Nyt sanottu miehelle halustani avioeroon.

Joo älä pakota teiniä lähtemään mihinkään omasta kodistaan, älä edes ehdota. Jos teini itse ehdottaa, niin sitten eri asia.



jos yhteishuoltajuus käy, ja isä sovitaan lähivanhemmaksi, niin sinä sitten tulet tähän vanhaan kotiisi (eli perheen kotiin) lapsesi kanssa aikaa viettämään, kun isäkin näyttää olevan sitä mieltä, että voisit hyvin pysyä kotona vielä kolmekin vuotta.

On oikeasti kamala ajatus, jos en saa hänen kanssa asua. Se on vaihtoehtona mahdottomuus. eli silloin varmasti jään tähän, jos kerta miestä ei haittaa, että en häntä rakasta. Aika outoa kyllä sekin.



Sekaisin kai tässä on itsekukanenkin, lupasin tämän alkuviikon miettiä asiaa ja katsoa vieläkö näen tulevaisuutta suhteellemme.

Ota ero. Jos lapsi 5v, olisi järkeenkäypää yrittää vielä. Mutta kun jo 15 vuotta. Tiedät jo perinpohjan miehesi. Jos yksi aina myöntyy, toinen ei osaa tehdä kompromisseja. Suhde riippuu kompromisseistä, ei että muuttaisi toisen PAREMPAAN, molempien tarvitsee tehdä joustoja. Tyttö nyt näkee että kunhan mitään ei muutu KAIKKI ollan onnellisia. Kyllä hän ymmärtää vähiten, että äiti ja isä vain erosi mutta AINA pysytään yhdessä perheenä. Se ei koskaan muutu. Kun tyttö 18, hän lentää pesästä, yliopisto/ammattikoulu, oma elämä, kaverit, kämppä, hän kyllä tajuaa, että perhe on ja pysyy AINA, äiti ja isä vaan kasvoi erikseen naisena ja miehenä, eikä ole hänen asia kuulla ne yksityiskohdat. Voisit kertoa hänelle tämän myös nyt, ja kerro että PERHE PYSYY, ainoastaan isän ja äidin kenkilökohtaiset asiat eivät kuulu hänelle, mutta näin ollaan ONNELLISIA. Älä etäänny tytöstäsi, sinähän kannoit hänet (ei se isä) vetoa häneen uudestaan ja uudestaan, ole aina lähellä ja kerro kuinka rakastat häntä. Kyllä hän ymmärtää. Ei epäillystä siitä. Älä odota 3 vuotta. Se ei ole pieni aika naiselle. Tyttö tajuaa ihan varmasti.Ota ero. Jos lapsi 5v, olisi järkeenkäypää yrittää vielä. Mutta kun jo 15 vuotta. Tiedät jo perinpohjan miehesi. Jos yksi aina myöntyy, toinen ei osaa tehdä kompromisseja. Suhde riippuu kompromisseistä, ei että muuttaisi toisen PAREMPAAN, molempien tarvitsee tehdä joustoja. Tyttö nyt näkee että kunhan mitään ei muutu KAIKKI ollan onnellisia. Kyllä hän ymmärtää vähiten, että äiti ja isä vain erosi mutta AINA pysytään yhdessä perheenä. Se ei koskaan muutu. Kun tyttö 18, hän lentää pesästä, yliopisto/ammattikoulu, oma elämä, kaverit, kämppä, hän kyllä tajuaa, että perhe on ja pysyy AINA, äiti ja isä vaan kasvoi erikseen naisena ja miehenä, eikä ole hänen asia kuulla ne yksityiskohdat. Voisit kertoa hänelle tämän myös nyt, ja kerro että PERHE PYSYY, ainoastaan isän ja äidin kenkilökohtaiset asiat eivät kuulu hänelle, mutta näin ollaan ONNELLISIA. Älä etäänny tytöstäsi, sinähän kannoit hänet (ei se isä) vetoa häneen uudestaan ja uudestaan, ole aina lähellä ja kerro kuinka rakastat häntä. Kyllä hän ymmärtää. Ei epäillystä siitä. Älä odota 3 vuotta. Se ei ole pieni aika naiselle. Tyttö tajuaa ihan varmasti.

kauanko teillä on mennyt huonosti?