Mitä mieltä siskoni käytöksestä?
Olimme sopineet että menemme yhdessä rantaan kävelemään + syömään ja sovimme että tapaamme klo 12.00 päivällä. En mennyt sitten jumppaan johon siihen aikaan yleensä menen. No sitten alkoi satamaan ja sovimme että odottellaan että sade lakkaa. Sitten sovimme että menemmekin autoajelulle (minä annan bensarahat) ja sitten aikaa kului, ja soitin kun ei alkanu nokka näkymään, niin hän kertoi että oli alkanut siivoamaan ja tulee kun on saanut imuroitua. No klo oli jo 17.00 ja soitin taas ja hän kertoi että ei jaksa lähteä enää kun kellokin on niin paljon. :(( Mies sanoi jo aamulla että turhaan odottelet siskoasi, ei se koskaan pidä sanaansa.
Sitten ärsyttää kun toinen siskoni sitten paapoo tätä toista siskoa, sanoo että pitää ymmärtää eikä tuomita kun siskolla on niin rankkaa, työuupumus ja masennusta. Että hänen kanssaan ei pidä mennä sopimaan mitään.
No nyt sen siis tiedän, mutta miksi hän ei voinut sanoa heti että en jaksa lähteä?
Kommentit (9)
että olisi jaksanut lähteä silloin kahdentoista aikaan mutta ei enää viideltä. Meillä mies on ihan samanlainen, väsähtää päivän mittaan. Hölmöintä siskoltasi silti oli ruveta siivoamaan siinä välissä, vaikka tuossa nyt tuli niin monta suunitelman vaihtoa matkalla että ehkä häneltäkin loppui jo usko koko tapaamiseen.
että kyllä hän nyt tulee.
En painostanut häntä tulemaan, vaan hän itse oli alussa innostunut asiasta.
ap
ettei hän oikeasti sitä halunnut edes.. mutta miksi ei sanonut sitä.
ap
ikävä kyllä, näin asiat usein menevät masennuksesta kärsivän ihmisen kanssa. Siskosi varmasti halusi lähteä, siitä tuskin on kyse. Yritä ymmärtää ja anna aikaa. Toinen siskosi on aivan oikeassa.
Nim. kokemusta on
Eli kun sovitte jotain, pidätte sovitusta kiinni, ette peru sateen tms. vuoksi vaan sinä ilmestyt oven taakse ja raahaat mukaan. Se on siis ainoa keino.
Mulla oli vuosia sitten masentunut ystävä, ja vaikka hän tosi innokkaasti halusi aina tavata ja sopi asioista siis viikkoja etukäteen, oli se aina ihmeellistä säätämistä. Aika muuttui ja paikka muuttui ja aina sai odottaa sitä vääntöä.
Mulla oli keskivaikea masennus + pari muuta oiretta, mutta IKINÄ en tehnyt ohareita kenellekkään. IMO masennus-diagnoosilla saa liian helposti kuitattua huonot tavat. Jos ei halua / pysty lähteä niin pitää sanoa ettei nyt pääse ja vaikka keksiä joku valkoinen valhe jos ei halua noa että on masennus.
ja minusta tuntuu etteivät he ole välttämättä toisilleen hyvää seuraa. Aina kun he tapaavat niin alkoholia kuluu ja lapset jää hoitamatta.
ap
Mulla oli keskivaikea masennus + pari muuta oiretta, mutta IKINÄ en tehnyt ohareita kenellekkään. IMO masennus-diagnoosilla saa liian helposti kuitattua huonot tavat. Jos ei halua / pysty lähteä niin pitää sanoa ettei nyt pääse ja vaikka keksiä joku valkoinen valhe jos ei halua noa että on masennus.
Tämä muuten taitaa olla jonkinlainen tabu. Siis kun vertaistuki on nykyisellään masennuksen hoidossa muotia. Niissä kuntien rahoittamissa askartelukeskuksissa sitten jaetaan kokemuksia siitä miltä lääkäriltä kannattaa mitäkin lääkettä vaatia ja valitetaan Kelasta ja siitä kun ei jaksa viedä roskapussia ulos.
Mutta hyshys, eihän näin saa sanoa, voi vaikka alkaa omatunto jollain "masentuneella" kolkuttamaan.