Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen kulissiliittoja
07.08.2011 |
Miten kenenkään pää kestää sellaista, ei mitään tunteita toista kohtaan? odotellaan ehkä että lapset lentää pesästä ja sit on mun vuoro elää?? eikö siinä mene oma elämä ihan sivu suun?
Mistä he löytävät sisältöä päiväänsä....
Ja näitä perheteattereita on paljon!
Kommentit (24)
lapsilla on molemmat vanhemmat yhteisessä kodissa. Lasten takia voin siirtää omat haluni syrjään.Ihan ok koti meillä on, vaikkei tosiaankaan mitään suuria tunteita tällä hetkellä puolison kanssa olekaan. Ehkä niiden aika tulee sitten kun lapset kasvavat. En koe menettäväni mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kuvitellaan että avioliittossa ollaan vaan rakkaudesta, mutta oikeastaan avioliitto on säädetty perheiden ja lasten turvaksi. Ennen mentiin naimisiin ns. järkisyistä ja jos sattui jopa rakastamaan puolisoaan, niin se oli tietenkin vain plussaa. Mutta yhdessä siis pysyttiin perheenä, vaikkei niin välttämättä rakastettukaan toisiaan. Ajat muuttuvat,mutta siis avioliitto voi olla tyydyttävä ilman niitä tunteitakin.
Siinäpä ihmettelet ja siksi sinä oletkin ikuinen luuseri, kukaan mies ei halua panna sinua kun olet niin nuiva ihminen.
Ei (onneksi) tarvitse kulkea koko ikäänsä kylki kyljessä vaan sitä voi olla vapaa elämään, vaikka olisi mies ja lapsia. Enkä nyt tarkoita vapaita suhteita vaan harrastuksia, elämyksiä, työtä.
Elämäni ei todellakaan mene sivu suun, vaikka sinusta liittomme on enemmän kaveruutta kuin aviliitto. Hyvän ystävän rinnalla on mukavampaa kuin myrskyisässä rakkaussuhteessa.
mutta mä ajattelen, että ns. kulissit ja näytteleminen on myös tietynlaista turvaa. Välillä tulee väistämättä paskoja aikoja, kun toisen pelkkä läsnäolo ärsyttää, tai tulee ihan henk. koht. masennus yms. Näiden aikojen yli pääsee juuri sen avulla, että "haluaa pitää kulissit pystyssä". Eihän siitäkään mitään tulis, että me kaikki oltais ailahtelevaisten tunteidemme armoilla ja tehtäis impulsiivisia ratkaisuja tämän tästä. Kukin tyylillään, mutta mä olen tyytyväinen kun olen joitakin aikoja jaksanut pitää kulissia yllä, niin sitten taasa huomaa kuinka se parmepi aika koittaa ja ollaan ihan oikeesti rakastuneita ja läheisiä yhdessä. ps. koko yht. kunnan pyöriminen perustuu pitkälti tällaiseen "näyttelemiseen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on juuri sellainen, että panna voi muttei naida ;)
Nykyään kuvitellaan että avioliittossa ollaan vaan rakkaudesta, mutta oikeastaan avioliitto on säädetty perheiden ja lasten turvaksi. Ennen mentiin naimisiin ns. järkisyistä ja jos sattui jopa rakastamaan puolisoaan, niin se oli tietenkin vain plussaa. Mutta yhdessä siis pysyttiin perheenä, vaikkei niin välttämättä rakastettukaan toisiaan. Ajat muuttuvat,mutta siis avioliitto voi olla tyydyttävä ilman niitä tunteitakin.
Mitä tyydytystä sellaisesta avioliitosta sitten saa, jossa ei ole tunteita sitä toista kohtaan? Vai onko se sitten vaan niin tyydyttävä olotila, että "on naimisissa" ja "ei ole eronnut". Eikö se sisältö merkitse mitään?
