Hoitaako 17-18 lapsesi itse opistotukiensa hakemisen?

Esikoinen toki jo hakee itse, on jo 23v ja asunut pois kotoa jo 4 vuotta.

haetaanko tukea vanhemman viimeisten 6kk tulojen mukaan vai viimeisen verotuksen mukaan.

mutta ilman muuta tulen tekemään hakemuksen yhdessä lapseni kanssa ensimmäiset pari kertaa.

tätäkin.

Illalla tyttö pakersi hakemuksen ja mä vein tänään Kelaan. Mulla on aikaa, kun olen väliaikaisella eläkkeellä.

Kun eivät sellaista saisi, vaikka eivät asuisi kotona. (Tosin ovat myös asuneet kotona)



Mutta jos hakisivat, niin toki auttaisin lomakkeiden täyttämisessä ensimmäisen kerran. Sitä varten vanhemmat ovat olemassa, myös.

emmekä aio niitä hänelle edes kertoa. Tosin juuri laskin Kelan laskurilla, paljonko opintoraha olisi - 0 euroa :(

Nykynuorille tehdään kaikki valmiiksi, miksei siis tätäkin.

Yhtään sen enempää kuin ennenkään ei tehdä asioita valmiiksi nykynuorille.

Minua vanhemmat auttoivat mm. ensimmäisen opiskelija-asunnon hakemisessa. Ja opintotuen hakemisessa. Ja monissa muissakin asioissa.

Mikseivät olisi auttaneet? Ensimmäinen kerta mitä tahansa on yleensä se hankalin ja silloin on mukava, jos joku kokeneempi auttaa. (Tosin omilla vanhemmillani ei ollut kokemusta opintotuen hausta :), kun heistä kumpikaan ei opiskeluaikoina moista saanut. Siihen aikaan kun vanhempien tulot vaikuttivat vielä aikuistenkin lasten opintotukeen.)

en usko, että sellaista olisikaan.

emmekä aio niitä hänelle edes kertoa. Tosin juuri laskin Kelan laskurilla, paljonko opintoraha olisi - 0 euroa :(

Jos ja kun ylitätte tuon Kelan tulorajan?

t. 7, josta on ihan normaalia ettei hyvätuloisen työssäkävijän lapselle makseta opintotukea

Nykynuorille tehdään kaikki valmiiksi, miksei siis tätäkin.

Yhtään sen enempää kuin ennenkään ei tehdä asioita valmiiksi nykynuorille. Minua vanhemmat auttoivat mm. ensimmäisen opiskelija-asunnon hakemisessa. Ja opintotuen hakemisessa. Ja monissa muissakin asioissa. Mikseivät olisi auttaneet? Ensimmäinen kerta mitä tahansa on yleensä se hankalin ja silloin on mukava, jos joku kokeneempi auttaa. (Tosin omilla vanhemmillani ei ollut kokemusta opintotuen hausta :), kun heistä kumpikaan ei opiskeluaikoina moista saanut. Siihen aikaan kun vanhempien tulot vaikuttivat vielä aikuistenkin lasten opintotukeen.)

kaikille. Kyllä 17v pitää jo vähän kantaa vastuuta tekemisistään ja opetella miten yhteiskunnassa toimitaan. Itse hain aikoinani ihan itse opiskelemaan toiselle puolelle suomea ja hoidin tietysti kaiken itse. Asunnon ja opintotuen ja opintolainan. Itse myös lainani maksoin. Tuollaiset asiat olivat mulle itsestäänselvyys, toisin kuten esim. lukiokavereilleni joille äipät kävi ostamassa kirjatkin. Toki minäkin sain rahan niihin kirjoihin mutta ei niitä sentään äippä käynyt ostamassa.

vaatteet, oppikirjat, siivoamisen, matkakorttien hankkimisen, lääkäriaikojen varaamiset, apteekkireissut, Kela-reissut, toimeentulotuen hakemiset, työpaikkojen haun kesäksi, papereidensa arkistoimisen ym ym ym.



