Mä oon huono ystävä.

Tavallaan en edes ansaitse ystävä-arvonimeä. Pidän yhteyttä masennuksestani riippuen erittäin arvaamattomasti elämäni ihmisiin. Jos jaksan, vastaan viesteihin, tai puheluihin, usein en. Ollessani hyvällä päällä jaksan paneutua ihmisten asioihin ja katson olevani pohjimmiltani empaattinen. Sillä pienellä ansiolla olen saanut muutaman ihmisen vielä sietämään minua kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.