Mun piti alkaa auttamaan ylipainoista ystävää treenien ja ruokailun suhteen.
Olen nyt 3 viikkoa kysellyt, että milloin se lähtee mun seuraksi salille, mutta aina on joku muu juttu. Itse on vinkunut koko kesän, että pitäisi lähteä salille ja voisinko jeesata. Plaah
Kommentit (6)
Et kysele.
Alkuun pääseminen jännittää, pelottaa, itkettää, hävettää, mutta sitten on kivaa.
Ja jos häntä hävettää äheltää trimmattujen kroppien keskellä, sano lause. jota hoen itselleni:
On aina mahtavampi näky nähdä lyllerön kävelevän kuntosalille kuin pizzeriaan.
T: 107kg
mun ihana ystävä keksii aina kaikkea muuta, ettei tarvis lähteä liikkumaan. Ja sit kun ei ole tekosyitä, on oikeesti kipeä. Mä asun vielä eri paikkakunnalla ja kun mennään jollain lomalla viikoksi sukuloimaan samaan kaupunkiin, raahaan treenikamat mukaan, mutta koskaan ei olla salille tai lenkille päästy.
Heillä on ongelma, jota ei voi maalliikko auttaa.
Jos keksii verukkeita, niin sitten vaaan ilmoitat tyynesti, että jos on muuttanut mielensä ja viihtyykin kropassaan, niin et sitten enää kysele mukaan.
Mun kaveri raahasi mut jumppaan. Ja sitten iskikin jumppakärpänen ja sitten mietittiin mun syömisiä. Ja nyt takana 2 vuottaa jumppaa ja vähempi herkullista ruokailua (berliininmunkit, pizzat, sokeridonitsit, suklaa, jäätelö yms määrät pieniksi) 2 krt/vk ja 15 kg tippunut PYSYVÄSTI.
Ei näytä kaveriasikaan kilonsa stressaavan, joten älä nyt sinä ainakaan enempää stressaa.
Onpahan sulle ainakin selvinnyt mistä ylipaino on kertynyt. Osaat sitten kertoa, jos ystävää joskus alkaa oikeesti kiinnostamaan.
Mutta mä luulen, että kun sen ekan kerran saat hänet mukaan, niin tulee jatkossakin, jos vaan saatte tehtyä jonkun sopivan ohjelman.
Mä olisin ikionnellinen, jos joku haluais mua pökkiä eteenpäin ja tsempata..