Mutta poika joutuikin itsenäistymään varhain, koska halusi ehdottomasti ns. eliittilukioon kauas kotoa. Hän on tarvinnut paljon apua ja saanut sitä kädestä pitäen esim. enoltaan (juuri virastoasiat) ja muun olen neuvonut puhelimitse.



Paljon osattavaa on, mutta lukion ekan jälkeen kaikki on jo tuttua ja elämä sujuu itsenäisenä.



Aion opettaa saman elämänhallinnan myös nuoremmalle veljelle, vaikka hän aloittakin lukion vuoden kuluttua kotoa käsin.

ehtii myöhemminkin.



Riippuu toki perheestä. Kaikissa perheissä ei vanhemmilla ole riittävästi voimavaroja murrosikäistensä kanssa olemiseen.



Musta 17-vuotiaan "heittäminen" omilleen ei ole ihan täysin tavoiteltavaa. Sen ikäiselle on vielä hyötyä mm. kotona asumisesta ja aikuistumisesta ihan rauhallista tahtia.



Lukiokirjani muuten kyllä ostin itse. Se kun vaatii tasan sen, että kävelee kirjakauppaan ja ostaa kirjan ;-)... Opintotukihakemukseen täytyy täyttää vaikka mitä - kuten joku tuolla sanoi, mm. ne vanhempien tulot, jos on alaikäinen.



Vastuuta voi ottaa tekemisistään, vaikka vanhemmat auttaisivatkin vaikkapa lomakkeiden täytössä. Yhteiskunnassa voi myös toimia keskiluokkaiseen tyyliinkin asumalla kotona parikymppiseksi.



Miten muuten toimit yhteiskunnassa muuten? Ottamalla vastaan tukia, kuten esimerkissäsi ("hoidin kaiken itse, asunnon ja opintotuen ja opintolainan"). Oletko mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa? Kansalaisjärjestöissä? Kunnallispolitiikassa? Tai muuten vaan ruohonjuuritasolla vaikkapa vanhempain yhdistyksessä?



Esikoiseni opiskelee yliopistossa. En auttanut häntä opintotuen hakemisessa, mutta kas hän olikin jo likemmäs parikymppinen lähtiessään opiskelemaan. Meiltä ei muuteta lukioikäisenä kotoa, siihen ei ole mitään syytä.



AP kysyi 17-18 ikäisistä nuorista. Sen ikäisellä on minusta vielä oikeus olla rauhassa vähän aikuista pienempi, ehtii myöhemminkin.

do we sleep while their beds are burning??

Mutta poika joutuikin itsenäistymään varhain, koska halusi ehdottomasti ns. eliittilukioon kauas kotoa. Hän on tarvinnut paljon apua ja saanut sitä kädestä pitäen esim. enoltaan (juuri virastoasiat) ja muun olen neuvonut puhelimitse.

Paljon osattavaa on, mutta lukion ekan jälkeen kaikki on jo tuttua ja elämä sujuu itsenäisenä.

Aion opettaa saman elämänhallinnan myös nuoremmalle veljelle, vaikka hän aloittakin lukion vuoden kuluttua kotoa käsin.

Enkä ikinä päästäisi omia lapsiani samaan :-). Osalle tuo sopi, osa biletti hullun lailla lukion ajan. Siis ne muualta tulleet, omillaan asuvat.

Koska tuon voi ymmärtää vähän väärin. Eli "eliittilukioon" kyllä päästäisin, mutta en sen vuoksi muuttamaan omilleen toiselle paikkakunnalle. Me muut tosiaan asuimme kotona, sitten oli niitä joitakin muualta tulleita, joilla oli aivan järjetöntä biletystä yhdessä vaiheessa elämä. Toki joukkoon mahtui järkeviäkin yksin asujia, mutta nuo bilettäjät ovat jääneet mieleen.



Kotona asuvilla sentään toimi jonkinlainen vanhempien kontrolli.

