Törkeimmät kokemukset työhaastatteluista pinoon, kiitos

Kävin tällä viikolla työhaastattelussa, joka jossain määrin oli mielestäni hieman outo...

Ihan ensimmäiseski minulta kysyttiin horoskooppimerkkiä. Kyseessä on toimistosihteerin tehtävä, joten en näe näiden asioiden yhteyttä. Haastattelija mainitsi joka välissä, miten työ on vaativaa ja haastavaa, joka nyt ei sinänsä ole mikään ihme.



Lisäksi haastattelijan luona kävi haastattelumme aikana yrityksen muita työntekijöitä hoitamassa työasioita, hän vastaili puhelimeen ja luki sähköpostiaan :( Työtodistuksia ei katsottu ja muutenkin tuli ihan sellainen olo, että ei kiinnostanut.



No eipä sillä, jäi itsellekin kyllä niin negatiivinen kuva ko. yrityksestä ja sen työilmapiiristä, että jos tulisin valituksi (mitä tuskin tapahtuu), niin pitää varnaan vielä miettiä haluanko tuonne oikeasti töihin.

selvästi, että mulla on koulu kesken. Olen siis opiskellut työn lomassa. Kuitenkin mut pyydettiin haastatteluun ja sitten jankattiin tätä, että koulu on kesken ja miten meinaan työn ohella sitä suorittaa ja aina kun vastasin, niin haastattelija pudisteli itsekeen päätään. Jos tuo on ongelma, niin miksi pyytää edes haastatteluun?

Yksi olis sellainen, että hiukan syrjäisessä paikkassa sijaitsevaan työpaikkaan menin haastatteluun sovittuna aikana. Odottelin huoneen ulkopuolella aikani, kun oven vieressä paloi varattu valo. Lopulta painoin kuitenkin nappia ja ovi avattiin hämmästyneenä tyyliin: Kukas sinä olet? Haastatteluun olen tulossa... Hiukan selvästi kävi ilmi, että joku oli jo selvästi valittu ja minun aikani unohdettu perua. Nolointa oli, että eräs haastattelija halusi tarjota minulle kahvit kahviossa. Tuntui hyvittelyltä.



Toisessa haastattelussa haastattelija tokaisee, että "Onpas sinulle erinomaiset paperit". Hiukan hämmästyneenä totean, että onhan ne hyvät muttei kai erinomaiset. Hetken siinä väitellään, sanotaan minulle, ettei pidä olla vaatimaton. Kunnes haastattelija huomaa lukeneensa väärän henkilön papereita! Juu, en tullut valituksi silläkään kertaa.

2v töissä "sairasloman sijaisena" ja paikka tuli uudelleen hakuun ja totta kait hain sitä. No minua ei valittu. vaan valittiin poliittiselta taustaltaan sopiva (osakeyhtiöllä poliittisin perustein nimetty hallitus), jolla oli 1,5v työkokemus tehtävästä (ei tosin päällikkötason, mikä tuo paikka oli) ja oli 10v nuorempi kuin minä ja palaamassa työelämään äitisloman jälkeen.



Eipä tuo vielä mitään, mutta se tapa jolla toimitusjohtaja ilmoitti asian. Onpa sulla kaunis kaulakoru! Tässä nyt kävi niin, että sinua ei valittu, vaan valittiin N.N. hänellä on koemusta alalta, hänen miehensä on lentäjä!



Teki mieleni sano, että WAU, sehän tekee hänestä varmaan etevän NNpäällikön! Tyydyin toteamaan, että näin vähän arvelinkin ja poistuin paikalta. Mutta nyt olen iki onnellinen, sillä teen unelmieni työtä :)

sekoittaa hakijan paperit. Et sitten olltukaan syyttä "vaatimaton" ;)

Eräs firma haki rekryfirman kautta työntekjiää. Kävin rekryn haastattelussa, joka oli erittäin tympeän ja kiireisen oloinen nainen. Hän vaan kyseli asioita asioiden perään. Ei hymyillyt, ei antanut mahdollisuutta kysyä mitään. Haastattelun päätyttyä pyysi minua koko päivän kestävään palikkatestiin parin sadan kilometrin päähän.



En lähtenyt, sillä en saanut ITSE haastattelusta mitään irti. En saanut selvennystä työnkuvaan, en saanut mitään tietoa palkkaukasesta. Ilmoitin, että kiitos, mutta ei kiitos.



