Naapuri kiikutti 1,5 v. ja 3 v. päiväkotiin, molemmat vanhemmat kotona vauvan kanssa

joten ihan hyvä että vanhemmilla lapsilla on turvallinen paikka päivän aikana.

Me kumpikaan emme tunne tuota perhettä. Sinä oletat, että lapset tarvitsee turvallisen paikan päiväajaksi. Minä oletan, että lapsilla on ihan turvallista kotonakin. Ovat hoidossa, koska kerhot tms. eivät palvele perheen LASTEN tarpeita.

mutta 1,5-vuotias ei oikeasti tarvitse mitään kerhoja ja "lasten tarpeita" jne vaan ihan perushoitoa. Hyvä että heillä on se hoitopaikka.

mita ne 'lasten tarpeet ovat'. Ei ole viitsinyt tai osannut lukea lapsen kehitysvaiheista ja nyt siirtaa omaa tietamattomyyttaan seuraavalle sukupolvelle.

Ei ruoka ja puhtaat vaatteet riita.

hoitoon, kun mennään töihin, mutta se häiritsee, kun pienet lapset laitetaan hoitoon, kun ollaan vauvan kanssa kotona. Ei mikään 3 v. tarvitse päiväkotia, jos kotonakin voi olla. Se päiväkoti vastaa työpaikkaa ja vaikka pienet viihtyisivät siellä, niin silti se on rankkaa.

Mä halveksin ihmisiä, jotka heivaavat lapsensa hoitoon ollakseen itse kotona vauvan kanssa. Jos vanhemmalla lapsella on jotain häikkää tai vanhemmat jotain sossutapauksia, niin sitten ymmärrän hoitoon viemisen.

subjekstiiviselle päiväoikeudelle pitäisi tehdä jotain, siis supistaa. Mutta vastauksina varmaan tulee, että vanhemmat masentuneita, isommat tarvitsevat virikkeita yms. roskaa.

Eihän ole mukavaa kuunnella kun lapset kitisevät sadepäivänä, kannattaahan ne viedä päiväkotiin. Ja jos vanhemmat ovat työttöminä kotona niin päivähoito on ilmaista. Eli lapset sinne ja ite voi vaikka pelata pleikkaa tai hässiä koko päivän.

joten ihan hyvä että vanhemmilla lapsilla on turvallinen paikka päivän aikana.

Perheessä voi olla asiat aivan hienosti kunnossa ilman mitään perhetyö- tai lastensuojeluasiakkuutta siis. Eli kyseessä vain tavallinen perhe.



Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan ikään kuin asiaan kuuluvana, se on lähes kaikilla, mutta jos sitä estääkseen tai sen takia isommat sisaret on päivähoidossa, kyseessä onkin ongelmaperhe. Olisin laittanut hänet jo aikaisemmin heti vauvan synnyttyä 4 vuotiaana, mutta en saanut paikkaa, melkein vuoden jonotin, ja se oli meille kaikille raskas vuosi, ja lapselle hyvin yksinäinen ja itsetuntoa heikentävä vuosi, koska kerho oli täysin riittämätön päiväkotiin tottuneelle lapselle, eikä hän saanut kavereita leikkipuistosta, kerhoista eikä harrastuksista.



Päiväkotiin hän pääsi vasta 5 vuotiaana ja minä olin kotona taaperon kanssa, ja ihan ehdottomastai lapsi sen hoitopaikan ja kaverit tarvitsi !! Eikä kyse ollut siitä, ettenkö olisi osannut ja jaksanut olla lapseni kanssa, vaan siitä, etten löytänyt lapselle mistään kavereita etsinnästä huolimatta ja se vaikutti jo lapsen käytökseen ja mielialaan ! Ja tottakai se on raskasta kotona äidille, kun lapsi vain parkuu kaiken aikaa. Viimeistään siinä vaiheessa sitten ollaan jonkun sossun tai suojelun asiakkaita - kun koko tilanteen voisi ehkäistä jo sillä, ettei lapsen yksinäisyys pääse kohtuuttomaksi, ja lapsi saisi kavereita - päiväkodista.



