Pikkujuttuja, jotka hankaloittavat arkea ja tulivat yllätyksenä...

Mä en ole ilmeisesti kasvattajana kaksinen, kun hermostun siihen että asioita pitää selittää sata ja tuhat kertaa saman päivän aikana; kengät eteiseen, pese kädet kun käyt potalla, syö pöydän ääressä jne.



Eniten ärsyttää tuo jatkuva ajatusten katkeaminen, mitä joku havainnollisti hyvin sukkaesimerkillään. :) Koko päivän sitä puuhaa jotakin, ja silti saa vielä jatkaa pitkään lasten jo mentyä nukkumaan, että saa tehtyä kerran aloitetut työt loppuun. Esimerkiksi nyt olen käyttänyt jo kaksi päivää siihen että teen lapselle fleecehattua, jonka tekemiseen menee maksimissaan puoli tuntia jos sen saa tehdä rauhassa. Arvioin että lakki on valmis ehkä maanantaina tai myöhemmin tätä menoa...:-/



Toinen mikä harmittaa, on siirtymävaiheisiin liittyvä hässäkkä. Monta monituista kertaa huomaan vasta pihalla, että vauvalta puuttuu tutti tai isommalle lapselle ei ole laitettu aurinkorasvaa, ja takaisin on pakko palata - mikä on iso operaatio kun ei noita voi oikein yksinkään pihalle jättää vaan on roudattava koko kööri takaisin sisälle. Ja tämä siis siitä huolimatta, että minulla on noin kuution verran tavaraa aina matkassa jättimäisessä hoitolaukussa, menin minne vain.



Mut kivaahan tää äitiys on, joskus sitä vaan arvostais jos sais ajatella edes vartin rauhassa ihan omia ajatuksiaan ja olla tehokas ja nopea.

töröttämään, kun itse haluaisit poistua jostain ahtaasta paikasta tai vaikka mennä oviaukosta...

tavallaan mutta niin elävästi tuli mieleen tosta terassille lukitusta äitiparasta.

Esikoinen oli pikkuisen yli vuoden ja istui keittiö syöttötuolissa. Ei siis ollut vielä alkanut punkemaan tuolia nurin tms, mutta elkeitä siihen jo oli näkynyt. Saamattomuuttani en ollut vielä sitonut tuolia pöydänjalkaan kiinni. Kiivennyt ei vielä pois itsekseen.

Nostin ulko-ovesta roskapussia pihalle viedäkseni sen laatikkoon kun lapsi menee vaunuihin päikkäreille. Samalla lapsi napsi jotain omatoimisapuskaa.

Joku lappune lensi ilmavirran mukana ulos ja minä sen perässä rappuset alas ja SLÄM, ovi kiinni. Lukkoon. KAIKKI avaimet sisällä. Mies 200km:n päässä töissä. Pakkasta 25 ja mulla päällä toppi ja pyöräilyshortsit.

Pikkaisen siinä paniikkihiki kihosi otsaan, kun mielessäni näin lapsen siellä tuoli kumossa pää halki ja niskat nurin lattialla.

Kiipesin sukkasillani palotikkaat varmaan ME vauhtia ja parvekkeelta katuharjalla oven lasi sisään. Alakerrassa kaikki ikkunat kolminkertaisia ja ehdin tajuta, että putket jäätyy siinä vedossa hetkessä, vanha talo remontti käynnissä silloin.

Lapsi mussutteli tyytyväisenä eväitään edelleen tuolissaa:) Sitten vaan täkeillä ja vilteillä ovea peittelemään ensi hätään.

Siitä on 14 vuotta aikaa, mutta takuuvarmaa on, että meillä on AINA avaimet jossain jemmapaikassa ulkonakin.

Tuo vie mennessäs-esimerkki oli niin osuva! Ja miten tällaiset hommat aina jääkin naiselle, ei mies niitä huomaa. Ja sitten mies vielä kommentoi, että "mitä sä oot täällä koko päivän laiskotellu kun tääkin homma on vielä kesken"... Nii-iin...



Lähteminen, etenkin nyt kahden lapsen kanssa. Voi huoh! Vaikka kuinka aloittaa ajoissa niin bussiaikatauluja on turha katsoa, onneksi niitä menee puolen tunnin välein. Vähintään on lähtötilanteessa vauvalla löysät vaipassa tms.



Lapsen (2v) liika avuliaisuus. Esim meillä on aina tyhjentämässä tiskikonetta - eikä ymmärrä, ettei esim. osaa kantaa isoa lautaspinoa vaan pino kaatuu, eikä ymmärrä likaisn ja puhtaan eroa, vaikka on kuinka yritetty selittää, eli yrittää tyhjentää likaistakin konetta ja kamala huuto kun ei anneta "auttaa"...

Tosiaan vihaan sitä turvavöiden virittelyä sydämeni pohjasta!!! Ja vasta 1 lapsi. Myös se on tosi miellyttävää, kun tarvii kesken matkan pysähtyä uudestaan laittamaan se, kun se joskus sieltä livahtaa pois muutenkin.



