin saa kaupassa kohtausta, yleensä kiukku tulee kotona tai puistossa. Mutta teidän mielestä siis pitää jäädä neljän seinän sisälle, jos talossa on uhmaikäinen? Ja teidän mussuthan eivät sitten IKINÄ ole kiukunneet esim. kaupassa? Ja joo, jos olisin vienyt lapsen autoon ja lähdetty kotiin, niin sitten ostokset olisi jääneet tekemättä.. Mies on kahden viikon työmatkalla eli pakko käydä yksin kaupassa. ap

Lapsia on viisi, ikähaitari 7kk- 17vuotta. MUTTA muuta uhmaa on kyllä ollut, ja narinaa kaupassa. Toisinaan olen kyllä jopa lähtenyt kaupasta pois- ilman mitään itkupotkuraivariakin siis- jos käytös ei ole ollut kauppakelpoista. Yleensä käytössä on tosin lahjonta. Ennen kauppaan menoa sovitaan, että saavat jonkun tripin tai jätskin jos käyttäytyvät kunnolla. Ja jos eivät käyttäydy, ei tuota juttua tipu. Kyllä siitä joutuu pienemmille muistuttelemaan joskus ettämitä sovittiin. Toimii paremmin kuin mikään muu. Samoin kuvaamassasi tilanteessa johdonmukainen vuorottelu, aina. Kieltämättä pyrin kyllä käymään kaupassa ilman pikkulapsia, aina se ei vaan onnistu. Enkä jaksa kuunnella kenenkään itkupotkuraivareita, en yhtään. Pikkuvauvan nälkäitkun vielä ymmärtää..

opetat valitettavasti lapsillesi, että kaikesta saa palkkion. Jatkossa tuley olemaan isoissa vaikeuksissa lastesi kanssa, puhumattakaan opettajista jne. Kaupassa käyttäytyminen on opeteltava ja siitä ei jaella palkkioita.

Meillä neljä lasta ja kolmas lapsi oli tuollainen raivareiden saaja. Todella harvoin muualla kuin kotona, mutta muutaman kerran koimme uhmat myös julkisesti. Mulla käynyt hyvä tuuri, kun ei tuollaisia kyyliä ole sattunut paikalle.



Kolmosta ei kanssa auttanut mennä hyssyttelemään yms. sillä siitä vasta raivo yltyi, hetki kiukun purkua ja taas mentiin.



Älä välitä näistä idioottivastauksista saatika kyylämummoista. Ei niille edes kannata vastata mitään, kun ne on juntturoita, etteivät tajua mistään mitään. Tsemppiä, meillä tuollaiset kiukkuilut loppu siinä 4v synttäreiden aikaan.

tai muussa julkisessa tilassa saaneet raivareita, mutta ymmärrän hyvin, jos joku lapsi niitä saa. Mielestäni ulkopuolisten on parasta olla kiinnittämättä asiaan mitään huomiota. Yleensä en itse viivy kaupassa yhdessä kohtaa kovin kauaa. Jos jossain ohitan lattialla parkuvan lapsen, olen puolen minuutin päästä jo aika kaukana huutajasta. Uskon kyllä, että se lapsen vanhempi kärsii paljon enemmän kuin minä.



En kyllä millään muista, milloin viimeksi olisin sattunut minnekään yhtäaikaa uhmakohtauksen saajan kanssa samaan paikkaan. Muutaman itkevän tai märisevän lapsen muistan, mutta heistä ei haittaa ole ollut.

Lapsetkin ovat ihmisiä, ja vieläpä jokainen meistä on aikanaan ollut lapsi. Oletteko tyytyväissiä ajatukseen, että jotkut aikoinaan ovat arvostelleet ja mulkoilleet omia äitejänne, kun olette olleet lapsia ja ette ole joka kerta käyttäytyneet, kuten kuuluu.



Kaupassa toistuvasti käymällä lapsikin oppii kaupassa asioimisen. Peruskoulua ja muuta koulutustakin pyritään viemään enemmän siihen suuntaan, että koulu ja oppiminen suuntautuisi enemmän ympäröivään yhteiskuntaan.



Eikö esim. kotiäiti saisi käydä missään ihmisten ilmoilla ja hoitamassa asioita? Usein ihaillaan eteläeurooppalaisuutta ja sukupolvien kiinteää yhteyttä. Hyvänä ideana puhutaan myös siitä, että esim. päiväkodit ja vanhainkodit tekisivät yhteistyötä, niin että eri ikäiset tapaisivat toisiaan. Sitten taas tavalliseen ruokakauppaan ei saisi viedä lasta, vaan tämä pitäisi jättää kotiin.