Kyllä 3 v jo kaveriseuraa kaipaa ! Ja osa-aikahoito on ihan kerhoelämään verrattavaa sillä erolla, että hoitajina on lastenhoidon ammattilaiset. Ok, on hyviä kerhoja joissa upeat vetäjät, mutta on myös kerhoja, joissa ohjaajaa ei voisi vähempää kiinnostaa koko homma ja kerhoilu on lähinnä kotoa pois olemista.

tehdään molemmat omassa yrityksessä töitä kotona ja se hoitaa vauvaa joka paremmin ehtii. olenkin miettinyt että mitähän naapurit luulee kun isommat viedään hoitoon...

joten ihan hyvä että vanhemmilla lapsilla on turvallinen paikka päivän aikana.

Me kumpikaan emme tunne tuota perhettä. Sinä oletat, että lapset tarvitsee turvallisen paikan päiväajaksi. Minä oletan, että lapsilla on ihan turvallista kotonakin. Ovat hoidossa, koska kerhot tms. eivät palvele perheen LASTEN tarpeita. Ja ehkä äiti oli töissä ja lapset hoidossa ennen äitiyslomaa? Ehkä äiti menee töihin äitiysloman jälkeen, on hoitopaikka valmiina isommille? Tai vauva vaan yksinkertaisesti on esim. yövalvottaja? Itkuinen allergialapsi? Eihän se av-mammojenkaan kohdalla tarkoita, että isommat ovat jonkun laiminlyönnin alla tai kohteena, vaan sitä, että palikat eivät riitä, eikä se ole siitä kiinni että vanhemman päänupissa prakaa tms.

toisaalta lapset saavat kavereita nyt, mitä äiti ei kotona vauvan kanssa pysty hommamaan, jos kaveripiiri puuttuu tai kerhot ovat riittämättömiä.

Minä suon heille hoitopaikan ihan mielelläni.

Eihän ole mukavaa kuunnella kun lapset kitisevät sadepäivänä, kannattaahan ne viedä päiväkotiin. Ja jos vanhemmat ovat työttöminä kotona niin päivähoito on ilmaista. Eli lapset sinne ja ite voi vaikka pelata pleikkaa tai hässiä koko päivän.

Päivähoito ei ole automaattisesti ilmaista kellekään vaan perustuu bruttotuloihin. Jos ne on pienet, menee pieni maksu tai ei ollenkaan.

että lapset saavat olla ikäistensä parissa. On itsekästä viedä päivähoitopaikka joltain sitä tarvitsevalta, jos kerran itse on kotona. Mutta eihän noin voi minä-vaurioinen ihminen ajatella, vaan kaikki etduudet hyödynnetään, kunhan vaan itse helpolla pääsee. Ei siinä lapsen etu oleykkösenä, vaan oma mukavuus.

Siinä tapauksessa ymmärrän, jos se vie just sun lapsen hoitopaikan. Muuten ihan turhaa napinaa. Elämä on.

joten ihan hyvä että vanhemmilla lapsilla on turvallinen paikka päivän aikana.

Me kumpikaan emme tunne tuota perhettä. Sinä oletat, että lapset tarvitsee turvallisen paikan päiväajaksi. Minä oletan, että lapsilla on ihan turvallista kotonakin. Ovat hoidossa, koska kerhot tms. eivät palvele perheen LASTEN tarpeita.

mutta 1,5-vuotias ei oikeasti tarvitse mitään kerhoja ja "lasten tarpeita" jne vaan ihan perushoitoa. Hyvä että heillä on se hoitopaikka.

Ja asia kuuluu sulle ap miten? Menee hermo näiden tällaisten aloitusten kanssa. Hanki oma elämä, niin ei tarvitse rutista toisten tekemisistä, varsinkaan kun et yhtään tunne taustoja.

että lapset saavat olla ikäistensä parissa. On itsekästä viedä päivähoitopaikka joltain sitä tarvitsevalta, jos kerran itse on kotona. Mutta eihän noin voi minä-vaurioinen ihminen ajatella, vaan kaikki etduudet hyödynnetään, kunhan vaan itse helpolla pääsee. Ei siinä lapsen etu oleykkösenä, vaan oma mukavuus.