Myös muutenkin auton järjestyksessäpito on täysin toivotonta. Nyt oli sellainen raskausväsymys päällä monta kuukautta, etten jaksanut varmaan 3-4kk siivota autoa kunnolla, niin siinä sitten kannoit joka viikko sinne lisää lisää jotain mitä jo oli ennestäänkin, mutta piti varmuuden vuoksi ottaa. Lopulta, kun siivosin äskettäin (heinäkuussa) löytyi 5463vesipulloa, 2 talvihanskat, vara-shortseja, vaippoja, t-paitoja, huppareita, kirjoja, paperiroskia, kuutio leluja, uimavarusteet, tyhjiä muovikasseja, muovikasseja, joissa vielä ostos sisällä(ei ruokaa), kuitteja,kumppareita, lenkkareita, takkeja...you name it...



Pyykin viikkaus täytyy tehdä 100 kertaa, kun aina kesken soi puhelin tai jotain ja sitten ne on jo uudestaan levinneet.

aiheuttama hankaluuden määrä kylläkin

- esille ei voi jättää mitään "tärkeetä": kukkaroa, puhelinta, avaimia, työkaluja jne. vaan kaikki on laitettava piiloon, ja itekään ei aina muista mihin on mitäkin kätkenyt. Tavaroiden etsimiseen menee puoli päivää, ja sitten ei ole enää aikaa tehdä sitä mitä niillä aikoi.

- "vie mennessäs, tuo tullessas" eli kierre, johon joutuu yrittäessään lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla, ja sitten alkuperäinen homma jää taaskin tekemättä. Esim. huomaan, että sukka on rikki, lähden hakemaan uutta vaatekaapista yläkerrasta, päätän viedä yläkerran veskiin samalla paperia (joka on ollut lopussa yli viikon)- heitän paprut vessaan ja huomaan siellä lattialla likaisia pyyhkeitä, nappaan ne kainaloon ja aion heittää pyykkikoriin, mutta se on täynnä - otan koko korin ja raahaan kodinhoitohuoneeseen ja aion laittaa ne samantien koneeseen pyörimään, vaan kone onkin täynnä märkää pyykkiä, jota alan ripustaa...jne. loputtomiin. Risainen sukka jää ikiajoiksi vaihtamatta.

Seisot hellan edessä, selaat sanomalehteä, hiplaat kankaita jne. Väittäisin, että lähes kaikki lapset tekee noin.

aiheuttama hankaluuden määrä kylläkin - esille ei voi jättää mitään "tärkeetä": kukkaroa, puhelinta, avaimia, työkaluja jne. vaan kaikki on laitettava piiloon, ja itekään ei aina muista mihin on mitäkin kätkenyt. Tavaroiden etsimiseen menee puoli päivää, ja sitten ei ole enää aikaa tehdä sitä mitä niillä aikoi. - "vie mennessäs, tuo tullessas" eli kierre, johon joutuu yrittäessään lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla, ja sitten alkuperäinen homma jää taaskin tekemättä. Esim. huomaan, että sukka on rikki, lähden hakemaan uutta vaatekaapista yläkerrasta, päätän viedä yläkerran veskiin samalla paperia (joka on ollut lopussa yli viikon)- heitän paprut vessaan ja huomaan siellä lattialla likaisia pyyhkeitä, nappaan ne kainaloon ja aion heittää pyykkikoriin, mutta se on täynnä - otan koko korin ja raahaan kodinhoitohuoneeseen ja aion laittaa ne samantien koneeseen pyörimään, vaan kone onkin täynnä märkää pyykkiä, jota alan ripustaa...jne. loputtomiin. Risainen sukka jää ikiajoiksi vaihtamatta.

Hyvin kuluu kaikki illat kotona tuolla tavalla toimien, mutta se alkuperäinen homma jää tosiaan melkein aina tekemättä!

ei pysyneet asia päässä, oli vaan se koti ja lapsi ja ruonlaittoa ai niin ja ulkonakin pitäisi käydä.. ei vitsi en eilen muistanut ottaa pyykkejä koneesta..



muutenkin kotoa lähteminen vaikka kauppaan on jo oma haaste.. en mene autoon, en laita housuja, en laita kenkiä!!! hirveä itkupotku raivari ja hetken pääsät kun äidillä on jo harmaat hiukset ja verisuoni pullottaa, sieltä tulee "äiti, kengät jalkaan nyt!!!" :DDD





Olen tietenkin jo oppinut, että en ota enää stressiä ja varaan sitä aikaa runsaasti ennen kun lähdetään kotoa, mutta alkuun oli aika rasittavaa, ei se yllätyksenä tullut, mutta en tajunnut, että oikeasti on hankalaa :)



2 v poitsu minulla

voisi olla minun kirjoittamani, paitsi korvaisin sanan lapsi sanalla kissa.:D Vaikka on mulla lapsikin joka on vielä taapero, mutta silti kissat on enemmän hääräämässä ja härdellöimässä kun yritän jotain tehdä.

voisi olla minun kirjoittamani, paitsi korvaisin sanan lapsi sanalla kissa.:D Vaikka on mulla lapsikin joka on vielä taapero, mutta silti kissat on enemmän hääräämässä ja härdellöimässä kun yritän jotain tehdä.