Pitäisikö hidasliikkeisen vanhuksen myös jäädä kotiin, hänhän kuluttaa liikaa aikaa kassalla. Entä sellainen vammainen, joka pitää kovaa ääntä? Onko nämä helpompi hyväksyä? Miksi on vaikea hyväksyä lapsi, joka ei vielä osaa ja joka normaalin kehitysvaiheen mukaisesti harjoittelee oman tahdon ilmaisesmista ja saa raivareita?

Tai sitten teillä on sellaiset tossukkalapset, jotka saavat harvoin huutokohauksia ettekä näin ollen voi ymmärtää, että ns. tulilapsiakin on olemassa.

Meillä on 4 lasta, joista kaksi isompaa ovat olleet aina suht tasaisia, mutta nämä kaks pienintä. Ristus sentään. Ovat nyt 2v11kk ja saavat kiukkukohtauksen alkamaan mistä tahansa asiasta. Toisen kohtaus menee nopeasti ohi, kun ottaa tiukasti syliin ja "hyssyttelee", mutta toinen taas. Kuten joku jo mainitsi, niin pekkkä katse lapsee saa räjähdyksen aikaan. Eli lapsi on parasta antaa olla siinä lattialla ja antaa kiukuta.

Meillä ei lapsia viedä pois kaupasta ja lähdetä kotiin. Koska sillä ei opeteta mitään muuta kuin sen, että huonolla käyttäytymisellä pääsee pois ikävästä ja tylsästä paikasta.

Ja meillä ei lahjota lapsia.

Meillä muuten esikoinen huusi AINA vauvana just ennen nukahtamista. Tutti oli suussa ja vauva itki uni-itkua muutaman minuutin. Se saattoi kuulostaa ulkopuolisten mielestä hirveältä rääkkäykseltä (ja pari kukkahattu tätiä tulikin pari kertaa aukomaan päätää ja tunki päänsä vaunuihin, kun odotin bussia), mutta itkun jälkeen lapsi sammui kuin katkaisijasta.

Kaksosten uhmakohtauksia ei ole vielä kukaan tullut "haukkumaan", pari kertaa on joku pappa tullut naureskellen sanomaan, että onpas siinä lapsella omaa tahtoa tms. ja hänen Pertti oli lapsena ihan samanlainen tms.



Tuli muuten mieleen, että kaveri on just tuollainen, joiden mielestä kiukkuavat taaperot ja nälkäänsä/väsyä itkevät vauvat eivät kuulu kauppaan tai ravintolaan tai mihinkään muuealleekkaan. Nyt lapsukainen on 6v ja saa aina raivarit, kun haluaa pois esim. kaupasta ja äitihän raahaa lapsen pois ja lähtee kotiin.. Curling vanhemmutta nääs..

Huh huh.Ihanko tosissaan edellinen kirjoittaa että joku ulkopuolinen täti on vastuussa jos hänen lapsensa heittelee kaupan omaisuutta jne.Missä on vanhemman vastuu huoltajana ? Millainen aikuinen kasvaa lapsesta.Ei se luonne muuksi muutu aikuisenakaan.

Itse hillintää tulisi opettaa.Joku kodin ulkopuolinen urheilullinen harrastus voisi olla paikallaan.Niinkin yllättävä laji kuin karate kasvattaa pitkäjänteisyyttä ja itsehillintää.Pienet lapset eivät varsinaista karatea harjoita vaan osallistuvat liikuntaleikkikouluun.Seurassa opitaan lyömätön linja ja hillitsemään tunteitaan.Energisyyttä puretaan liikunnalla.

vaan sen että se tuntematon nainen otti ja meni koskemaan toisen lapseen, lapseen jota ei tunne.

Ja kyllä me viedään tuo uhmiskin ihmisten ilmoille, hän pääsee meidän mukaan juhliin (siis tyyliin häihin ja hautajaisiin) ja ollaan jopa kaksi kertaa oltu ravintolassa syömässä (lomamatkalla). Ekan kerran lapsi suivaantui jostain mitättömästä asiasta, mutta kiukku meni nopeasti ohi.

Ja meidän perhe EI saanut mitään mulkoilevia katseita tms. kohtauksen takia. Mutta hei, mepä oltiinkin sellaisessa ns. lapsiystävällisessä maassa, missä lapset saavat näkyä ja kuulua. Eikä meidän lapsi ollut ainoa kiukkukohtauksen saanut, oli siellä pari muutakin ja hui, jopa ITKEVÄ vauva, joka karjui naama punaisena melkein puoli tuntia! Ei kukaan mennyt hänenkään vanhemmilleen aukomaan päätään.

Ja "mitättömästä" asiasta sai raivarin.. Näköjään tuon kommentin laittajalla joko on lässykkä lapsukainen, joka ei ikinä kiukkua mistään tai sitten hänellä on jo iso koululainen ja uhmisikä ajat on jo taakse jäänyttä historiaa tai sitten kirjoittajalla on vasta vauva!

