Ohho! Kaverini kävi tänään kylässä. Ei tuu toista kertaa.
Ollaan oltu lapsena parhaita kavereita, enää pidetty yhteyttä facebookin kautta. Ja ollaan kolmekymppisiä ja molemmilla yksi lapsi, luulisi, että tässä olisi oppinut jonkinlaista rentoutta ja suvaitsevaisuutta...
Ensimmäisenä kaverini neuvoi, miten saisin leskenlehdet karkotettua rivarinpätkäni edestä. No eipä ole mulla käynyt moinen mielessäkään, eivät haittaa mua siinä.
Toisena neuvoi, miten saan pinttymät pois vessan kaakeleista. No joo, on ne tarkoitus pestä, mutta en ole mikään neuroottinen puunaaja.
Kolmantena tarkasti MINUN lapseni lelut, onko niissä irtoavia osia ettei MINUN lapseni syö niitä. Hänen vauvansa on vielä sylissä pidettävä.
Sitten tuli paasausta neuvolakäynneistä ja elämänhallinnasta. Erehdyin nimittäin vihjaamaan, että en ole nukkunut puoleentoista vuoteen. Ja kyllä mä tiesin tän jo etukäteen, että "tää on vaan lyhyt vaihe".
Kahvinkeittoon sain hyviä ohjeita, miten kannattaa porot säilyttää ja mitenkä se pannukahvi oikeasti keitetään ja samalla sain luennon, miten tehdään maailman herkullisin paisti keittämällä. Ja miten sohvanpäälliset pitäisi pestä kun niissä on tahra.
Jotain hyvää sentään oli: mun ei tarvinnut vahtia ja komentaa taaperoani kertaakaan, kaverini hoiti sen puolestani :)
Oli liian rankka päivä tällaiselle boheemille askeetikolle! Ei enää!
Kommentit (44)
niin voit kysyä itse :D
Lyhennettynä: köntti lihaa keitetään mausteliemessä. Oikeesti ei tietenkään ole noin yksinkertaista, vaan siinä on miljoona välivaihetta jotka pitää tehdä OIKEALLA tavalla...
Joo. Oli rasittava. Valitti miehestään, että se ei tee ikinä mitään ja jos käskemällä sen saa jotain tekemään, niin joutuu itse tekemään uudestaan perässä. Kumma juttu...
ap
kiinnostaa sohvan tahrojen puhdistaminen. Kerro meillekin!
keittämällä valmistettua lihaa siihen asti kun vaavi menee kouluun.
ei tollastan kanssa vaan pärjää, vaikka tekis mitä.:) Parempi ettei tulekaan teille enää kylään, saat mielenrauhan.
kiinnostaa sohvan tahrojen puhdistaminen. Kerro meillekin!
että sillä vois jotenki kuivapestä ja sitten ihan vaan neuvo, mitenkä ne voi pestä koneessa. Tarkisti itse, että tässä on irrotettavat päälliset. Kylmässä ja jotain tahranpoistoainetta.
Kato, mä en jaksanu kuunnella kauheen tarkkaan kun en aio näitä pestä, sohva on vanha ja kulunu ja taapero sotkee koko ajan lisää.
Luulee ehkä auttavansa eikä tajua, että oikeasti vain päällepäsmäröi ja kehuu omaa itseään.
ja täytyy tunnustaa, että mulle heräsi aivan vastustamaton halu olla ilkikurinen. Jätin mm. kakkavaipan ruokapöydälle :D Lapsellista, tiedän, mutta mut suorastaan pakotettiin moiseen!!
ap
PS. oikeesti mua vähän surettaa, kun tää ihminen taitaa oikeasti harkita eroa sen miehen "saamattomuuden" vuoksi :( Ja heidän vauvansa on 3 kk...
tuollaiset ihmiset ovat huvittavia. Joskus on ihan kiva tavata tuollaisia kun eivät tajua yhtään miltä vaikuttavat muiden silmissä.
Sillä lisäyksellä että hän raportoi suvulle kaikki puutteeni ja kouhkaa ja mässäilee kaiken selän takana moneen kertaan.
kohta täällä on toinen ketju "ystäväni on niin sotkuinen, jätti kakkavaipankin tiskipöydälle!!11!!1!1!!"