Se on jotenkin itsestään selvää, että kun kotoa lähtevät, tulevat omillaan toimeen. Kun peruskoulun jälkeen lähtevät amikseen toiselle paikkakunnalle, niin itse tekevät hakemukset ja hoitavat asiansa. Tietenkin neuvoja saavat tarpeen mukaan, mutta ne ei ihan kaikille sen ikäisille kelpaa.

"Ottamalla vastaan tukia, kuten esimerkissäsi ("hoidin kaiken itse, asunnon ja opintotuen ja opintolainan"). Oletko mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa? Kansalaisjärjestöissä? Kunnallispolitiikassa? Tai muuten vaan ruohonjuuritasolla vaikkapa vanhempain yhdistyksessä?"



Tuki on noista vain kaikille kuuluva opintotuki, Laina maksetaan takaisin eikä asunto ollut mikään tukiasunto.



17 vuotiaana en ollut mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa, opiskelijajärjestössä ja liiton opiskelijajäsenenä olin. En myöskään 17 vuotiaana ollut vanhempi, joten en luonnollisestikaan ollut vanhempainyhdistyksessä.



Aivan kuten sanoit, tässä oli kyse 17 vuotiaista, joten miksi sinä vetäisit tähän vanhempainyhdistykset?



Edelleen olen sitä mieltä, että 17v. kykenee opintotukea anomaan.

kiltisti opiskelevia, ihan kaikenlaisia.



Ei tuo lukioon päästäminen todellakaan ollut mikään helppo päätös, sitä tahkottiin koko ysiluokka.



Eikä sama kuvio sopisi pikkuveljelle, ei varmasti. Hän haluaa itsekin opiskella kotoa käsin.



Pelkäsin alkuun ihan kauheasti kaikkia visioita masentumisesta ja uupumisesta alkaen, mutta pojalla on tukiverkkoa lähellä. Siellä on mummolat ja enot, tädit, sedät, tuttavaperheetkin. Vanha kotiseutumme.



Pidän käsiä ristissä kyynärpäitä myöten, että jaksaa tiristää abivuoden kunnialla. Ensimmäisen aineen kirjoittaminen nyt kakkosen keväällä onistui, siitä tuli L.



Voin vain uskoa, toivoa, luottaa. Poika käy kotona 4 kertaa vuodessa ja viettää muuten aikaa mm. mummolassaan pihatöissä.

"Ottamalla vastaan tukia, kuten esimerkissäsi ("hoidin kaiken itse, asunnon ja opintotuen ja opintolainan"). Oletko mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa? Kansalaisjärjestöissä? Kunnallispolitiikassa? Tai muuten vaan ruohonjuuritasolla vaikkapa vanhempain yhdistyksessä?"

Tuki on noista vain kaikille kuuluva opintotuki, Laina maksetaan takaisin eikä asunto ollut mikään tukiasunto.

17 vuotiaana en ollut mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa, opiskelijajärjestössä ja liiton opiskelijajäsenenä olin. En myöskään 17 vuotiaana ollut vanhempi, joten en luonnollisestikaan ollut vanhempainyhdistyksessä.

Aivan kuten sanoit, tässä oli kyse 17 vuotiaista, joten miksi sinä vetäisit tähän vanhempainyhdistykset?

Edelleen olen sitä mieltä, että 17v. kykenee opintotukea anomaan.

Ei kai tuossa ollut kykenemättömyydestä kyse, vaan siitä ettei avusta ole haittaa :). Pienetkin lapset kykenevät vaikka mihin.

Kysyin tuosta osallistuvuudesta siksi, että vedit "yhteiskunnassa toimimisen" ja "hakee opintotukea itse" välillä yhtä kuin merkin. Eli mielestäsi ei opi, kuinka yhteiskunnassa toimitaan, jollei teini-iästä lähtien hae itse tukia :-), noin niin kuin kärjistäen.

Et muuten vastannut kysymykseeni: toimitko mitenkään yhteiskunnassa antajana? Sekin on asia, joka välitetään kotoa. Jotkut opettavat lapsensa saajiksi. Toiset esimerkillään lapsensa myös antamaan yhteiskunnalle. Muutakin kuin pelkät verorahansa.