Entäs jos se päiväkerho ei tarjoa lapselle mitään?

Oma lapseni aloitti päiväkodin 2 vuotiaana koska minä menin töihin. Hän oli päiväkodissa 2 vuotta. Kun lapsi oli siis 4 v, meille syntyi toinen lapsi ja tämä 4 v jäi kotiin ajatuksella, että on kerhossa.

Sillä paikkakunnalla ei ollut mitään muuta kuin seurakunnan kerho, eikä minulla mitään sitä vastaan ole, kristitty olen itsekin. Kerho kokoontui 2 x vko:ssa 2 tuntia.

Se oli todellinen taantuma ! lapsi, joka oli osannut itse leikata saksilla jo 2.5 vuotiaana ja oli tottunut päiväkodin menoon, oli yhtäkkiä kerhossa, jossa askarrukset oli tädin valmiiksi piirtämiä ja sitä luokkaa. Toisinaan katsottiin videoita, mikä ohjelma lie, lapsi kertoi pelänneensä ja katsoneensa sohvan takaa. No, ryhmä on pieni, miksi täti ei huomaa, että yksi pelkää ja on sohvan takana? Pitkän linjan kerhotyöskentelyssä tehnyt nainen, äiti, isoäiti.

Lapsi ei saanut yhtäkään kaveria, hän oli aivan yksin. Se oli kamala syksy 4 vuotiaalle. Vaihdoin hänen toiseen ryhmään ihan tuon yksinäisyyden takia, mutta joutui liian isojen ryhmään ja oli yksin sielläkin. Oman ikäisten toisessa ryhmässä ei ollut tilaa.

Pyynnöistä ja yrityksistä huolimatta lapsi ei saanut kavereita. Hän oli aiva valtavan yksinäinen ja se purkautui jatkuvana kiukutteluna, pahantuulisuutena, tyytymättömyytenä.

Vauvalla oli vauvan rytmi ja vauvan tarpeet. 4 vuotiaalla oman ikäisensä tarpeet. Yksi niistä - kaverit.

Sain lapsen päiväkotiin 5 vuotiaana. Tiedän, että minua pidettiin kyvyttömänä hoitamaan lastani, kun itse olin kotona. Lapsen olotila kuitenkin muuttui, kun hän sai kavereita. Päiväkodissa oli osa-aikaisena.

Mutta vuosi kerhossa yksinäisenä oli jättänyt jälkensä ja itsetunto oli heikolla. Ajattelu meni aivan varmasti: Joku vika on minussa oltava, kun en saa kavereita, kun kukaan ei halua leikkiä kanssani.

Siinä on äidin sylittelyt ja halittelut aivan yhtä tyhjän kanssa.

5 v päiväkoti ja etenkin eskari (jossa olisi halunnut olla kokopäiväisesti, oli katellinen niille lapsille jotka olivat kokopäivähoidossa, meillä kotona pienemmän sisaruksen kanssa oli aika tylsää kun heti eskarin jälkeen oli pikkuisen päiväunet - nukkui sisällä, oli jo 2 v, ei sopinut rattaisiin pitkä lapsi - ja me sitten kökötimme kahdelleen sisällä.. tylsää - mutta nuo kaksi vuotta saivat lapsen itsetuntoa paranneltua hieman.

Pärjää nyt koululaisena kohtuullisesti ryhmässä, sosiaalisissa taidoissa on edelleen opettelemista. Siksikin olisi se päiväkoti ollut hyvä jo 4 vuotiaana, vuoden tauko oli taantuma, jonka kurominen kiinni kahdessa vuodessa ennen koulun alkua oli aikamoinen tekeminen.

Asiat eivät aina ole noin musta-valkoisia ja minusta on järkyttävää miten täällä syyllistetään ja parjataan äitjeä, jotka vie isommat hoitoon tai lapset hoitoon ylipäätään. olkoot kotona minkä syyn takia tahansa, aina se syy ei todellakaan ole se, että kodissa on ns. vikaa.