Lue keskustelun säännöt.
Valta perheessä on oltava aikuisilla. Tyrannilapset kuriin (niiden lasten takia)!
11.08.2011 |
Lasta on kuunneltava, on osattava joustaa, on otettava lapsi päätöksissä huomioon. Mutta perheessä valtaa käyttää aina aikuiset, ei koskaan lapsi.
Olen huuli pyöreänä seurannut, kuinka monessa perheessä lapset pyörittävät arkea. Aika hirveä vastuu vaikkapa kolmevuotiaalle, kun hänelle on valta annettu, ja hän saa päättää mm. mitä syödään, koska, miten nukutusrutiinit menee, kuka saa kylvettää (jos saa kylvettää) jne. Olenpa törmännyt myös perheeseen, jossa äiti ja isä myöhästelevät töistä, koska lapsi ei tahdo pukea päälle eikä mennä päiväkotiin. Sitten neuvotellaan niin kauan, että myöhästytään töistä.
On luonnollista, että lapsi pyrkii ottamaan valtaa perheessä. Se kuuluu kehitykseen ja itsenästymiseen. Oma tahto on hyvä juttu. Lapsi luulee tahtovansa sen vallan, mutta oikeasti hän tarvitsee vain sen kokemuksen siitä, että on joku isompi ja viisaampi, joka pystyy pysymään vahvana ja luotettavana siitä kiukusta ja vallantavoittelusta huolimatta, joka ei horju pikkulapsen kärttykohtauksen edessä, jolla on vastaukset ja päätösvalta. Lapsi jolla on valta perheessä näyttää lujatahtoiselta mutta on oikeasti henkisesti heitteillä, vailla turvaa ja rajoja kokiessaan, että "vaikka olen näin pieni, olen silti vahvempi kuin vanhempani. Kuka meitä suojelee?"
Kommentit (22)
Missä myydän lippuja ihanne maailmaan, jossa olisi näitä täydellisiä kasvattajia ja kasvottomia lapsia.
Totta on, että lapsilla on liikaa valtaa ja esiintyy tätä superdemokratiaan, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö pikemminkin kyse ole siitä, että se vanhempi ei ole kasvanut aikuiseksi. Valtaa ei ole kenelläkään, on vain 3 lapsen perhe, jossa 2 on isompai kuin se yksi.
Kun lapsi on kokenut päiväkotirumban, ei hänen ole helppoa itse ryhtyä aikuiseksi, koska päiväkodissa lasta ei kuuntele kukaan. Sellaisista lapsista tulee vanhempia, joilla ei ole kokemusta vastuusta.
hän pystyy halutessaan myöhästyttämään päiväkotiin lähtemistä.
Päiväkoti vs. kotihoitokeskustelu ei kuulu tähän. Kumpikin on toimiessaan hyvä asia... ja huonosti toteutettuna paha.
ap
tunnen erään äidin, joka väittää talousahdinkonsa ja velkakierteensä johtuvan siitä kun 3-vuotiaalle tyttärelle täytyy joka kauppareissulla ostaa uudet kengät. Kun lapsi tahtoo aina uudet kengät semmoiset nähdessään ö.Ö
Kyseinen lapsi on perheen iltatähti. Muut lapset ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan.
Missä myydän lippuja ihanne maailmaan, jossa olisi näitä täydellisiä kasvattajia ja kasvottomia lapsia.
Totta on, että lapsilla on liikaa valtaa ja esiintyy tätä superdemokratiaan, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia, ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää.
tuo, että perheessä valtaa käyttää aikuinen on perustavaa laatua oleva kivijalka, jota ilman homma hajoaa käsiin. Aikuiset ovat erilaisia , lapset ovat erilaisia, perheiden elämät ovat erilaisia, rytmit ja tavat ovat erilaisia... mutta aina on totta se, että kerjätään ongelmia, jos valtaa perheessä annetaan leikki-ikäisen harteille. Mitä kovempitahtoinen lapsi kyseessä, sitä enemmän totta. Mitä enemmän sitä valtaa ja rajattomuutta antaa kovatahtoiselle lapselle, sitä enemmän lapsi tappelee löytääkseen edes jonkin pysyvän rakenteen, edes jonkin turvan.