Eräässä toisessa haastattelussa minua haastatteli 2 miestä. Toinen röhnötti tuolilla ja näytti lopen kyllästyneeltä. Toinen kysely jotain ihan peruskysymyksiä. Olisin halunnut työn, mutta tiesin jo tuolloin, että en tule sitä saamaan, sillä vastaanotto oli vähintäänkin nuiva.



Haastatteluissa on hurjasti eroja. Toiset kysyy todella tarkkaan kaiken mahdollisen ja olen parhaimmillaan istunut haastateltavana 1,5 - 2 tuntia. Toiset taas ei kysele mitään ja ovat suunnilleen pyytäneet saman tien töihin. Nämä ovat ollet huonopimpia työpaikkojani ikinä. Minusta on siis tullut hyvin kriittinen työnhakija vuosien mittaan;)

Itselläni pahin haastattelukokemus on vain muutaman viikon takaa. Kyseessä oli sosiaalitoimiston kesän sijaisuuksia koskeva haastattelu. Olin lähettänyt kyseiseen paikkaan avoimen hakemuksen sosiaalityön opiskelijana. Haastattelija oli suht. mukavan oloinen alussa ja rupatteli asiakkaista, millaisia ovat jne. (vaikka siinä kohtaa mietin, oliko ollenkaan olennaista)



Jossain vaiheessa haastattelija tokaisi "mä nyt tässä mietin, että pärjäätköhän sinä Maija (nimi muutettu) täällä asiakkaiden kanssa". Vähän hölmistyneenä vastasin, että eihän tuota asiakaskokemusta niin paljon vielä ole, mutta opin koko ajan ja kokemusta karttuu kun töitä tekee. Haastattelija puhui hetken jostain muusta ja korosti uudestaan tuota, että pärjäänköhän minä. Sanoi sitten myös yhtäkkiä "katos kun jotkut työt ei sovi kaikille ihmisille. Sitten pitää etsiä jotain, jota voi ja osaa tehdä". Olin ihan pöyristynyt, mutta vastailin nyt silti kysymyksiin. Haastattelija lupasi olla seuraavalla viikolla yhteydessä sijaisuuksien suhteen, mutta ei ole mitään kuulunut. Enkä tuonne menisi ikimaailmassa!!!



Ja tosiaan haastattelun alussa haastattelija sanoi, että on todella hienoa kun opiskelijat käyvät heillä tekemässä sijaisuuksia...

Kyseltiin aikooko hankkia lapsia (laitonta) ja muutakin epäoleellista, kuten asumismuotoa.

Jossain vaiheessa haastattelija tokaisi "mä nyt tässä mietin, että pärjäätköhän sinä Maija (nimi muutettu) täällä asiakkaiden kanssa".

että heillä on todella kamalat asiakkaat ja työntekijät on olleet tiukilla heidän kanssaan (tyyliin jääneet lomalle työväsymyksen takia). Eli voi olla onnenpotku sinulle, jos tilanne päättyi noin.

"Oletko raskaana?"

"Aiotko hankkia lapsia?"

"Mites kun sinulla tuota ylipainoa on, jaksatko tehdä töitä?"

Mun mielestä toi sosiaaliviraston kysymys on ihan aiheellinen. Mä olen ihan eri alalta, mutta mä kysyn aina haastattelussa kuinka hakija toimii hankalassa asiakastiösnteessa ja pyydän vielä kertomaan kokemuksia. Nehän voi olla ihan arkimaailmasta.



Tää on usein tosi ratkaiseva kysymys. Neuvokas pärjää työssä, jos on lisäksi oppimiskykyinen, vaikka kokemusta olisi niukasti.

"Mikä muuten sun horoskooppimerkki on?".

Hävettää meidän haastettelijoiden puolesta... Ajattele asiaa positiivisesti. Olet nähnyt elävän dinosauruksen. Niitä harva näkee.

"Oletko raskaana?" "Aiotko hankkia lapsia?" "Mites kun sinulla tuota ylipainoa on, jaksatko tehdä töitä?"

kysyttiin kuppikokoa.

tiedustellakseni hotellivirkailijan kesätyötä. Ensimmäinen kysymys oli "oletko tumma vai vaalea?". Siihen loppui se puhelu.

"Mikä muuten sun horoskooppimerkki on?".

jos vastaus siihen vaikuttaa mahdollisuuksiin saada paikka!

tiedustellakseni hotellivirkailijan kesätyötä. Ensimmäinen kysymys oli "oletko tumma vai vaalea?". Siihen loppui se puhelu.