Lapsia nyt sattuu olemaan erilaisia. Ja ei vähän yli 3 vuotias nyt mikään ISO ole, niin kuin jotkut täällä väittävät. Tai siis, onhan hän jo iso, mutta silti vielä pieni.

Ja ette sitten ole kuulleet sitä, että ei kaikkien lasten uhmaikä ole 2 vuotiaana. Meidän kuopuksen uhmis alkoi n. 1v11kk ikäisenä ja huipussaan se on nyt ollut puolisen vuotta. Ja kyllä, lapsi saa kiukkukohtauksen mistä tahansa, olkoot se sitten väärän värinen muki tai jos lapsi ei itse pääse kiipeämään isojen kiipeilytelineeseen tms.

Esim. tänään mukelo veti pultit, kun ei saanut takin vetoketjua kiinni (uusi huppari, jonka vetska on vähän tiukka vielä) ja minä en saanut auttaa..

ap

Minuakin lähinnä hihityttää kiukkuavat uhmikset ja vanhempien sauhut, kun yrittävät tsempata julkisella paikalla. Elämää se on, kaikki menee aikanaan ohi ja kaikesta selviää. Antaa kaikkitietävien päteä, jos se heitä auttaa ;)

Vain malttinsa itsekin totaalisesti menettävät vanhemmat harmittavat, eivät uhmikset. Sekin on inhimillistä, mutta ei kyllä auta lasta yhtään eikä helpota kanssaeläjien tilannetta, päinvastoin myötähäpeä on suuri jos aikuinen menettää kontrollin.

Näihin julkisuudessa tapahtuviin uhmakohtauksiin antoi eräs tuntemani opettaja aikoinaan hauskan vinkin: pidä taskussa post-ittiä tai jotain lappua, jossa lukee "uhmakohtaus meneillään, voitte jatkaa matkaanne". Lappu ostoskärryyn roikkumaan, kun uhmahirviö nostaa päätään.

Näihin julkisuudessa tapahtuviin uhmakohtauksiin antoi eräs tuntemani opettaja aikoinaan hauskan vinkin: pidä taskussa post-ittiä tai jotain lappua, jossa lukee "uhmakohtaus meneillään, voitte jatkaa matkaanne". Lappu ostoskärryyn roikkumaan, kun uhmahirviö nostaa päätään.

Tai sitten teillä on sellaiset tossukkalapset, jotka saavat harvoin huutokohauksia ettekä näin ollen voi ymmärtää, että ns. tulilapsiakin on olemassa.

Joo, eikä se edes ole mitenkään tavatonta tai normeista poikkeavaa, että uhmaikäinen lapsi kiukuttelee. Kuuluu asiaan.

Huutava lapsi ei ole kenenkään mielestä kiva juttu, mutta jos kaupassa huutava lapsi rassaa, niin senkus jatkat matkaa. Vanhemmat eivät tätä voi tehdä ja heille se on kovempaa, kun puoli kauppaa tuijottaa paheksuen. "Kelvoton isä/äiti, kun ei saa lastaan hiljaiseksi." Lapsi ei ole mikään laite, jonka saa nappia painamalla hiljenemään eikä se ole huonon vanhemman merkki, jos lapsi ei vaikene sormia napsauttamalla.

Monilla ei myöskään yksinkertaisesti ole minkäänlaista mahdollisuutta jättää lastaan mihinkään kauppareissun ajaksi. Toisaalta yhdenkään vanhemman ei tästä kannata mitään paineita ottaa, sillä jos joku oikeasti on niin saatanan kireä, että ei kestä hetkeäkään huutavaa lasta, niin kyynel.

Entäpäs jos on hirveet jonot kassalle ja sulla on rimpuileva ja kuuppa punaisena huutava ja potkiva lapsi sylissä. Ja tunget jonon ohi (ja lapsi potkii mummoja perseeseen ;D), niin eiköhän tuo häiritse enemmän kuin se, että lapsi kiukkuaa jossain muualla kaupassa.

Jos lapsi vetää kilarit esim. maitohyllyllä, niin ei sun tarvi jäädä siihen toljottamaan, sä voit ottaa sen maitopurkin tai mitä nyt oletkaan ostamassa ja jatkaa matkaan.

Mutta kassajonossa sä et voi tehdä yhtikäs mitään tai menetät paikkasi jonossa. Ja jos lähdet ns. etuilemaan jonossa (vaikket siis osta mitään, koska olet jättänyt sen täpötäyden ostoskärryn siihen paikkaan, kun lapsi sai kilarit, koska et voi edes viedä maitoja ja pakasteita paikalleen), saat hirveitä mulkoiluja ja vittuilua osaksesi.