Lue keskustelun säännöt.
Anoppi toi lapset kotiin ja kertoi taas kerran, että kuinka
08.08.2011 |
hän lasten riitelyn tullen "ei huutanut yhtään, vaan otti tosi rauhallisesti tilanteen haltuun ja oli tiukkana." Eli on kuullut kuinka minä kototan ääntäni jos muksut meinaa riehua ja on ottanut elämäntehtäväkseen joa kerta muistuttaa, kuinka hän ei huuda lapsille, vaan "on tiukkana."
Joo, tiedän että huutaminen tai äänen korottaminen ei ole fiksua, silti tulee joskus väsyneenä korotettua ääntä, jotta saa muksut ruotuun.
*huokaus*
Kommentit (27)
On epänormaalia ja haitallista padota ihan kamalasti tuntemuksia sisäänsä. Kyllä voi huutaa joskus, jos hermo menee. Sitäkin voi tietty tehdä monella intensiteetillä... Mutta siis jos tästä täytyy vielä huonoa omatuntoa kantaa, niin voi hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemmeko kenties hävinneet jotakin sellaista, jonka aikaisemmat sukupolvet osasivat meitä paremmin? Näyttää siltä, että äitiyden ihanuus ja onnellisuus perheestä ja lapsista, on vaihtunnut huoltamiseen uupumuksen rajoilla.
Ei itsetarkoitus ole luokata teitä, vaan ihan vaan kertoa, että kaikki on mennyt anoppilassa hyvin. Lapset nyt osaa olla vieraskoreita.
Ei itsetarkoitus ole luokata teitä, vaan ihan vaan kertoa, että kaikki on mennyt anoppilassa hyvin. Lapset nyt osaa olla vieraskoreita.
Meidänkin lapset on AINA nätisti mummilassa, vaikka sielläkin komennetaan eikä mitenkään ylipaljon "lellitä". Ja aina kenen tahansa vieraan kanssa, koska ovat vieraskoreita. Kotona tai mulle sitten kiukutellaan, erityisesti jos ovat olleet siellä mummilassa :).
Eli sanot anopille vaan, että kiva kuulla, että teillä meni hyvin. On mukava jättääkin, jos hommat sujuu hienosti.
Jos se siitä huutamisesta sulle jotain sanoo, voit kertoa, että sulla on kasvatusvastuu 24/7 ja välillä valitettavasti hermot tiukassa, kun kotona tutussa ympäristössä koettelevat.
Minä aina totean, että onneksi lapset on vieraskoreita ja kiukuttelee pääasiassa kotona. Ja hienoa että kaikki on mennyt hyvin, kiitos hoidosta.
Yritän siis olla ystävällinen ja säilyttää välit, mutta pakko kuitenkin päästä sanomaan tuo vieraskoreus-juttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallisessa ja tutussa ympäristössä on myös turvallista kiukutella.
Tällä palstalla ja tähänkään ketjuun vastanneet äidit tuskin ovat täydellisiä, vaikka luultavasti itse luulette niin.
En minäkään jaksa anopin vihjailua hoitokertojen jälkeen että kuinka hän osaa kaiken niin hemmetin täydellisesti. Ja joo jos hoitotarvetta on niin valitettavasti anoppi on ainoa vaihtoehto, omat vanhempani asuvat sen verran kaukana ettei heistä ole apua.
Joka ikinen kerta jos anoppi on lasta hoitanut, tulee kuultua kuittailua kuinka lapsi ei kaipaa äitiään, eikä ole kiukutellut tai että kuinka nätisti söi koko ison annoksen ruokaa. Ja varsinkin jos olen etukäteen sanonut että lapsi on ollut pahalla tuulella, ei ole syönyt hyvin jne..
Viime kerran jälkeen sitten sanoin että jos tuo kuittailu ei lopu niin lapsi ei enää jää hänelle hoitoon. Anoppi siis pyytää usein että saisi lapsen yökylään tms.
No sittenpä lähti marttyyrivaihe päälle ja kun hän vain hyvää hyvyyttään ajatteli huomauttaa että minä toimin väärin ja että lapsen kiukuttelu johtuu vain siitä että minä en ole kunnollinen auktoriteetti lapselle.
Lapsi on siis 4-vuotias uhmaikäinen. Ja tietenkään hänen pojassaan ei ole vikaa, hänen poikansa on niiin hyvin kasvatettu, eikä ikinä kiukutellut lapsena.
Mies on taas kertonut että teki pahojaan sen minkä kerkesi, eikä hänen äitiään kiinnostanut ketun häntää että mitä hän lapsena teki. Ei ollut ikinä ottanut syliin tai halannut jos miehelläni oli lapsena ollut paha mieli eikä osallistunut mihinkään juhliin. Mieheni syntymäpäivinä oli anoppi aloittanut tissuttelun aamusta ja iltapäivästä sitten ollut niin naamat ettei mitään järkeä. Kerran oli sanonut miehelleni että hän on äitinä uhrautunut liikaa ja että katuu että sai tyhmän pojan..
Ettäs näin. Mutta kuitenkin ymmärrän täysin että miksi ap:ta ketuttaa.
Jos joskus kuittaat takaisin niin varo sitä marttyyrivaihetta.