En puhu tässä nyt mistään autoritaarisesta kasvatuksesta ja natsikurista. Vaan yksinketaisesti siitä, että aikuiset päättävät suuret linjat, päivän kulun jne. Ja että joku uloslähtö, päälle pukeminen jne. eivät ole mitään neuvoteltavia asioita.
ap
meillä on kiukuteltu aamulla eikä ole suostuttu pukemaan vaatteita päälle niin sitten ollaan menty ilman päällysvaatteita huutavana sinne päiväkotiin mutta ajoissa ollaan menty.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Ja sitten matkalla on tietenkin paleltu mutta seuraavana aamuna onkin ollut jo helpompaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kiukuteltu aamulla eikä ole suostuttu pukemaan vaatteita päälle niin sitten ollaan menty ilman päällysvaatteita huutavana sinne päiväkotiin mutta ajoissa ollaan menty.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
Ja sitten matkalla on tietenkin paleltu mutta seuraavana aamuna onkin ollut jo helpompaa...
on heti siinä vaiheessa tahtonut jo vaatteet päälleen. =)
kaverini pelkää lapsensa huutamista niin paljon, että vie leikkipuistoon vain sen ollessa tyhjänä, ettei "lapselle tule paha mieli, kun toisella on hienompi ämpäri" tms. Jos niin sattuu, että paikalla on muita, niin lapsi repii toisten käsistä lelut ja koska palauttamisesta tulee paha mieli, niin äiti lähtee ostamaan samanlaista ämpäriä tms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ja kaikissa tuntemissani perheissä valta todellakin on aikuisilla. Luulenpa, että ongelmaa liioitellaan.
Eikö pikemminkin kyse ole siitä, että se vanhempi ei ole kasvanut aikuiseksi. Valtaa ei ole kenelläkään, on vain 3 lapsen perhe, jossa 2 on isompai kuin se yksi. Kun lapsi on kokenut päiväkotirumban, ei hänen ole helppoa itse ryhtyä aikuiseksi, koska päiväkodissa lasta ei kuuntele kukaan. Sellaisista lapsista tulee vanhempia, joilla ei ole kokemusta vastuusta.
hän pystyy halutessaan myöhästyttämään päiväkotiin lähtemistä. Päiväkoti vs. kotihoitokeskustelu ei kuulu tähän. Kumpikin on toimiessaan hyvä asia... ja huonosti toteutettuna paha. ap
Lasta on helppo syyttää, mutta onko se ongelma sittenkin niisä isommissa, joilla ei ole annettu mahdollisuutta valita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ja kaikissa tuntemissani perheissä valta todellakin on aikuisilla. Luulenpa, että ongelmaa liioitellaan.
Koulumaailmaa seuranneena voin todellakin sanoa, että on olemassa iso joukko perheitä, joissa kotona aikuiset menevät vaikka mille mutkille lapsen tahdon mukaan, ja kun sama ei koulussa toimikaan, niin ollaan isosti törmäyskurssilla. Joidenkin vanhempien on täysin mahdoton tajuta, miksi vaikkapa lukujärjestystä ei voida rukata oman lapsen mukaan.
Eikö pikemminkin kyse ole siitä, että se vanhempi ei ole kasvanut aikuiseksi. Valtaa ei ole kenelläkään, on vain 3 lapsen perhe, jossa 2 on isompai kuin se yksi. Kun lapsi on kokenut päiväkotirumban, ei hänen ole helppoa itse ryhtyä aikuiseksi, koska päiväkodissa lasta ei kuuntele kukaan. Sellaisista lapsista tulee vanhempia, joilla ei ole kokemusta vastuusta.
hän pystyy halutessaan myöhästyttämään päiväkotiin lähtemistä. Päiväkoti vs. kotihoitokeskustelu ei kuulu tähän. Kumpikin on toimiessaan hyvä asia... ja huonosti toteutettuna paha. ap
Lasta on helppo syyttää, mutta onko se ongelma sittenkin niisä isommissa, joilla ei ole annettu mahdollisuutta valita?
