Lue keskustelun säännöt.
Mua on katkeroittanut mun polkuni äidiksi.
07.08.2011 |
Heltiäisikö joltakulta joku ihana ajatus?
Lapsuuteni ja nuoruuteni on ollut karikkoinen (voidaan puhua kaltoinkohtelusta, perheessä mt-, päihdeongelmaa, sairauksia ja kuolemia, sekä väkivaltaa). Jotenkin jaksoin nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni, toki masentuneena, mutta sillä voimalla, että joskus saan perheen. Koetin aina pitää huolta seksuaaliterveydestäni ja yritin tehdä oikeita valintoja esim ehkäisyn suhteen. Halusin löytää kunnon puolison ja taata lapsille rauhallisen perhe-elämän. Kun löysin puolison, vietimme ensin yhteistä aikaa, sitten mietimme, mitä voimme lapsille taata. Tein mielestäni tässä tärkeässä asiassa kaiken ns. oikein.
Mutta sitten tietenkin ei tullutkaan kuin ongelmia. Tuli lapsettomuus, hormonihoidot, keskenmenoa ja tuulimuna. Vahvin epäily lapsettomuudelle on äitini raskaudenaikainen tupakointi ja sitä kautta vialliset munasolut. Viimein, 4 vuodenyrittämisen jälkeen saimme hoidoilla lapsen, ihanan ja terveen (tosin raskaudessa ja synnytyksessä meni melkein kaikki pieleen), mutta toista emme ole saaneet emmekä näillä näkymin enää saakaan.
Olen onnellinen lapsesta ja perhe-elämästäni, mutta taistelen katkeruutta ja masennusta vastaan. Miksi tämän piti mennä näin? Miksi en saanut tässä asiassa onnistua, onko elämäni tarkoitettu olemaan kyllästetty menetyksillä, kuolemilla ja turhilla toiveilla? Olen onnellinen ihanasta koululaisestamme, enkä halua väheksyä äitiyden onnea, mutta salaa itken iltaisin menetettyä isompaa perhettä. Itken lapsettomuuden vuosia, sekundäärisen lapsettomuuden vuosia, jotka eivät ole minua kasvattaneet, pikemminkin vahvistaneet epäonnistumisen tunteita.
Kommentit (12)
miksi emme saaneet enempää kuin yhden lapsen, vaikka jo pienestä tytöstä alkaen ajattelin, että siinä asiassa teen harkittuja ja vastuullisia päätöksiä. Siitä ei ole ollut apua.
En tykkää, että viestiini kommentoi henkilö, joka ei edes lue viestiäni kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuossa se ongelma on, itse olet lapsesi tehnyt ja niistä olet vastuussa.
me sama avaus, vai onko tuo vaan sun vakiovastaus, jonka kopipeistaat joka ketjuun? Mun mielestä tuo ei nimittäin mitenkään liity koko avaukseen.
AP:lle sanoisin, että tuntuu, ettet ole käsitellyt kunnolla menneisyyttäsi ja sen vaikutusta nykyisyyteen. Terapia?
Mikä tuossa se ongelma on, itse olet lapsesi tehnyt ja niistä olet vastuussa.
kun tuntuu ettei tässä vastauksessa ole mitään järkeä.
Ap, oletko harkinnut adoptiota? Sinulla on jo yksi biologinen lapsi, ehkä toinen lapsi voisi olla jonkun toisen synnyttämä?
Tottakai tunnet kohdanneesi kohtuuttomasti vastoinkäymisiä elämäsi aikana ja joutunut vielä kärsimään lapsettomuudesta. Mutta sinun on nyt välttämätöntä yrittää elää nykyhetkessä ja muistaa niitä asioita, jotka ovat hyvin. Sinulla on perhe ja olet saanut lapsen, joka on kasvanut jo koululaiseksi. Olet jo äiti tälle lapsellenne ja lapsesi tarvitsee sinua olemaan läsnä elämässään. Sinulla on perheesi lisäksi myös muuta elämää, ehkä voisit miettiä mitä haluaisit tehdä ja kuinka haluaisit kehittää itseäsi.
Keskity hyvään ja siihen, mikä tekee sinut nyt onnelliseksi. Mitä miehesi ajattelee, kuinka teidän parisuhteenne voi?
enkä ole ollut päivääkään katkera lapsettomuudesta. En myöskään ole katkera vaikeasta lapsuudesta. Elämällä on niin paljon tarjottavaa, sitä voi kaksin käsin kahmia.
Kannattaa miettiä, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Minulla se on jälkimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei äidin tupakointi tee lasta lapsettomaksi.
ei äidin tupakointi tee lasta lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei äidin tupakointi tee lasta lapsettomaksi.
olen.
Elämäsi jo varhain on ollut kovaa ja epäreilua. Olet halunnut tehdä oikeita valintoja ja tulla onnelliseksi, mutta lapsettomuus (ja kovat varhaiset kokemukset) on katkeroittanut. Sinulla on lupa tuntea katkeruutta. Ne, jotka eivät ole kokeneet lapsettomuutta, eivät ymmärrä, kuinka raastavaa se on. Älä koe syyllisyyttä tunteistasi, vaikka minkälaisia vastauksia saisit.
Katkeruus on raskas tunne kantaa. Älä jää yksin sen kanssa. Oletko koskaan miettinyt keskusteluavun hankkimista (terapiaa)? Terapia, matka omaan itseen, on mahdollisuus oman itsen ymmärtämiseen ja sitä kautta vaikeiden tunteiden kanssa helpommin selviytymiseen.
Voimia sinulle monenlaista kokeneelta ja terapiasta hyötyneeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten voisi auttaa. Mieleen tuli viestiäsi luettua, että oletko pystynyt kunnolla puhumaan tunteistasi kenenkään kanssa?
Elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. On ajanjaksoja, jolloin tuntuu, että elämä on pelkkää hampaiden puremista yhteen ja eteenpäin selviytymistä.
Jotenkin tuntuu, että sinun pitäisi saada jotenkin käsiteltyä vanhat tunteet läpi. Päästää irti pahoista asioista. Tapahtunut on tapahtunutta, vaikeille ja ikäville asioille ei voi enää mitään.
Yritä miettiä kaikkea, mitä hyvää sinulla nyt on. Oma lapsi, mies.
Itsellä ei ole ollut lapsettomuutta. En osaa sanoa, miltä tuntuu, kun lapsia ei tule silloin kun haluaa. Ja miltä tuntuu, kun ei saa enempää lapsia kuin haluaisi. Pystyisikö sitä ikävää helpottamaan mitenkään?
Auttaisiko mitään, jos kirjoittaisit paperille tunteesi ja kävisit niitä läpi? Itseä on joskus helpottanut, kun on kaikki ikävät tunteensa saanut kirjoitettua ylös. Sitten taas on jaksanut jatkaa jonkin aikaa eteenpäin.
Se on kyllä tieteellisesti tutkittu ja todettu juttua, että äidin raskaudenaikainen tupakointi vaikuttaa poikalapsen siittiötuotantoon ja laatuun=ongelmia lisääntymisessä sitten aikuisena.
Sitä en ole kuullut/lukenut, että vaikuttaisi myös tyttösikiöiden hedelmällisyyteen..
Mikä tuossa se ongelma on, itse olet lapsesi tehnyt ja niistä olet vastuussa.