Eli meidän kissat tekee samaa ;D

Tämä ketju antaa kyllä varmistusta aika tehokkaasti. Noinhan mun päivät menee muutenkin! :D



t. Ison koiralauman emäntä

Joka on 1v 7kk :)

oli kiva lukea muiden kommentteja. Ja myös tuo uloslähtö ja vie mennessäs-tuo tullessas kuulostivat tutuille, samoin se, ettei koskaan voi jättää mitään mihinkään miettimättä ensin...



Hyvin harvoin mulla meinaa hermo mennä tähän hommaan mutta aina välillä tulen ajatelleeksi että miten HELPPOA monet asiat olivatkaan ennen lasta. Mutta pois en antaisi!!!!!!!!!!



Muutama muu juttu tuli vielä mieleen tältä päivältä:



- pyöräilemään ei voi lähteä, elleivät KAIKKI tavarat ole käden ulottuvilla. Kypärää kun ei voi lähteä hakemaan kahden metrin päästä, jos lapsi jo istuu istuimessa. tai täytyy ottaa lapsi pois ja hakea sitten..



- jääkaapin alaovea ei voi avata kuin salamannopeasti ja kestää sitten pettymyshuudon, jos pieni ei ehdi apajille. Toinen vaihtoehto on pitää sitä ovea auki minuuttikaupalla. Sama juttu tiskikoneen kanssa.



- mitään tavaraa ei voi olla missään kädenulottuvilla vessassa (esim. tasoilla tai pesukoneen päällä) tai ipana nappaa sen välittömästi, kun ollaan pylly- tai naamapesulla. Käsiä on vaikea pestä, kun ne tunkevat suuhun esim. vaippaa, housuja tai kirjaa...



- aina ennen mankan/ tietokoneen käynnistämistä on tarkistettava, onko ääninappula taas täysillä.



- terassin ovea ei voi jättää auki, sillä se on kutsuhuuto



-lisää luvassa..

Pienten lasten kanssa saa miettiä tarkkaan millaisen koltun laittaa juhliin. Jos erehtyy laittamaan vähänkään avokaulaisemman mekon, niin lapsi varmasti repii kaula-aukkoa alas niin että rinnat näkyvät mahdollisimman huonolla hetkellä. Muutenkin pitää varautua siihen että voi koko ajan kyykkiä ja kantaa lasta.



Kampaus muuttuu hetkessä kun lapsi pöyhii sitä liimanäpeillään.

ei kannata jättää mihinkään näkyvälle.

Ja ainakaan niitä ei voi napostella milloin vain...

Ettei lapsi juurikaan eroa kotieläimestä.

jos pitää ajaa lyhyitä matkoja paikasta toiseen. Laita lapsi istuimeen, kiinnitä turvavyöt ja kiristä. Perille tullessa taas löysää vyöt, avaa ja ota lapsi pois.



Ei kuulosta paljolta, mutta kun sen tekee kolmesta viiteen kertaa yhden reisuun aikana, niin tulee mieleen miksi sitä mielummin hoitaa asiat ilman lasta.



Tuo ap:n kommentti pyörällä lähemisestä on myös NIIIIIN totta.

jos pitää ajaa lyhyitä matkoja paikasta toiseen. Laita lapsi istuimeen, kiinnitä turvavyöt ja kiristä. Perille tullessa taas löysää vyöt, avaa ja ota lapsi pois. Ei kuulosta paljolta, mutta kun sen tekee kolmesta viiteen kertaa yhden reisuun aikana, niin tulee mieleen miksi sitä mielummin hoitaa asiat ilman lasta. Tuo ap:n kommentti pyörällä lähemisestä on myös NIIIIIN totta.

Siirryin hoitamaan asiat rattailla ja bussilla kunnes osasivat istua turvavyöistuimessa ja laitttaa itse turvavyön :)

Meillä 3-vuotias, mutta edelleen sanomalehden levittäminen lattialle on kuin kutsuhuuto: tule istumaan lehteni päälle. Touhutaan paljon yhdessä, mutta lapsi osaa leikkiä yksinkin, kun teen jotain muuta. Mutta yritäpä lukea lehteä...



Toi turvavyöjuttu on niin totta. Meillä on päiväkodin ja lähikaupan välillä just sellanen matka, että ei viitsi jättää autoa päiväkodin pihaankaan, mutta rasittaa rampata lasta istuimeen ja vöitä kiinni ja taas auki.



Tuo 'vie mennessäs, tuo tullessas' -juttu oli hulvaton. Noinhan se aina menee.



Aika perinteinen on kakkahätä kriittisellä hetkellä. Pissalla voi käydä varmuuden vuoksi etukäteen, mutta kakalla ei. Yleensä kakkahätä tulee juuri silloin, kun on odotettua vuoroa jonnekin 15 min ja se meidän vuoro vihdoin tulee. Sanopa 3-vuotiaalle, että pidättele vaan...