Kumpia säälit enemmän, päivähoitoon vietyjä

yhtään, meillä ainakin lapset pitkän loman jäljiltä jo ikävöivät kavereita ja kivaa päiväkotia. Lapsetkin tykkäävät sosiaalisista jutuista.



Ja miksi säälisin äitiäkään, jos hän kotona haluaa olla?

Tai lapsia, jos kyse on vauvoista.

Tapauskohtaisesti voin sääliä, jos jollakulla ei ole ollut valinnanvaraa, vaan tuollaisia päätöksiä pitää tehdä vasten tahtoaan ja lapsensa parasta.



Alle vuoden ikäiset lapset eivät minusta kyllä kuulu tarhaan ollenkaan ja sitä vanhemmillekin paras hoitopaikka on koti. Joskus kolmivuotiaana lapsi alkaa vasta selvästi osata vastavuoroista leikkiä.

Kotona vietetty aika lasten ollessa pieniä on monelle äidille elämän parasta aikaa. On tietysti olemassa paljon naisia, joille lapsen saamisen jälkeen on paras hetki se, kun saavat lapsen pois jaloista ja pääsevät takaisin oman itsensä ympärillä pyörivään elämäänsä.



Tottakai lähes jokaiselle on jossain määrin haasteellista keskittyä pienen ihmisen tarpeista huolehtimiseen ja joustaa omistaan, mutta usko tai älä: on todella paljon niitäkin, joille lasten elämän seuraaminen ja heidän hoitamisensa on elämän suurin ihme ja etuoikeus. Lapset kyllä kasvavat pian ja äiti pääsee joka tapauksessa takaisin ansiotyön ihanuuteen ja harrastuksiinsa, mutta kaikki eivät halua sitä kiirehtiä.



Et taida hirveästi osata eläytyä lapsen tai ylipäätään toisen ihmisen kokemuksiin! Kysehän on hyvin suurelta osin myös siitä, että äiti kokee omat akuutit tarpeensa vähemmän tärkeiksi lapsen tarpeiden rinnalla ja joustaa silloin, kun lapsi tarvitsee häntä eniten.

paitsi jos he eivät halua olla kotona. Itse kyllä viihdyin vaihtelevasti mutta pääsääntöisesti viihdyin.



Hiukan säälin omaa lastani, jonka päiväkotiura alkoi juuri. Mutta iloitsen tänään siitä, että huomasin hänen hoitoajakseen jäävän noin 6-6,5 tuntia, kun isä vie aamulla klo 8.15/8.30 ja minä haen noin klo 14.30-15.00. Lisäksi perjantait ovat näin alkuun vapaita (lokakuulle asti).



Lapseni innostus on kovin liikuttavaa, ja harmittaa, kun tiedän, että hän ei vielä tajua, että tätä tämä sitten tulee olemaan PITKÄÄN. Nyt ei malta edes heippa sanoa, kun on niin tohkeissaan kaikesta.

Pienet hoitoon viedyt lapset kyllä helposti säälittää. Itse olen töissä ja kuopus 1v 9kk, mutta mies on hoitovapaalla. En tiedä, miten tulevaisuudessa järjestämme, mutta kyllä tuntuisi pahalta viedä kovin pientä hoitoon.

...ja itseäni ei tulisi mieleenkään sääliä, paitsi nyt kun ihanat kotiäitivuodet(6)lähenee loppuuan.

kerro sinä, ap, miksi pitäisi?

...ja itseäni ei tulisi mieleenkään sääliä, paitsi nyt kun ihanat kotiäitivuodet(6)lähenee loppuuan.

Mutta millä hinnalla..