Mut aiheeseen: tiedän tuon ihmistyypin. Mulla on kaveri, jota välttelen viimeiseen asti. Hän nimittäin tietää kaiken lastenkasvatuksesta, taloudesta ja oikeastaan ihan kaikesta. Lapsia hänellä ei ole, eikä miestäkään, mutta se ei haittaa.
En vaan kerta kaikkiaan jaksa kuunnella, miten lapseni kyllä nukkuisi hyvin, jos sitä tätä ja tota. Kaverini mielestä kaikki lapset toimivat täsmälleen samalla tavalla ja reagoivat samalla tavalla asioihin, painat vaan tuosta napista ja plim!
Pää ei kestä.
ja täytyy tunnustaa, että mulle heräsi aivan vastustamaton halu olla ilkikurinen. Jätin mm. kakkavaipan ruokapöydälle :D Lapsellista, tiedän, mutta mut suorastaan pakotettiin moiseen!!
Voi sitä kaveris miesparkaa...
sanonut, että hänellä ei ole aikaa olla millään keskustelupalstoilla :)
Ja hei, mä en jättäny sitä vaippaa tiskipöydälle, vaan RUOKApöydälle!! :D :D
En kyllä oo ees mikään porsas, meillä on aina perussiistiä ja melko puhdasta, mutta en nyt ihan aina pysy taaperon perässä rätti kädessä. Lattia tietty täynnä leluja...
ap
Sulla on sana hallussa. Niin herkullinen oli kuvauksesi :D
Mutta päiväsi oli varmaan aika karsea tuossa seurassa :O
omassa epäsiisteydessäsi mutta en minäkään haluaisi vierailla kodissa jossa on paskaista:-(
Ollaan oltu lapsena parhaita kavereita, enää pidetty yhteyttä facebookin kautta. Ja ollaan kolmekymppisiä ja molemmilla yksi lapsi, luulisi, että tässä olisi oppinut jonkinlaista rentoutta ja suvaitsevaisuutta...
Ensimmäisenä kaverini neuvoi, miten saisin leskenlehdet karkotettua rivarinpätkäni edestä. No eipä ole mulla käynyt moinen mielessäkään, eivät haittaa mua siinä.
Toisena neuvoi, miten saan pinttymät pois vessan kaakeleista. No joo, on ne tarkoitus pestä, mutta en ole mikään neuroottinen puunaaja.
Kolmantena tarkasti MINUN lapseni lelut, onko niissä irtoavia osia ettei MINUN lapseni syö niitä. Hänen vauvansa on vielä sylissä pidettävä.
Sitten tuli paasausta neuvolakäynneistä ja elämänhallinnasta. Erehdyin nimittäin vihjaamaan, että en ole nukkunut puoleentoista vuoteen. Ja kyllä mä tiesin tän jo etukäteen, että "tää on vaan lyhyt vaihe".
Kahvinkeittoon sain hyviä ohjeita, miten kannattaa porot säilyttää ja mitenkä se pannukahvi oikeasti keitetään ja samalla sain luennon, miten tehdään maailman herkullisin paisti keittämällä. Ja miten sohvanpäälliset pitäisi pestä kun niissä on tahra.
Jotain hyvää sentään oli: mun ei tarvinnut vahtia ja komentaa taaperoani kertaakaan, kaverini hoiti sen puolestani :)
Oli liian rankka päivä tällaiselle boheemille askeetikolle! Ei enää!
ja täytyy tunnustaa, että mulle heräsi aivan vastustamaton halu olla ilkikurinen. Jätin mm. kakkavaipan ruokapöydälle :D Lapsellista, tiedän, mutta mut suorastaan pakotettiin moiseen!!
ap
kuulostaa siltä että kaverillasi taitaa olla vaikeaa ja se purkautuu tolla tavoin. Puolen vuoden päästä hän muistelee kyläilyä ja nolostelee.
Itsekkin joskus huomaan, kun olen itse oikein tiukoilla niin saatan arvostella muita, vaikka se muutoin ei ole tapana.
kuulostaa siltä että kaverillasi taitaa olla vaikeaa ja se purkautuu tolla tavoin. Puolen vuoden päästä hän muistelee kyläilyä ja nolostelee.
Itsekkin joskus huomaan, kun olen itse oikein tiukoilla niin saatan arvostella muita, vaikka se muutoin ei ole tapana.
On ihan perusluonteeltaan tuollainen. Äitinsäkin on, ihan kotoa opittua.
ap
rasittavalta tyypiltä.