Enkä nyt oikein osaa seurata ajatuksenjuoksuasi. Meinaatko, että aikuinen osaisi ja saisi lapsen topakasti puettua ja hoitoon, mutta tahtoo mieluummin kuunnella kiukuttelua ja myöhästyä töistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse inhoan termiä "vanhemmuus hukassa", mutta se kyllä kuvaa tilannetta aika monessa perheessä. Lapsille tehdään mieliksi, koska halutaan välttää konflikteja, ollaan enemmän lapsen palvelijoita ja kavereita kun vanhempia, jotka asettavat rajoja lapselle. Itsekin olen sitä mieltä, että lapsen mielipidettä pitää kuunnella ja joissakin asioissa voidaan tehdä kuten lapsi toivoo, mutta suuret linjat päättää aikuinen. Minusta kuitenkaan joka asiasta ei todellakaan kannata alkaa tapella ihan vaan periaatteen vuoksi. Jos lapsi esim. haluaa, että äiti pesee tänään hampaat ja huomenna isä, ei se meillä ole ongelma. Se pääasia eli hampaiden harjaus tulee tehtyä. Lapsi ei meillä voi päättää sitä pestäänkö hampaat vai ei, mutta sen voi päättää kuka viimeistelyn suorittaa. Lapsi ei myöskään päätä nukkumaanmenoajoista, mutta joskus voidaan hyvästä syystä hieman joustaa tästäkin.
Mutta vasta sitten, kun arki sujuu ja perheen säännöt ja rajat ovat kaikilla tiedossa. Silloinhan se joustaminen tuntuukin ihan juhlalta ja sitten voidaan taas palata arkeen. Mutta ilman niitä perusasioita ollaan jatkuvassa kaaoksessa ja mikään ei toimi.
Ja lapsen pitää saada päättää. Pitäähän sitä harjoitella. Aluksi vaikka voi valita laittaako viileänä päivänä päälleen sinisen vai punaisen pitkähihaisen paidan... ei niin, että lapsi päättää koko vaateasenaalinsa edessä tahtooko ylipäätään pukea vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elänköhän jossakin lintukodossa, kun en vain ole juuri törmännyt tällaisiin vanhempiin ja lapsiin? Ja olen kuitenkin opettaja ja nähnyt paljon erilaisia lapsia. Mutta ehkä täällä maaseudulla meno on toisenlaista kuin esim. pk-seudulla.
Elänköhän jossakin lintukodossa, kun en vain ole juuri törmännyt tällaisiin vanhempiin ja lapsiin? Ja olen kuitenkin opettaja ja nähnyt paljon erilaisia lapsia. Mutta ehkä täällä maaseudulla meno on toisenlaista kuin esim. pk-seudulla.
Vanhemmilla on (ihan kaunis) ajatus siitä, että aikovat kuunnella lasta, olla hänelle hyviä ja osoittaa arvostusta ja akkautta, ottaa hänet alusta asti täysivaltaisena perheenjäsenenä, jonka mielipiteet, ajatukset jne. ovat yhtä tärkeitä kuin muidenkin.
Mutta kun lapsi ei sitten kuitenkaan ole valmis tahtomaan ja ajattelemaan kuten aikuiset, vaan pelaa irationaalisesti ja avaamattomasti tahtopeliään (jolla ei ole mitään tekoa välttämättä sen kanssa mitä tahtoo, tahtoo vain tahtoa) jne. niin ongelma on valmis.
Hyvät ajatukset takana, ihan varmasti. Mutta se perustavaalaatua oleva virheajatus taustalla on se, että lapsi nähdään pikkuaikuisena. Hänen aivonsa ja psyykensä eivät tietenkään ole samanlaiset kuin aikuisen. Joten samaa arvoa lapsen ja aikuisen tahtomisille, teoille jne. ei saa antaa.
Ei kai kukaan oikeasti ajattele, että lapsen sanalla on perheessä enemmän painoarvoa kuin aikuisen.
Olen törmännyt tapauksiin. Puhutaan siitä miten ankaria kasvattajia ollaan jne. Mutta, mutta, mutta...kun touhua katselee niin tilanne onkin aivan toinen.
Tuo ilman vaatteita lähteminen muuten ei toimi kaikille. Sanoisin että toimii hieman helpommille tapauksille. Haastaville lapsille tuo voi olla voitto
Eikö pikemminkin kyse ole siitä, että se vanhempi ei ole kasvanut aikuiseksi. Valtaa ei ole kenelläkään, on vain 3 lapsen perhe, jossa 2 on isompai kuin se yksi.
Kun lapsi on kokenut päiväkotirumban, ei hänen ole helppoa itse ryhtyä aikuiseksi, koska päiväkodissa lasta ei kuuntele kukaan. Sellaisista lapsista tulee vanhempia, joilla ei ole kokemusta vastuusta.