Ja joo, ei ole henk.koht. aihe, koska saman kanssa on oltu yhdessä kymmenen vuoden ajan. Naimisissa emme ole, mutta siis jos puhutaan tästä suhteesta, niin kyllä minulle merkitsee se, mitä meidän välillämme on ja millaista toisen kanssa on elää. Jos tunteet loppuisivat ja olisi pelkkää kulissia, en kyllä näkisi syytä jatkaa - edes yhteisten lasten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteet tulevat ja menevät ja tulevat taas, se on tunteiden syvin olemus. Ei niiden varaan kannata mitään rakentaa, ja jos on kuitenkin rakentanut niin kulissi on hyvä tapa pitää perhe pystyssä kuivan ajan ohi. Elämänsisältönä rakkaus omaa puolisoa kohtaan on sangen köyhä. Parisuhde on pikemminkin perusta, jonka varaan tuo varsinainen elämänsisältö rakennetaan. Minulla ainakin on Pyhän Pietarin edessä muutakin sanottavaa puolestani kuin se, että olen rakastanut yhtä ihmistä.
Tunteet tulevat ja menevät ja tulevat taas, se on tunteiden syvin olemus. Ei niiden varaan kannata mitään rakentaa, ja jos on kuitenkin rakentanut niin kulissi on hyvä tapa pitää perhe pystyssä kuivan ajan ohi. Elämänsisältönä rakkaus omaa puolisoa kohtaan on sangen köyhä. Parisuhde on pikemminkin perusta, jonka varaan tuo varsinainen elämänsisältö rakennetaan. Minulla ainakin on Pyhän Pietarin edessä muutakin sanottavaa puolestani kuin se, että olen rakastanut yhtä ihmistä.
ei tietenkään parisuhde ole koko elämä. Mutta tarkoitinkin, että sellainen SUHDE kuulostaa ankealta, jossa ei ole tunteita toista kohtaan. Kyllä parisuhteen kulmakiviä on molemminpuolinen rakkaus ja halu olla juuri sen ihmisen kanssa. Muutenhan sitä voisi olla kenen tahansa kanssa.
Elämän sisältönä rakkaus puolisoa kohtaan on toki vähän outo, mutta kyllä se parisuhteessa hyvin tärkeä asia on! Se, että rakastaa ja on rakastettu. Ja ehkä juuri siksi, kun se parisuhde EI ole koko elämän sisältö, luulisi, ettei olisi pakko roikkua huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä hyvin pystyy aviossa elämään vaikka tulisin rakkaus olisikin hiipunut. Jos puoliso on kuitenkin ystävä niin eihän siitä mitään ongelmaa ole!
millaista sen kaverin kanssa eläminen on, siis eikö kumpikaan kaipaa esim. seksiä, jossa olisi tunteita? Sillä ei kai tässä tarkoitettukaan, että koko ajan pitäisi olla suuren intohimon vallassa, mutta jos ei oikeasti mitään muuta tunne puolisoa kohtaan kuin kaveruutta, eli että olisi sama asua vaikka naisen kanssa, niin se kuulostaa vähän ankealta. Eri juttu, jos pohjimmiltaan tietää rakastavansa, mutta ei vain esim. pienten lasten vuoksi jaksa tällä hetkellä romantiikkaa järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä hyvin pystyy aviossa elämään vaikka tulisin rakkaus olisikin hiipunut. Jos puoliso on kuitenkin ystävä niin eihän siitä mitään ongelmaa ole!
silloinhan ON tunteita sitä toista kohtaan. Kyllähän hyvää ystävääkin voi rakastaa. Ei kai se silloin ole varsinainen kulissiliitto?
Itse käsitän rakkauden hiipumisen niin, ettei toista kohtaan todellakaan tunne mitään rakkautta, lähinnä vain tuntuu että on tottunut hänen läsnäoloonsa tai jopa odottaa lasten kasvamista että pääsee eroamaan. Ei silloin ole kyse siitä, ett eletään tyytyväisinä ja onnellisina rakkaina ystävinä yhdessä.
