Lue keskustelun säännöt.
Onpa reiluja ystäviä minulla
09.08.2011 |
Olimme tyttöporukalla viime viikonloppuna viettämässä tyttöjen iltaa eräässä yökerhossa. Olin ostanut uuden lyhythihaisen mustan paidan, jonka laitoin ylleni iltaa varten. Vietimme suurimman osan ajasta tanssilattialla ja kuten yleensä, tanssin hyvän biisin mukaan kädet ylhäällä. Ystäväni tanssivat siis kanssani, eikä kukaan meistä ollut hirveässä humalassa. Eipä kukaan heistä viitsinyt mainita missään vaiheessa, kuinka uudesta paidastani oli irronnut nukkaa kainaloihini. Siinä niitä esittelin koko kansalle täysin tietämättömänä.
Onneksi joku tuntematon nais ihminen vetäisi minut syrjään vieden vessaan, jossa hän auttoi puhdistamaan kainaloni.
Asiasta tuohtuneena kysyin ystäviltäni, miksi eivät maininneet tuosta, koska aivan varmasti sen näkivät. eivät olleet kehdanneet, etten suuttuisi. Just. Ja aina olen heille maininnut, jos heillä on salaattia hampaiden välissä tai aluspaita valunut niin alas, että rinnat paistaa kilometrien päähän.
Kommentit (7)
En ymmärrä ystäviäsi. Ovatko oikeasti tosiystäviä? Itse sanon tuntemattomallekkin, koska uskon että jokainen on tyytyväinen kun saa korjattua tuon kaltaiset jutut heti, eikä huomata vasta kotiin päästyään että jotain on pielessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitäpaitsi ei sitä voi tietää, että onko kyseessä kainalokarvoitus vai paidasta irronnutta nukkaa. Olisi noloa nolostuttaa ystävä, joka olisi vaan jättänyt kainalot sheivaamatta. Kai se näytti karvalta, vai miksi hermostuit?
Joka tapauksessa, ota iisisti, eiköhän tuollaiset asiat pitäisi sivuuttaa huumorilla eikä suuttua muille jos paidasta irtoaa nukkaa...nutturaa löysemmälle ap.
Mulla oli joskus semmoinen kaveri, joka suutahteli mistä sattuu. Oikein mitään negatiivista ei uskaltanut sanoa, koska milloinkaan ei tiennyt mistä hän suuttuu seuraavaksi.
ennemminkin miettisin että miksi ystävät pelkää minua ja suuttumistani niin paljon etteivät uskalla sanoa.
miksi ihmeessä olisin loukkaantunut tästä?
Olen tarkka ulkonäöstäni ja tykkään meikata ja pukeutua omalla tavallani. Joskus ystäväni ovat kyselleet, miksi meikkaan tälleen ja pukeudun noin, olen siitä loukkaantunut (ja myös sanonut sen heille), koska itse pidän tyylistäni. He ovat siis lytänneet tyylini täysin, koksa se eroaa meidän tyylistään niin radikaalisti. mutta mielestäni tuollaiset asiat pitää mainita, ennemmin olisin kiitollinen kuin vittuuntunut.
En minä heidän tyyliään arvostele, pukeutuvat ihan kuinka itse tykkäävät. Mutta salaatit hampaiden välissä tuskin tyyliin kuuluu, joten siitä mainitsen, ettei heidän tarvitse jälkeen päin sitä hävetä ja miettiä, miksi kukaan ei maininnut.
Kuullostat muutenkin niin mauttomalta tyypiltä, että ehkä ystäviesi mielestä ne karvat saattoivat kuulua juhlaluukkiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loukkaantuvan melko pienistä asioista, siksi ne eivät varmaan sanoneet. Ja luultavasti olisit loukkaantunut kuitenkin, esim. he olisivat ilmaisseet asian väärällä tavalla tai liian myöhään tai jotain.
ennemminkin miettisin että miksi ystävät pelkää minua ja suuttumistani niin paljon etteivät uskalla sanoa.