No hyvä, että ihmiset osaavat nykyään myös kieltäytyä työstä, jos meininki on tuota luokkaa (viitaten myös muutamaan aiempaan tekstiin).

Törkeimmäksi rankkaan edelleen sen erään it-firman haastattelun, johon vielä opiskelijana ollessani sain kutsun. Haastattelija ehdotti, että näkisimme hienommanpuoleisessa ravintolassa firman sijaintipaikkakunnalla lounaan merkeissä. Opiskelijan korvaan kuulosti lupaavan fiiniltä, joten suostuin tietenkin riemumielin! Minulle se tarkoitti kolmen sadan kilometrin bussimatkaa haastatteluun.



No, sitten koitti haastattelupäivä. Olin tietenkin jännittyneenä paikalla jo hyvissä ajoin. Valitettavasti samaa ei voinut sanoa haastattelijasta. Tyyppi pölähti paikalle reilun puoli tuntia myöhässä ja ilmoitti, että aikataulu on kussut, eikä lounasta ehdittäisikään nauttia, mutta hän tarjoaa kuitenkin kahvit. Ajattelin, että ok, eihän sille mitään voi. Sitten itse asiaan. Kaveri paasasi sen jäljellä olleen puoli tuntia ja ylisti firmaansa maasta taivaaseen. Lopuksi hän kysyi minulta, että mitäs olen mieltä, kiinnostaako? Tietenkin! Vaikka ihmettelinkin, että eikö hänellä ole minulta mitään kysyttävää... Sitten tyyppi vilkaisi kelloaan ja totesi, että nyt on pakko mennä. Saman tien hän oli jo ovesta ulkona. Minä istuin siellä ravintolassa yksin ja totesin, että laskukin jäi minun maksettavakseni. Onneksi ei sentään "tajottu" sitä lounasta!



Sen jälkeen koko firmasta ei kuulunut mitään. Yritin soitella, mutta kukaan ei vastannut. Kun monen viikon jälkeen lopulta sain tuon häiskän kiinni, minulle todettiin puhelimessa nolona, että valitettavasti paikka onkin jo täytetty.



Että sellainen tarina. Monta kertaa olen miettinyt, että mahtoiko tuo "haastattelija" oikeasti olla se, joka antoi ymmärtää olevansa, vai oliko taustalla jotain outoa. Omassa nykyisessäkin työssäni olen sen verran normaaleja rekrytointiprosesseja päässyt seuraamaan, että on vaikea kuvitella ison, kansainvälisen it-yrityksen hoitavan omaa rekrytointiaan tuolla tavalla. Tapauksesta on aikaa kymmenisen vuotta.

eräs firma haki ihan perustyöhön (toimistoon) tekijää konsulttifirman, hyvin tunnetun sellaisen, avulla. Minut valittiin niiden joukkoon jotka tekivät n. 4 tunnin testin jossa mm. jatkettiin lauseuta, numerosarjoja, kuvia jne. sekä kerrottiin mitä omasta mielestä missäkin musteläiskässä näkyy.



Ilmeisesti näin musteläiskissä firmaa kiinnostavia asioita sillä pääsin tälläisen hieman alle kolmekymppisen rehvakkaan pukupellen eli konsultin haastatteluun. Käyttäytymisensä perusteella hän omisti maailman tai ainakin hallinoi sitä ;-)



Hän kyseli kaikenlaista, osin henkilökohtaisiakin joihin ympäripyörästi vastailin. Sitten hän kysyi onko minulla mielestäni hyvä itsetunto. Kerroin, että mielestäni minulla on kohtalaisen hyvä itsetunto jolloin tämä konsultti käytti suunnattomasti aikaa vakuutteluun, että saisi kyllä minut itkemään mikäli vaan haluaisi. Ja hänestä se olisi helppoa... Aha? Vai niin, no saavutus kai sekin olisi ollut? Mitkähän arvot tällä yrityksellä olisi ollut?

Olin palannut töihin ja olin osottaisella hoitovapaalla. Tein töitä 6h/pv.



Hain uutta työpaikkaa rahoitusalalta. Laitoin jo hakemukseen selkeästi, että olen nyt osittaisella hoitovapaalla ja toivon että voin jatkaa näin uudessakin työpaikassa.



Pääsin haastatteluun ja kutakuinkin ensimmäinen kysymys oli että "Kuinka hyvin ja usein voit tehdä ylitöitä?" Mitäpä siihen voisi sanoa? En ottanut paikkaa vastaan, sillä haastattelun aikana tätä kysyttiin vielä uudestaan :/