Siinä ei ajatella mitään muuta kuin niitä omia tunteita ja mielihaluja,se on yhteiskunnan ongelmana kyllä muuallakin,esim työelämässä.
Lapset eivät ikävä kyllä nauti niistä vanhempiensa uusista ihanista tunteista ja vaihtuvista puolisoista,lapsi ei ole onnellinen erosta vaikka se tuntuukin olevan se yleisin puolustus että "lapset kärsii" huonossa parisuhteessa,eri asia on tietenkin ne OIKEAT ongelmat eli esim alkoholismi tai väkivalta.
Mielestäni aikuinen kypsä ihminen ei eroa vain siksi että tunteet laimenevat,toki se on helpompaa kuin työn tekeminen vanhan suhteen elvyttämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä ei ajatella mitään muuta kuin niitä omia tunteita ja mielihaluja,se on yhteiskunnan ongelmana kyllä muuallakin,esim työelämässä.
Lapset eivät ikävä kyllä nauti niistä vanhempiensa uusista ihanista tunteista ja vaihtuvista puolisoista,lapsi ei ole onnellinen erosta vaikka se tuntuukin olevan se yleisin puolustus että "lapset kärsii" huonossa parisuhteessa,eri asia on tietenkin ne OIKEAT ongelmat eli esim alkoholismi tai väkivalta.
Mielestäni aikuinen kypsä ihminen ei eroa vain siksi että tunteet laimenevat,toki se on helpompaa kuin työn tekeminen vanhan suhteen elvyttämiseksi.
no sittenhän ne puolisot vielä rakastavat toisiaan, jos haluavat nähdä vaivaa suhteen elvyttämiseksi. Tässä kai puhuttiinkiin niistä suhteista, joissa ollaan yhdessä vain lasten ja talon takia. Tuskin silloin ollaan kauheasti edes ystäviä, luulisi että sen toisen naama alkaa pännimään melko lailla jos ei välitä yhtään. Ja melko varmasti ainakin jompikumpi käy vieraissa koska harva ihminen tyytyy olemaan ilman seksiä, jota näissä kulissiliitoissa ei varmaan paljoa ole.
kulissiliitosta. Tottakai arki puuduttaa eikä aina ole tunteet mukana yms. Kulissiliitto on sellainen missä ei ole tunneyhteyttä. Missä puuttuu me-henki, molemmilla on omat itressit tai ainakin toisella. Kulissiliitossa ei ole kumppania johon luottaa, jolta saa tukea, lämpöä, läheisyyttä. Ja se on todella kauhea malli lapsille. ja todella kauhea tapa hukata elämänsä.- Moni tyytyy rahalla yms saataviin korvikkeisisiin, mutta tosiasia on se että elämä on tunnetta. Ja jos tunnepuoli on köyhä tai kuollut, elämästä ei loppupeleissä jää mitään käteen. Suomessa on ihan yleistä olla tällainen "kuollut" vähän joka tasolla, että voit hyvin elää täällä elämäsi ihmetellen et mikä on vikana mutta tajuamatta koskaan mistä on kyse.
Jokainen syntyvä lapsi kuitenkin janoaa sitä tunne-elämää, ja pikkuhiljaa sitten hiipuu suorittajaksi kun tunteilla ei ole merkitystä ja arvoa. Olen elänyt lapsuuteni kulissiliitossa ja myös näillä perustein perustin oman perheen. Onneksi elämässä voi oppia uusia asioita ja tehdä korjaavia siirtoja. Kaikki voivat paljon paremmin kun tunnepuoli on terve ja toimiva, ei kovin suurta merkitystä sillä missä osoitteessa kukakin asuu.
