meidän vauva menisi nyt ekaluokalle :(
kyllähän asian kanssa on oppinut elämään mutta nyt tämä viikko on mennyt taas itkeskellessä.
Kommentit (11)
Mummini sanoi joskus, että pahintahan siin älapsen menettämisessä on, kun joka ikävaiheessa tulee menetys uudelleen.
poika olisi meilläkin, noiden tyttöjen seurana
hänelle tuli? Meillä menisi ensi vuonna, jos ei olisi syntynyt liian aikaisin.
Mun esikoispoika olisi nyt 16v eli yläkoulu käyty ja muut koulut esissä...Mitähän hänestä olisi tullut...sitä mietin usein ja mitlä olisi näyttänyt.
mitä järkeä on laskea,milloin kuollut vauva menisi kouluun,milloin kuollut vauva tekisi sitä ja tätä??
mitä järkeä on laskea,milloin kuollut vauva menisi kouluun,milloin kuollut vauva tekisi sitä ja tätä??
Kyllä edesmenneet läheiset ovat niin vahvasti muistoissa mukana, ettei sitä tarvitse erikseen alkaa laskemaan koska menisi kouluun tms.
Minäkin juuri muutama päivä sitten tajusin, että veljenpoikani olisi myös aloittanut koulun tänä syksynä, jollei olisi kuollut syöpään taaperoikäisenä :(
mieti minkä ikäinen olisi. Mulle hän on aina se sama 3-vuotias iloinen kikkarapää, ei kuolleet vanhene. Tuntuis tosi omituiselta ruveta miettiin millon on minkin ikäinen ja mitä tekisi, ajattelen hänet aina juuri sellaisena kun hän oikeasti oli, enkä muuta mielikuvissa muuksi: koska kaipaan ja rakastan häntä juuri sellaisena.
En siis kirjoittanut tuota aiempaa "pipipää"kommenttia, ja mun mielestä on ihan ok miettiä kuolleen lapsensa tulevaisuutta jne. Itse en vaan ihan pysty ymmärtämään miksi joku ei halua ajatella lasta sellaisena kuin se todellisuudessa oli, vaan ajattelee että "nyt olisi 18-vuotias ja lukio lopullaan ja hakisi lääkikseen ja pääsisi heti sisään ja seurustelisi ihanan vaaleatukkaisen Tuuli-nimisen naisen kanssa"
joilla on tarve vittuilla ja haukkua toisia joka ketjuun. Hakeutukaa hoitoon purkamaan ahdistustanne ja vihaanne tuo ei ole normaalia.
tsemppiä menetyksen kokeneille!
T. Huomenna koulutiensä aloittavan tytön äiti
joilla on tarve vittuilla ja haukkua toisia joka ketjuun. Hakeutukaa hoitoon purkamaan ahdistustanne ja vihaanne tuo ei ole normaalia.
tsemppiä menetyksen kokeneille!
Että mikä saa ihmiset niin katkeriksi kuin täällä? Miksi kaiikkien pitäisi surra lapsensa menetystäkin samalla "hyväksytyllä" tavalla? Monen tarve lytätä kaikki aloitukset ei oikeasti ole ihan tervettä enää.
Mä mietin mun enkelityttöä lähes joka päivä edelleen vaikka kuolemasta on yli kolme vuotta. Mä en silti koe soveliaana edes nimettömänä haukkua pipipäiksi niitä jotka eivät tajua lapsensa menettämisestä mitään.
tyttö vai poika? Lämmin halaus täältä...t. ekaluokkalaisen pojan äiti