Yhteinen omaisuus pitää meidät yhdessä. Ei me millään vittuilu palkkiolla tässä suhteessa olla. Ihan on mukavaa, mutta seksi ei vaan ole enää meidän keskinäinen juttu. Miehellä on rakastajatar ja minä en sitä kaipaa...
Ei tässä mitenkään mene elämä sivu suun tai että elämä olisi ilman sisältöä, oma elämä on sitä elämää lasten kanssa iloineen ja suruineen. Miehenkin kanssa on ihan lepposaa, kun ei ole painolastina sitä tunnesidettä.
En tyytynyt kulissiliittoon, vaan otin eron. Nyt olen rakkausliitossa ja onnellisempi kuin koskaan.
Olen muuten satavarma, että lapsetkin kärsivät kulissiliitossa. Kun vanhemmat ovat onnellisia, ovat lapsetkin.
Tämä on kuitenkin tyyppikysymys. Jotkut elävät kulissiliitossa vuosia. Minä en pystynyt.
Siinä ei ajatella mitään muuta kuin niitä omia tunteita ja mielihaluja,se on yhteiskunnan ongelmana kyllä muuallakin,esim työelämässä.
Lapset eivät ikävä kyllä nauti niistä vanhempiensa uusista ihanista tunteista ja vaihtuvista puolisoista,lapsi ei ole onnellinen erosta vaikka se tuntuukin olevan se yleisin puolustus että "lapset kärsii" huonossa parisuhteessa,eri asia on tietenkin ne OIKEAT ongelmat eli esim alkoholismi tai väkivalta.
Mielestäni aikuinen kypsä ihminen ei eroa vain siksi että tunteet laimenevat,toki se on helpompaa kuin työn tekeminen vanhan suhteen elvyttämiseksi.
no sittenhän ne puolisot vielä rakastavat toisiaan, jos haluavat nähdä vaivaa suhteen elvyttämiseksi. Tässä kai puhuttiinkiin niistä suhteista, joissa ollaan yhdessä vain lasten ja talon takia. Tuskin silloin ollaan kauheasti edes ystäviä, luulisi että sen toisen naama alkaa pännimään melko lailla jos ei välitä yhtään. Ja melko varmasti ainakin jompikumpi käy vieraissa koska harva ihminen tyytyy olemaan ilman seksiä, jota näissä kulissiliitoissa ei varmaan paljoa ole.
Mä en näe siinä mitään väärää. Eikö jokaisella ole oikeus valita onko puolisonsa kanssa sen ihanien sinisten silmien takia vai hopeanharmaan audin takia?!
Jos kympikin on suht tyytyväinen niin mikä on se ongelma je kenellä se on?
onnellisiä olisivatkin.
Ei lapset niin tyhmiä sentään ole etteivät tajuaisi isän ja jonkun naapurin penan eroa.
En tyytynyt kulissiliittoon, vaan otin eron. Nyt olen rakkausliitossa ja onnellisempi kuin koskaan.
Olen muuten satavarma, että lapsetkin kärsivät kulissiliitossa. Kun vanhemmat ovat onnellisia, ovat lapsetkin.
Tämä on kuitenkin tyyppikysymys. Jotkut elävät kulissiliitossa vuosia. Minä en pystynyt.
meillä on varmaan kulissiliitto... Mun mielestä ihan vaan pikkulapsiperheen arkea. Ei paljon jää aikaa ja energiaa tunteilla. Aamulla aikaisin töihin ja illalla kun saa lapset unille, niin itseäkin väsyttää niin paljon, että tulee vaan nollattua koneella tai telkkarin ääressä. Toki tehdään paljon juttuja muuten yhdessä, mutta ihan arkijuttuja, ei me tuolla kaupoissa halailla ja suukotella tai jos käydään lasten kanssa kaupungilla. Eli perheteatteria :D Hah, kyllä meillä on tunteita, mutta tällä erää ne jää vähän varjoon kaikelta muulta, odotellaan, että lapset kasvaa ja pärjää edes ulkona itsekseen.